Onko suomalainen kulttuuri muuttunut, lainaillaanko helposti rahaa tuttavilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. Työkaveri sanoi, että kun tyttärensä valmistujaispäivä oli joulukuussa,piti olla ammattilaisen tekemä meikki, kampaus, kallis mekko ja jopa porukalla vuokrasivat kalliin auton. Työkaveri oli antanut 500€ ja silti tytär oli jostain lainannut 300€. Ajatus tuntuu olevan, että kerran vain eletään. Minusta 800€ yhteen päivään on paljon, vaikka käyn töissä. Tuolla tytöllä ei ollut edes tietoa työpaikasta ja silti lainarahaa uskaltaa ottaa. Kaikki muutkin muka.

On kyllä vanhemmassakin vikaa, jos antaa 500 euroa tyttärelle yhden, vaikkakin tärkeän päivän juhlaan. Ja kenties

vielä valmistumislahjan siihen päälle. Arvot opitaan pääasiassa kotona.

Kuinka halvalla teillä sitten järjestetään? Kirppikseltä mekko ja kengät vai? Meillä YO-juhlatkin ovat maksaneet 500 euroa vähintään, eikä siitä vielä valmistuta miksikään. Lahjoja ei kyllä ostella omille lapsille, mutta kunnon kakut, piirakat ja vaatteet sekä kampaukset maksetaan. Meillä on käytetty lapset myös valokuvaamossa, ja pelkästään kuvaus sekä valmiit kuvat maksaa 200 euroa.

Ymmärsin, että 500 oli tytölle itselleen vaatteeseen, kampaukseen, merkkiin...tarjoilut siihen päälle.

40 vuotta sitten vipattiin paljon, ero nykyiseen, että maksetaan myös takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. Työkaveri sanoi, että kun tyttärensä valmistujaispäivä oli joulukuussa,piti olla ammattilaisen tekemä meikki, kampaus, kallis mekko ja jopa porukalla vuokrasivat kalliin auton. Työkaveri oli antanut 500€ ja silti tytär oli jostain lainannut 300€. Ajatus tuntuu olevan, että kerran vain eletään. Minusta 800€ yhteen päivään on paljon, vaikka käyn töissä. Tuolla tytöllä ei ollut edes tietoa työpaikasta ja silti lainarahaa uskaltaa ottaa. Kaikki muutkin muka.

On kyllä vanhemmassakin vikaa, jos antaa 500 euroa tyttärelle yhden, vaikkakin tärkeän päivän juhlaan. Ja kenties

vielä valmistumislahjan siihen päälle. Arvot opitaan pääasiassa kotona.

Kuinka halvalla teillä sitten järjestetään? Kirppikseltä mekko ja kengät vai? Meillä YO-juhlatkin ovat maksaneet 500 euroa vähintään, eikä siitä vielä valmistuta miksikään. Lahjoja ei kyllä ostella omille lapsille, mutta kunnon kakut, piirakat ja vaatteet sekä kampaukset maksetaan. Meillä on käytetty lapset myös valokuvaamossa, ja pelkästään kuvaus sekä valmiit kuvat maksaa 200 euroa.

Ymmärsin, että 500 oli tytölle itselleen vaatteeseen, kampaukseen, merkkiin...tarjoilut siihen päälle.

Nykyaikana osa valmistuvista juhlii ihan keskenään, eikä edes halua isoja valmistujaisjuhlia, ainakaan koko sukua paikalle. Esim. meillä oli yhteiset juhlat ravintolassa ja jokainen maksoi osansa, esim. 3 ruokalajin illallinen oli 69 euroa. Juomat siihen päälle. Juhlatilan vuokra oli jotain ja itse jäin hotelliin yöksi, kun asun maalla ja kotona pienet lapset. Aikuisopiskelu on tietty vähän eri asia. Pointtina kuitenkin se, että ei 500 ole mitenkään iso raha juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut siinä uskossa, että suomalainen ostaa omilla rahoillaan, ei ruinaa lainaksi kuin lähisukulaisilta ja maksaa velkansa takaisin. Olin hiukan pöyristynyt keskusteltiinkin muutaman ihmisen kanssa eilen. Yksi sanoi, että häiritsee joskus, kun naapurit pyytävät rahaa lainaksi, ja kyllä hän auttaakin jos voi, mutta kun ne eivät maksa takaisin. Toinen sanoi, että hän ei viitsi usein käydä kahvilla, kun joku pyytää maksamaan myös oman kahvinsa tai tupakalla, kun joku tulee pyytämään tupakkaa, ja hänellä on opiskelun takia pienet tulot. Minä olin ihan hämmästynyt, koska 20 vuotta sitten kun itse olin parikymppinen, ei ollut tapana pyytää naapurilta lainaksi rahaa tai pyytää ketään tarjoamaan kahvia. Jos ei itse pystynyt ostamaan kahviaan, ei menty kahville. Onkohan tuo muuttunut?

Se että sä olet ollut tossa uskossa ei tarkoita sitä etteikö rahan lainaamista tutuilta tai sen yrittämistä ois tapahtunut jo  25 vuotta sitten. Mikään uusi juttuhan tuo ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut siinä uskossa, että suomalainen ostaa omilla rahoillaan, ei ruinaa lainaksi kuin lähisukulaisilta ja maksaa velkansa takaisin. Olin hiukan pöyristynyt keskusteltiinkin muutaman ihmisen kanssa eilen. Yksi sanoi, että häiritsee joskus, kun naapurit pyytävät rahaa lainaksi, ja kyllä hän auttaakin jos voi, mutta kun ne eivät maksa takaisin. Toinen sanoi, että hän ei viitsi usein käydä kahvilla, kun joku pyytää maksamaan myös oman kahvinsa tai tupakalla, kun joku tulee pyytämään tupakkaa, ja hänellä on opiskelun takia pienet tulot. Minä olin ihan hämmästynyt, koska 20 vuotta sitten kun itse olin parikymppinen, ei ollut tapana pyytää naapurilta lainaksi rahaa tai pyytää ketään tarjoamaan kahvia. Jos ei itse pystynyt ostamaan kahviaan, ei menty kahville. Onkohan tuo muuttunut?

Se että sä olet ollut tossa uskossa ei tarkoita sitä etteikö rahan lainaamista tutuilta tai sen yrittämistä ois tapahtunut jo  25 vuotta sitten. Mikään uusi juttuhan tuo ei ole.

Ei mun mielestä ainakaan menty ennen kahville, jos ei ollu varaa maksaa. Opiskelin AMK:ssa, jossa monilla oli omat eväät ja harvemmin kukaan tuli pyytämään, että maksaisitko kahvin tai lounaan. Siinä mielessä ajat ovat varmaan muuttuneet. En ole ap, mutta ehkä samaa ikäluokkaa.