Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaali -yksinhuoltaja ja uusi mies ?
19.03.2017 |
Miten muut yksinhuoltajat (joiden lapsilla ei ole isää tai äitiä kuvioissa ollenkaan), olette onnistuneet tapailemaan ihmisiä ja ehkä löytämään kumppanin ? Minulla on yksi lapsi, 6v. Ennen täytin läheisyyden kaipuuta tapaamalla välillä miehiä silloin, kun lapsi nukkuu. Tuloksena siitä olin vain aamuisin väsynyt. En viitsinyt enää jatkaa sillä linjalla. Sitten seurustelin puolisen vuotta. Mies jätti, ei halunnut elää lapsiperhe-elämää. Nyt olen ollut yksin jo useamman kuukauden. Minulla ei ole aikaa tavata ketään. Työ ja arki syövät voimia, ja säännöllistä hoitoapua ei ole, isovanhemmilla on omat kiireet ja yökylään pyytävät ehkä kerran parissa kuukaudessa, yhdeksi yöksi. On noloa selittää, ettei pääse treffeille, koska lapselle ei ole hoitajaa. Siksi en ole uskaltautunut enää edes lähtemään ulos kenenkään kanssa. Pelkään, että uusi ihminen häviää heti kun ymmärtää tilanteeni. En ole pakkomielteinen seurustelija, yksin olen elänyt jo alusta saakka lapseni kanssa. Olen kumminkin vielä nuori ja kieltämättä kaipaan toista ihmistä elämääni, muutenkin kuin seksin merkeissä. Kohtalotovereita? Vinkkejä ?
Kommentit (12)
Itsekin mietin, että kai se on odotettava lapsen kasvavan, kun en halua hänelle joka tyyppiä esitellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meinaat aikaasi riittävän miehelle sitten parisuhteessa jos ei riitä tutustumis-vaiheessakaan?
Kyllä siinä parisuhteessakin pitäisi löytyä kahdenkeskistä aikaa.
Ei ole ollut miestä lapsen isän jälkeen, erottiin 2005 jo. Lapsi on nyt 15 eli alkaa olla omaa elämää, josko jonnekin treffeille joskus päiväsaikaan. Osaisikohan sitä?
Siis jätitkö lapsen yksin kotiin nukkuun ja lähdit baariin etsiin panoa? Sikaäiti!
Osalle tietysti voi olla suoraan stoppi jos tapaamisten kanssa joutuu säätämään. Mutta ei kaikille. Kunhan yrität pitää kiinni siitä mitä on sitten sovittu. Itselläni on jonkin verran kokemusta YH-äitien tapailusta ja suurempi ongelma on se jos se elämä pyörii niin paljon lapsen ympärillä että oikein muusta ei voi puhuakkaan. Tulee tunne että ei tuon toisen elämään edes mahdu ja sillä ei ole kiinnostusta minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy baareissa. Lapsen nukkuessa tarkoitan, että olemme tavanneet kodissani illalla, kun lapsi nukkuu :) Kyllä, parisuhteessakin pitää olla kahdenkeskistä aikaa. Ja monelle se on kynnyskysymys, jos sitä ei ole tarpeeksi usein. Ongelma ei ole, ettei löytyisi kiinnostuneita miehiä, vaan ongelmana on minun ajanpuute. Aina saa selitellä etten pääse tänäkään viikonloppuna ... ja nykyään en enää uskalla lähteä treffailemaan ketään, kun on osoittautunut sen verran hankalaksi ja paljon epäluotettaviakin tyyppejä tullut vastaan, jotka haluaisivat hyötyä tilanteestani.
AP
Vierailija kirjoitti:
En käy baareissa. Lapsen nukkuessa tarkoitan, että olemme tavanneet kodissani illalla, kun lapsi nukkuu :) Kyllä, parisuhteessakin pitää olla kahdenkeskistä aikaa. Ja monelle se on kynnyskysymys, jos sitä ei ole tarpeeksi usein. Ongelma ei ole, ettei löytyisi kiinnostuneita miehiä, vaan ongelmana on minun ajanpuute. Aina saa selitellä etten pääse tänäkään viikonloppuna ... ja nykyään en enää uskalla lähteä treffailemaan ketään, kun on osoittautunut sen verran hankalaksi ja paljon epäluotettaviakin tyyppejä tullut vastaan, jotka haluaisivat hyötyä tilanteestani.
AP
Jotenkin kuulostaa että sinun elämään ei mies sovellu ylipäätään, kuin ehkä satunnaiseksi yö-panoksi, mutta ei vakavampaan suhteeseen.
Tai sitten sinun pitää ottaa mieheksi tällainen minun kaltainen työnargomaani. Meillä ei ole paljon aikaa muutenkaan kahdenkeskiseen yhdessä oloon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tällä,kyse ei ole siitä etteikö kiinnostuneita miehiä riittäisi,vaan minullakin on hankala saada lastenhoitajaa siksi aikaa,joten helpommalla pääse,kun ei viitsi lähteä tapailemaan.
Tai mies, jolla on jo omia lapsia. Ymmärtää paremmin lapsiperheen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä tapasin nykyisen mieheni, lapsi oli vajaa 3v. Totaaliyh ja tukiverkko olematon (ainakin tällaisia tilanteita ajatellen) niin eihän siinä paljoa vaihtoehtoja ollut. Mies kävi päivisin kahvilla tms. vaikka lapsi paikalla ja hellyydenosoitukset tapahtuivat niin sanotusti lapsen selän takana. Mies siis esiteltiin ihan kaverina. Pikkuhiljaa siitä sitten alettiin edetä ja otettiin lapsi siinäkin huomioon. Oltiin keretty tapailemaan jo useampia kuukausia ennen kuin mies edes jäi yöksi.
Kyllähän se mieheltäkin vaati tosi paljon. Emme päässeet treffeillekään kuin vasta joskus paljon myöhemmin (maksoin MLL:n lapsenvahdin). Mutta kyllä näemmä se kärsivällisyys kannatti. Nykyään tuo 3veekin on jo teini-ikäinen eli hyvin kävi kuitenkin.
Edellisessä suhteessa mies esitti aluksi olevansa ok sen suhteen, että minulla on lapsi. Kuulemma oli varma kaikesta. No sitten kun halusi erota, sanoi niin rumia asioita, että menetin uskon siihen, että joku voisi minut ja elämäni hyväksyäsken tällaisena. Hänen mielestään lapsi pilasi elämäni ja kukaan mies ei halua naista, jolla on lapsia ...Näin ilmoitti tekstarilla.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen totaaliyh myös lapseni on jo yli 10v. ja nyt vasta pääsen hieman vapaammin tapailemaan miehiä.Minulla on ollut kyllä muutama pidempi suhde(2) koko lapseni aikana ja molemmat miehet olivat tosi ymmärtäväisiä.Muuten olen ollut vapaasta tahdostani ilman miehiä.Hankalaahan tuo tapailun järjestely tosiaan on.