Miksi erityislapset on usein rumiin vaatteisiin puettuja?

Me muuthan emme tiedä, mitä näiden erityislasten taustalla on. Missä he asuvat? Millainen on heidän perheensä? Mikä on perheen sosioekonominen status? Voi myös hyvinkin olla, että lapsi ei suostu käyttämään kuin tietynlaisia tai tietyn värisiä vaatteita. Voi olla aistiyliherkkyyttä joka vaikuttaa siihen millaisia vaatteita lapsi suostuu pitämään. Herkkyyden vaikuttaa myös siihen pystyvätkö he käymään parturissa tai kampaajalla. Paljon vaikuttaa myös se, miten hyvin he voivat olla paikallaan.

Meidän muiden tehtävä ei kuitenkaan ole arvostella heitä vaan ymmärtää. 

Musta on alkanut tuntua siltä, että vanhempia ei vaan kiinnosta. Olen viimeiset pari vuotta ollut koulunkäynninohjaajana luokalla, jonka oppilaat ovat kehitysvammaisia ja mua surettaa niin paljon monen lapsen kotiolot. Aamulla lapset tuodaan heti seiskaksi aamuhoitoon, puolella hiukset likaisina ja kampaamattomina. Ekana saa alkaa sukimaan lapsista koulukelpoisia ja siistejä. Pestään kasvoilta ruokatahrat sun muut. Vaatteet on tosi monella suorastaan paskaisia, eikä se todellakaan johdu siitä, että nämä lapset olisivat jotenkin erityisen suttuisia vaikka ruokatavoiltaan. Tai ovathan he, jossei heitä auta syömään. Kaikki paitsi yksi lapsi meidän luokalta on viiteen asti iltapäivähoidossa. Parina päivänä muutama jää vielä koulun jälkeen musiikkikerhoon koululle eli haku kotiin on kuudelta. Ja samojen lasten vanhemmat itkevät paikallisella facebooksivustolla sitä, kuinka kehitysvammaisille lapsille pitäisi olla enemmän harrastusmahdollisuuksia koulun jälkeen. Noikin eka-kolmasluokkalaisetkin kun vaan menevät siinä kasin aikoihin nukkumaan kuuleman mukaan, niin olisihan se kiva ettei tarvisi edes sitä paria tuntia päivässä viettää sen lapsensa kanssa. 

Tänään hain lapseni päiväkodista ja eteisessä odotti viereisestä ryhmästä poika jolla erittäin kuluneet vaatteet ja tukka repsotti ylikasvaneena. Poika siinä riehui ja haukkui minun lastani.

Olen aiemminkin kiinnittänyt samaan ilmiöön huomiota muidenkin erityislasten kohdalla. Toki poikkeuksiakin on.

Mä huomasin jo nuorena, että down-ihmisillä on aina liian lyhyet housunpuntit.

Ja sitten on raitapaita. Ei ehkä marimekko vaan joku halvempi.

Down lapsilla on yleensä liian pienet vaatteet, kun ovat sellaisia pullukoita.

Onneksi ei kaikki. Tuttavani pukee tyttärensä todella kauniisiin vaatteisiin, juuri siksi että erityislapsen elämässä olisi edes tämä pieni ilo.

Ei erityislapsilla ole juurikaan erilaiset vaatteet kuin muilla.

Sen sijaan normaaleilla, huonosti kasvatetuilla (eli kasvattamatta jätetyillä) on monesti vaatteissakin toivomisen varaa. Kun ei viitsitä huolehtia se näkyy sitten monella tasolla.

Ehkä siksi, että erityislapsen vanhempi on joutunut olemaan kotona omaishoitajana, ja kaikkihan me tiedämme, kuinka hyvin siitä maksetaan. Työkaverini ( pomo)poika on aina moitteettomasti puettu.

Jos on jotain aistiyliherkkyyttä, niin se pehmeäksi hiutunut, kulunut paita voi olla ärsyttämätön vaihtoehto.

Ja sellaiset väljät nepparivaatteet on helppo pukea ja riisua, vaikka kesken raivokohtauksen.

Usein se miltä vaatteet tai hiukset näyttää jää toisarvoisemmiksi kun on huolehdittava monesta muustakin asiasta jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkityksellisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Musta on alkanut tuntua siltä, että vanhempia ei vaan kiinnosta. Olen viimeiset pari vuotta ollut koulunkäynninohjaajana luokalla, jonka oppilaat ovat kehitysvammaisia ja mua surettaa niin paljon monen lapsen kotiolot. Aamulla lapset tuodaan heti seiskaksi aamuhoitoon, puolella hiukset likaisina ja kampaamattomina. Ekana saa alkaa sukimaan lapsista koulukelpoisia ja siistejä. Pestään kasvoilta ruokatahrat sun muut. Vaatteet on tosi monella suorastaan paskaisia, eikä se todellakaan johdu siitä, että nämä lapset olisivat jotenkin erityisen suttuisia vaikka ruokatavoiltaan. Tai ovathan he, jossei heitä auta syömään. Kaikki paitsi yksi lapsi meidän luokalta on viiteen asti iltapäivähoidossa. Parina päivänä muutama jää vielä koulun jälkeen musiikkikerhoon koululle eli haku kotiin on kuudelta. Ja samojen lasten vanhemmat itkevät paikallisella facebooksivustolla sitä, kuinka kehitysvammaisille lapsille pitäisi olla enemmän harrastusmahdollisuuksia koulun jälkeen. Noikin eka-kolmasluokkalaisetkin kun vaan menevät siinä kasin aikoihin nukkumaan kuuleman mukaan, niin olisihan se kiva ettei tarvisi edes sitä paria tuntia päivässä viettää sen lapsensa kanssa. 

Ihan samassa työssä, ja ihmettelen etkö ole kuullut työssäkäynnistä? Suurimmalla osalla lapsista kuitenkin vanhemmat ovat töissä, ja kehitysvammaista ei isonakaan voi jättää yksin kotiin.

Moni maalaa kuvia keva-lapsen kasvatuksesta. Silti ne on hoitolaitoksissa suurin osa 16-vuotiaina. Niin väärin, että väen vängällä pitää raamattuun ja luojaan vedoten synnyttää lapsia kärsimään ikuisista kivuista, raivoista, yliseksuaalisuudesta ja mistä kaikesta vielä!

Sitten kampanjoidaan "keva on kaunista" "meidän pitäisi ottaa oppia kevojen onnellisesta ja iloisesta asenteesta" niin täyttä paskaa. Keva voi onnellisena olla todella onnellinen, mutta myös raivokohtaukset on aivan omaa luokkaa.

Puhuttais asioista oikeilla nimillä, eikä kaunistellen ja puolletta aborttia silloin kun tiedetään, ettei vanhemmat varmastikkaan jaksa hoitaa lasta. Monet menevät jo ala-asteella laitokseen, kun tehdään se terve iltatähti, jonka elämässä vammainen sisar on vain tiellä

Monet erityislapset haluavat pitää aina samoja vaatteita (jolloin tietysti kulahtavat nopeasti jatkuvassa käytössä/pesuissa), valinta perustuu muutenkin enemmän siihen miltä vaatteet tuntuvat kuin miltä ne näyttävät.

Hiusten leikkuu saattaa olla monille myös ihan kammottava asia joko sen takia, että itse leikkaaminen tuntuu pahalta tai leikatut hiukset omituiselta tai sen takia, että oma peilikuva muuttuu sen myötä erilaiseksi.

Eli se ulkonäkö on tavallaan seurausta lapsen hyvästä olosta, ei vanhempien välinpitämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Moni maalaa kuvia keva-lapsen kasvatuksesta. Silti ne on hoitolaitoksissa suurin osa 16-vuotiaina. Niin väärin, että väen vängällä pitää raamattuun ja luojaan vedoten synnyttää lapsia kärsimään ikuisista kivuista, raivoista, yliseksuaalisuudesta ja mistä kaikesta vielä!

Sitten kampanjoidaan "keva on kaunista" "meidän pitäisi ottaa oppia kevojen onnellisesta ja iloisesta asenteesta" niin täyttä paskaa. Keva voi onnellisena olla todella onnellinen, mutta myös raivokohtaukset on aivan omaa luokkaa.

Puhuttais asioista oikeilla nimillä, eikä kaunistellen ja puolletta aborttia silloin kun tiedetään, ettei vanhemmat varmastikkaan jaksa hoitaa lasta. Monet menevät jo ala-asteella laitokseen, kun tehdään se terve iltatähti, jonka elämässä vammainen sisar on vain tiellä

Sinä luultavasti puhut vaikeasti vammaisista? Suurin osa ei ole heitä, eikä asu missään laitoksessa. Ja kehitysvammaisuus ei näy useinmiten missään. Ei välttämättä lapsen synnyttyäkään.

Mulla on autisminkirjon erityislapsi (ei keva) ja vaatetan hänet kuten parhaaksi näen, lapsen mieltymykset ja aistiyliherkkyydet huomioiden. Hän haluaisi käyttää lähinnä vain siitä kiiltävästä urheiluvaatekankaasta tehtyjä verryttelyhousuja, ne kun eivät purista mistään, eivätkä tartu kuorihousujen sisäpintaan. Löysin äsken tosi hyvät ja kävin vielä ostamassa toiset samanlaiset. Harmi, jos ovat jonkun mielestä rumia. Samoin paitojen pitää olla pehmeitä ja saumat mielellään litteitä, ei saa olla tlimääräisiä härpäkkeitä kauluksessa, eikä kovia pesulappuja. Pipot kutittavat, joten sisäpuolen pitää olla fleeceä. Lapsella oli pitkään sama, vähän jo liian pieni pipo, kunnes anoppi onnistui löytämään isomman kivannäköisen, niitä on isommissa ko'oissa vaikea jo löytää. Suostuttelulla ja pienellä painostuksella saatiin pipo vaihtoon, toivottavasti se ei ikinä huku. Hanskoista kelpaavat sellaiset, joissa ei ole sisäpinnassa raapivia nyppyjä. Lapsen lempihousut alkavat olla jo vähän liian lyhyet, mutta en ole saanut vielä häntä väsytettyä niistä luopumaan.

Hiusten tai kynsien leikkaaminen on oma shownsa, kitinää, huutamista ja kiemurtelua, mutta välillä niitä on pakko tehdä. Lisäksi lapsi voisi käydä pesulla hieman useammin, mutta hän inhoaa sitäkin. Vesi ei saa olla liian lämmintä, koska se hänen mielestään polttaa, mutta sitten hänelle tulee suihkussa kylmä. Suihkuhuoneen oven pitää olla hiukan raollaan, koska muuten lapsi ei mielestään saa henkeä. Pesulla kuitenkin käydään, koska minä pakotan.

Tämän kaiken lisäksi lapseni on hyvin rauhallinen ja käyttäytyy ulkona asioilla aikuisessa seurassa oikein kauniisti, joten voitte nähdä meidät kahvilassa tai konsertissa, minä pynttäytyneenä, koska rakastan sellaista, lapseni sellaisena, kuten olen kuvaillut ja näistä puuhista nauttien. Pahoittelut nyt, jos jonkun silmät särkyvät, mutta emme aio eristäytyä kotiin sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Musta on alkanut tuntua siltä, että vanhempia ei vaan kiinnosta. Olen viimeiset pari vuotta ollut koulunkäynninohjaajana luokalla, jonka oppilaat ovat kehitysvammaisia ja mua surettaa niin paljon monen lapsen kotiolot. Aamulla lapset tuodaan heti seiskaksi aamuhoitoon, puolella hiukset likaisina ja kampaamattomina. Ekana saa alkaa sukimaan lapsista koulukelpoisia ja siistejä. Pestään kasvoilta ruokatahrat sun muut. Vaatteet on tosi monella suorastaan paskaisia, eikä se todellakaan johdu siitä, että nämä lapset olisivat jotenkin erityisen suttuisia vaikka ruokatavoiltaan. Tai ovathan he, jossei heitä auta syömään. Kaikki paitsi yksi lapsi meidän luokalta on viiteen asti iltapäivähoidossa. Parina päivänä muutama jää vielä koulun jälkeen musiikkikerhoon koululle eli haku kotiin on kuudelta. Ja samojen lasten vanhemmat itkevät paikallisella facebooksivustolla sitä, kuinka kehitysvammaisille lapsille pitäisi olla enemmän harrastusmahdollisuuksia koulun jälkeen. Noikin eka-kolmasluokkalaisetkin kun vaan menevät siinä kasin aikoihin nukkumaan kuuleman mukaan, niin olisihan se kiva ettei tarvisi edes sitä paria tuntia päivässä viettää sen lapsensa kanssa. 

Vanhemmat ei ehkäpä vaan jaksa. Lapsi jota pitää joka käänteessä avustaa syö varmasti vanhempien jaksamista paljon.

Joskus lapset eivät itse halua,että heidän hiuksiaan leikataan. Ja on opettelua siinä,että oppivat itsekin huomaamaan,milloin vaatteita on syytä vaihtaa puhtaisiin.

Ihan oikeasti. Erityislasten vanhemmilla on muutenkin rankkaa. Pitääkö olla näin helvetin ilkeä? Lapsillamme ei ole samoja mahdollisuuksia pärjätä tässä kilpailuyhteiskunnassa.  Arki on usein raskasta ja huolten täyttämää. Olkaa kiitollisia terveistä lapsistanne, jos niitä teillä on.

Meillä on teini-ikäinen downtyttö, ja pienestä pitäen minulle on ollut todella tärkeää, että hänet puetaan aina siististi ja ikäistään vastaavasti. Nykyään ei kyllä äidillä ole paljoa vaikutusvaltaa neidin pukeutumiseen, hiusmalliin, tai vaikka silmälasien valintaan. Rokkimimmi meillä, maiharit, nahkarotsi ja mustat vaatteet ja asusteet on in, hipsterihatut ja miljoonat kaulahuivit myös. Takuulla meidän perheen persoonallisin ja tyylikkäin pukeutuja, joka on "imagostaan" todella tarkka.