Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen surkea itsetunto
18.03.2017 |
Valittaa kaikesta, että on niin surkea ja huono ja ei sen takia voi tehdä mitään. Jos vaatii, niin alkaa itkeä. Että pistää vituiks tollasen nynnyn kanssa, aaarrggghhht. Nykyajan lapset, ne ei kestä mitään! Missään et saisi moittia, tai toinen on heti niin surkee. Hieno tekosyy jo 9-vuotiaalla ettei tartte edes yrittää.
Toisaalta lapsi ei aidosti näytä haluavankaan yrittää, mutta on todella raivostuttavaa antaa vanhemman moitteen mennä noin ihon alle kuin tässä.
Kommentit (31)
0/5. Ja jos ei ollut provo, varaa aika kiireesti kasvatusneuvolaan. Tarvitset vanhempana todella apua, ettet pilaa lapsesi tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Tämä on varmaan totta. En vain osaa toimia noin. En koe itseänikään kovin onnistuneeksi muiden silmissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
ap
Voi herrajumala.. Eihän se kehuminen tarkoita narsistin kasvattamista. Lasta kehutaan, hänet nähdään myönteisessä valossa. Kyseessä on kokonaisvaltaisen armeliaisuuden, myönteisyyden ja sinnikkyyden opettaminen lapselle. Että lapsi oppii näkemään itsensä ja muut myönteisessä valossa. Jos joku muu on parempi, ei se tee lapsesta huonoa.
En tiedä miten hän oppisi pitämään itseään onnistujana omissa silmissään. Koetaanko me aikuisetkaan laajalti niin? Vanhemmuus on liian vaikeaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
apVoi herrajumala.. Eihän se kehuminen tarkoita narsistin kasvattamista. Lasta kehutaan, hänet nähdään myönteisessä valossa. Kyseessä on kokonaisvaltaisen armeliaisuuden, myönteisyyden ja sinnikkyyden opettaminen lapselle. Että lapsi oppii näkemään itsensä ja muut myönteisessä valossa. Jos joku muu on parempi, ei se tee lapsesta huonoa.
En mä tarkoittanutkaan, että narsistia, vaan sitä itsetuntoa. Mikä sen pitää pystyssä, jos kehut olivat liikoja?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
apVoi herrajumala.. Eihän se kehuminen tarkoita narsistin kasvattamista. Lasta kehutaan, hänet nähdään myönteisessä valossa. Kyseessä on kokonaisvaltaisen armeliaisuuden, myönteisyyden ja sinnikkyyden opettaminen lapselle. Että lapsi oppii näkemään itsensä ja muut myönteisessä valossa. Jos joku muu on parempi, ei se tee lapsesta huonoa.
Kysymyksessä ei ole minkään faktisen paremmuuden opettaminen, vaan sisäinen hyvänolon tunne ja sen opettaminen lapselle. Jotta lapsi voi suhtautua itseensä rakastettavana persoonana. Jotta lapsi tietää, että on olemassa kaksi ihmistä maailmassa (vanhemmat), jotka ovat aina ylpeitä eivätkä koskaan käännä selkäänsä. Jotta lapsi oppii epäonnistuttuaan toteamaan, että harmi, ensi kerralla yritän paremmin. Jotta lapsi oppii sanomaan, että olinpas minä hyvä. Eihän se tarkoita, ettei voi olla muita hyviä. Kyllä maailma karaisee, se ei ole vanhempien tehtävä lytätä lasta tai olla inhorealisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
apVoi herrajumala.. Eihän se kehuminen tarkoita narsistin kasvattamista. Lasta kehutaan, hänet nähdään myönteisessä valossa. Kyseessä on kokonaisvaltaisen armeliaisuuden, myönteisyyden ja sinnikkyyden opettaminen lapselle. Että lapsi oppii näkemään itsensä ja muut myönteisessä valossa. Jos joku muu on parempi, ei se tee lapsesta huonoa.
En mä tarkoittanutkaan, että narsistia, vaan sitä itsetuntoa. Mikä sen pitää pystyssä, jos kehut olivat liikoja?
ap
Eihän kysymyksessä ole se, että pitäisi kieltää lapsen heikkoudet tai opettaa lapselle, että kaikessa pitää olla paras. Kysymyksessä on se, että jokaisessa lapsessa on valtavasti hyvää, ja se pitää nähdä ja opettaa lapsi itse näkemään ja arvostamaan itseään. Ei se tarkoita sitä, että lapsen pitäisi aina suhteessa muihin olla parempi. Kun hän sisimmässään tietää, että on hyvä ja rakastettu, arvostettava ihminen. Silloin hän kykenee näkemään itsensä ja tekonsa myönteisesti, ja suhtautumaan samoin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
No... varmaan joo osittain tuo on totta. Mutta ihan oikeasti ei kyllä silläkään todellakaan mitään onnistumisen "elämyksiä" luoda jos painostetaan ja näytetään sekä annetaan ymmärtää että - saatanan pentu odotin sinulta enemmän alapa toimimaan niin kuin minä haluan ja odotan sinulta.
Siinä ei oteta yksilöllisyyttä huomioon. Annat siinä vain kuvan lapselle että sä oot niin kuin muut ja sä teet niin kuin muut ja että mitään epäonnistumisia ei saa tulla ja sä yrität vaikka mikä olisi. Ei tuommoinen arki kuulu lapsen elämään vaikka olisi 9-vuotias. Ei sen ikäinen ole mikään aikuinen tai teini. Araksi ja huono itsetunto tuosta vaan lapselle pitkässä juoksussa tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Juuri näin! Uskomatonta ettei kaikki tätä tajua. Joidenkin ei vaan pitäisi saada lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten hän oppisi pitämään itseään onnistujana omissa silmissään. Koetaanko me aikuisetkaan laajalti niin? Vanhemmuus on liian vaikeaa.
ap
En ymmärrä kysymystäsi. Jokaisessa lapsessa on valtavasti hyvää, myös onnistumisen kokemuksia. Lapsi oppii ja kehittyy. Miten hän muka ei voisi tuntea itseään onnistujaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
Kyllä nimenomaan kehut ovat ihan avainasemassa. :) Kehuilla et lasta voi pilata. Tietenkin tarkoitan myös mahdollisuuksien tarjoamista, sinnikkyyden opettamista.
Mutta jos kehutaan ja lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja sitten saakin kokea, että ei olekaan? Kun tapaa heitä, jotka ovat hyviä. Varmaan se onnistuminen mitä se sitten ikinä olisikaan, olisi paras lääke tuohon. Mutta se on niin kermaperseilyä, onnistuminen.
apVoi herrajumala.. Eihän se kehuminen tarkoita narsistin kasvattamista. Lasta kehutaan, hänet nähdään myönteisessä valossa. Kyseessä on kokonaisvaltaisen armeliaisuuden, myönteisyyden ja sinnikkyyden opettaminen lapselle. Että lapsi oppii näkemään itsensä ja muut myönteisessä valossa. Jos joku muu on parempi, ei se tee lapsesta huonoa.
En mä tarkoittanutkaan, että narsistia, vaan sitä itsetuntoa. Mikä sen pitää pystyssä, jos kehut olivat liikoja?
apEihän kysymyksessä ole se, että pitäisi kieltää lapsen heikkoudet tai opettaa lapselle, että kaikessa pitää olla paras. Kysymyksessä on se, että jokaisessa lapsessa on valtavasti hyvää, ja se pitää nähdä ja opettaa lapsi itse näkemään ja arvostamaan itseään. Ei se tarkoita sitä, että lapsen pitäisi aina suhteessa muihin olla parempi. Kun hän sisimmässään tietää, että on hyvä ja rakastettu, arvostettava ihminen. Silloin hän kykenee näkemään itsensä ja tekonsa myönteisesti, ja suhtautumaan samoin muihin.
No, sitten en voi kyllä tuota opettaa lapselle, koska ei mullakaan ole noin tyhmästi asiat. Olettepa te tyhmiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten hän oppisi pitämään itseään onnistujana omissa silmissään. Koetaanko me aikuisetkaan laajalti niin? Vanhemmuus on liian vaikeaa.
apEn ymmärrä kysymystäsi. Jokaisessa lapsessa on valtavasti hyvää, myös onnistumisen kokemuksia. Lapsi oppii ja kehittyy. Miten hän muka ei voisi tuntea itseään onnistujaksi?
Voi, etkö muka todellakaan tiedä, kermaperse? Moitteella. Mikä sä olet mulle sanomaan kun itseäsi ei ole näemmä moitittu kuin aiheesta? Jos siitäkään, vaikka oletettavasti on siitä kuitenkin. Sä olet niin hyväosainen, ettet tiedäkään.
ap
Täällä äiti, jonka 10 vuotias lapsi on kärsinyt pitkään huonosta itsetunnosta. Kovalla työllä ja pienillä edistymisillä ollaan päästyy jo niin pitkälle että lapsi on tuulettanut onnistumistaan ekaa kertaa koskaan 10 v. iässä.
Huono itsetunto kylvettiin eskarissa, kun pöytätyöskentely ei kiinnostanut pätkääkään ja sai siitä kovasti negatiivista palautetta. Tämä ollaan nyt saatu korjattua. Esim. piirtämisestä lapsi tykkää nykyään ok, kun ymmärsi että jokainen teos on uniikki, omanlaisensa ja jokainen piirtää kuten piirtää, kun aikaisemmin oli ajatellut ettei siitä kuitenkaan tule niin hyvää kuin toisessa pulpetissa istuvan piirros.
Jokainen tekee oman tiedon, taidon, osaamisen, ymmärryksen mukaansa, välillä otetaan askel taaksepäin ja yritetään uudestaan. Ja kehutaan, meillä saa kehua kaikesta! Kiitetään, onnitellaan ja puhutaan vakavasti asioista jotka ei suju, annetaan kriittistä palautetta positiivisen kera.
Tätä on tässä 5 vuotta taottu pieneen päähän_joka_ikinen_kerta_kun_on_mennyt_suteen (eli joka päivä). Rankkaa, mutta se eka tuuletus kun lapsi onnistui (pelissä) tekemään suuren suorituksen :) meni tämäkin äiti ihan hiljaiseksi kun kuuli ylpeyttä lapsen äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!
Itse asiassa kehuilla itsetuntoa ei rakenneta vaan onnistumisen elämyksillä. Lasta pitää opettaa tekemään, onnistumaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.
No... varmaan joo osittain tuo on totta. Mutta ihan oikeasti ei kyllä silläkään todellakaan mitään onnistumisen "elämyksiä" luoda jos painostetaan ja näytetään sekä annetaan ymmärtää että - saatanan pentu odotin sinulta enemmän alapa toimimaan niin kuin minä haluan ja odotan sinulta.
Siinä ei oteta yksilöllisyyttä huomioon. Annat siinä vain kuvan lapselle että sä oot niin kuin muut ja sä teet niin kuin muut ja että mitään epäonnistumisia ei saa tulla ja sä yrität vaikka mikä olisi. Ei tuommoinen arki kuulu lapsen elämään vaikka olisi 9-vuotias. Ei sen ikäinen ole mikään aikuinen tai teini. Araksi ja huono itsetunto tuosta vaan lapselle pitkässä juoksussa tulee.
käsittääkseni on myös todella tärkeää muistaa kehua vaikka epäonnistuu, siis sitä "hyvää yrittämistä" että lapsi oppii uskaltamaan yrittää myös vaikeampia asioita, ja saa luvan epäonnistua. Se, joka ei koskaan epäonnistu ei oikeasti edes yritä!
No etkö sen vertaa ymmärrä että olet itse pilannut lapsesi itsetunnon!!?? Jokaisella lapsella on oikeus olla rakastettu ja hyväksytty omana itsenään eikä minkään osaamisen ja onnistumisen kautta. Pitää olla lupa epäonnistua ilman moitteita ja halveksuntaa omilta vanhemmilta! Lapsi raukka on aivan epätoivoinen eikä enää edes uskalla yrittää. Kauheaa lapselle tuntea ettei kelpaa sellaisenaan omille vanhemmilleen. Menettää tota menoa kohta vielä elämänhalunsa kokonaan. Tiesit kai että joka vuosi Suomessa tapahtuu myös lasten tekemiä itsemurhia. Mieti nyt omaa käytöstäsi! Olet ihan hirviömäinen lastasi kohtaan. Itse asiassa vaarannat käytökselläsi lapsesi kasvun ja kehityksen siinä määrin että olisi jo lastensuojelun asia. Vanhemman kuuluu rakastaa, kannustaa ja auttaa, ei tuomita ja halveksia!!!
Alue: Aihe vapaa
Tuossahan näet vain oman epäonnistuneen kasvatustyösi tuloksen. Lapsi pitää kasvattaa kehuilla, ei moitteilla. Omien vanhempien tulee aina uskoa ja kannustaa, ja nähdä pikkaisen paremmassa valossa lapsi kuin hän oikeasti edes onkaan. Sitä varten vanhemmat ovat!