Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisipa tuo lapsi jo pois kotoa
13.03.2017 |
Anteeksi jo etukäteen, tiedän että tämä on ns kielletty mielipide, mutta oikeasti toivoisin, että tuo lapsi jo muuttaisi omilleen. On lukion tokalla, tammikuussa täyttänyt 18 ja varmastikin ainakin lukion loppuun tässä haluaa (ja saa toki) olla. Olen vaan niin väsynyt...
Lapsi on rakas ja ihana, koulu menee mukavasti ja kaikin puolin ihan normaali nuori. Ei koskaan ole ollut erityisen hankala murrosikäisenäkään. No mistä sitten moinen.
Ongelma on omalla kohdallani siinä, etten jaksa toista aikuista (tai siis kolmatta, lapsen isä mukaanlukien) taloudessa. Tai lähinnä tytär tultuaan täysi-ikäiseksi on alkanut ärsyttää minua. En millään jaksa sitä, että on aikuisen oikeudet, mutta ei omasta mielestään velvollisuuksia. Ihan pikkuesimerkkeinä ei esimerkiksi koe tarpeelliseksi ilmoittaa onko tulossa syömään/yöksi kotiin/tms mutta sitten on vihainen, jos hänelle ei ole jätetty ruokaa. Vetoaa siihen, että aikuisen ei tarvitse olla tilivelvollinen, eikä ymmärrä sitä, että yhteisessä kodissa on yhteiset säännöt emmekä mekään isänsä kanssa ole pois kotoa yötä ilmoittamatta/keskustelematta. En millään jaksaisi enää 18-vuotiaalle selittää, miksi perheessä on tärkeää jutella ja sopia asioita. Ei pyytää edes lupaa, vaan ainoastaan ilmoittaa aikeistaan hyvissä ajoin. Alaikäisenä nämä eivät koskaan olleet mikään ongelma.
Kaikkea muutakin pientä tosiaan on, liittyy vaikkapa rahaan, autoon, kotiintuloaikoihin... Ja pikkujuttujahan nämä tavallaan ovatkin, tässä nyt itse kukin kipuillaan niitä uusia rooleja ja rajoja, ja toisaalta sitä, että taloudellisesti itsenäinenhän tytär ei vielä ole. Kesäksi on menossa töihin, mutta lukion ohella ei ole halunnut (eikä mielestäni tarvitsekaan) mennä töihin.
Joten, hävettää myöntää, mutta kyllä haluaisin lapsen muuttavan muualle olemaan niin "aikuinen".
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikoihin laittanut yli 15-vuotiaille lapsille ruokaa. Jääkaapissa on tarpeita, tehköön jokainen itse ruokansa. Oppivatpahan samalla omatoimisuutta.
No en minäkään tai isänsä laita, jos emme itselle laita ja pikkuveljelle (12v). Mutta tuntuu hölmöltä olla laittamatta kaikille ruokaa kun kumminkin perheelle laitetaan. Hän tekee kyllä itse ruuan, jos on yksin kotona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis kannattaa suhtautua siihen "lapseen" kämppiksenä. Et sinä vieraalle ihmiselle mitään ruokia valmista, et pese vaatteita yms yms.
Tule sitten puhumaan kun sinulla on kotonasi narkkarinuori joka vaatii rahaa huumeisiin. Iloitse terveestä, normaalista lapsestasi ja lopeta turha kitinä!
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikoihin laittanut yli 15-vuotiaille lapsille ruokaa. Jääkaapissa on tarpeita, tehköön jokainen itse ruokansa. Oppivatpahan samalla omatoimisuutta.
Minusta olisi outoa että asutaan yhdessä perheenä ja jokainen tekee vain oman ruokansa. Miksi silloin tehdään mitään muutakaan yhdessä jos ruokailukin hoituu kuin kämppiksillä?
Laitatteko miehennekin kanssa eri ruuat, molemmat itselleen? Keitättekö kahvitkin vuorotellen samalla keittimellä vai onko jokaisella oma keitin?
Kuule, minulla oli ihan samanlaisia ajatuksia oman esikoisen kohdalla juuri tuossa, kun tuli täysi-ikäiseksi. Vasta hänen poismuuttonsa auttoi asiaan, kun lähti opiskelemaan lukion jälkeen toiselle paikkakunnalle. Kaikeasta sai vääntää, koska "aikuisen ei tarvitse sitä ja tätä".
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kannattaa suhtautua siihen "lapseen" kämppiksenä. Et sinä vieraalle ihmiselle mitään ruokia valmista, et pese vaatteita yms yms.
Pyykkinsä hän on pessyt 15-vuotiaasta saakka ja monella tavalla kyllä huolehtii itsestään oikein hyvin. Eikä joku pyykki edes olisi ongelma, vaan se, että täysi-ikäisyyden myötä hän itse ajattelee olevansa joku perheestä irrallinen olento, joka elää omia aikojaan (tms, en oikein osaa kuvata fiksusti).
ap
Oudolta kuulostaa.
Ihan uusperhemeininki. Vanha lapsi on tiellä.
Onko lapsi muuten hyljeksytty?
Itsellä vuoden nuorempi enkä pysty kuvittelemaan tilannetta. Tosin meillä kaikki syö yhdessä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tule sitten puhumaan kun sinulla on kotonasi narkkarinuori joka vaatii rahaa huumeisiin. Iloitse terveestä, normaalista lapsestasi ja lopeta turha kitinä!
Jep, ongelmia on monensuuruisia. Jatkuva ärtymys arjessa minun ongelmani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikoihin laittanut yli 15-vuotiaille lapsille ruokaa. Jääkaapissa on tarpeita, tehköön jokainen itse ruokansa. Oppivatpahan samalla omatoimisuutta.
Minusta olisi outoa että asutaan yhdessä perheenä ja jokainen tekee vain oman ruokansa. Miksi silloin tehdään mitään muutakaan yhdessä jos ruokailukin hoituu kuin kämppiksillä?
Laitatteko miehennekin kanssa eri ruuat, molemmat itselleen? Keitättekö kahvitkin vuorotellen samalla keittimellä vai onko jokaisella oma keitin?
Miksi pitäisi jotain tehdä yhdessä? Ei me miehen kanssa yleensä edes haluta mitään ruokaa. Itse käyn aina ulkona syömässä. No käytännössä meillä yleensä se joka tekee ruokaa, kysyy haluaako joku muukin. Ne jotka on silloin paikalla ja haluaa, niin ne saa. Mutta yleensä se ruuanlaittaja on meidän 17 - tai 20 -vuotias poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minulla oli ihan samanlaisia ajatuksia oman esikoisen kohdalla juuri tuossa, kun tuli täysi-ikäiseksi. Vasta hänen poismuuttonsa auttoi asiaan, kun lähti opiskelemaan lukion jälkeen toiselle paikkakunnalle. Kaikeasta sai vääntää, koska "aikuisen ei tarvitse sitä ja tätä".
Tsemppiä!
Kiitos!
ap
Mä olen sanonut että niin kauan kuin asutaan minun kanssani yhteistaloudessa niin omat menot ilmoitetaan. Minne mennään ja kenen kanssa ja milloin ollaan tulossa kotiin. Noin yleisluontoisesti, esim Menen Ellan kanssa Helsinkiin. Tai menen Ellalle. Työ ajat myös ilmoitetaan. Ja se tuleeko kotiin ja milloin. Niin minäkin ilmoitan. Olen tänään myöhempään töissä. Lähden kaverille tai lenkille. On kohteliasta ja kenenkään ei pidä huolestua tai miettiä tuleeko joku syömään vai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa.
Ihan uusperhemeininki. Vanha lapsi on tiellä.
Onko lapsi muuten hyljeksytty?
Itsellä vuoden nuorempi enkä pysty kuvittelemaan tilannetta. Tosin meillä kaikki syö yhdessä aina.
Ei kyllä me tietääkseni ihan ydinperhe olemme. Ja eihän tässä ole mistään tielläolemisesta kyse, vaan nimenomaan niinpäin, että tytär ei halua meille kertoa menoistaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kannattaa suhtautua siihen "lapseen" kämppiksenä. Et sinä vieraalle ihmiselle mitään ruokia valmista, et pese vaatteita yms yms.
Pyykkinsä hän on pessyt 15-vuotiaasta saakka ja monella tavalla kyllä huolehtii itsestään oikein hyvin. Eikä joku pyykki edes olisi ongelma, vaan se, että täysi-ikäisyyden myötä hän itse ajattelee olevansa joku perheestä irrallinen olento, joka elää omia aikojaan (tms, en oikein osaa kuvata fiksusti).
ap
No minä en ainakaan perheen aikuisena haluaisi olla missään pallo jalassa kiinni perheessäni. Menen ja tulen koska huvittaa. Minulla ei yleensä ole edes puhelinta mukana, nytkin se on ollut kolme viikkoa poissa. Minua ei yhtään huoleta jos miestä ei pariin viikkoon näy enkä tiedä missä se on. Kyllä se taas jostain ilmestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sanonut että niin kauan kuin asutaan minun kanssani yhteistaloudessa niin omat menot ilmoitetaan. Minne mennään ja kenen kanssa ja milloin ollaan tulossa kotiin. Noin yleisluontoisesti, esim Menen Ellan kanssa Helsinkiin. Tai menen Ellalle. Työ ajat myös ilmoitetaan. Ja se tuleeko kotiin ja milloin. Niin minäkin ilmoitan. Olen tänään myöhempään töissä. Lähden kaverille tai lenkille. On kohteliasta ja kenenkään ei pidä huolestua tai miettiä tuleeko joku syömään vai ei...
No juuri tätä tarkoitan. Kun asia on sanottu, mutta tytär viis veisaa. Ruokaa voi olla aivan liikaa, aivan liian vähän riippuen mikä on oletus. Huolestua saa jatkuvasti onko jotain käynyt jne.
En nyt oikein jaksaisi tuonikäistä enää kiristää millään "emme maksa kännykkää, jos olet tuhma".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kannattaa suhtautua siihen "lapseen" kämppiksenä. Et sinä vieraalle ihmiselle mitään ruokia valmista, et pese vaatteita yms yms.
Pyykkinsä hän on pessyt 15-vuotiaasta saakka ja monella tavalla kyllä huolehtii itsestään oikein hyvin. Eikä joku pyykki edes olisi ongelma, vaan se, että täysi-ikäisyyden myötä hän itse ajattelee olevansa joku perheestä irrallinen olento, joka elää omia aikojaan (tms, en oikein osaa kuvata fiksusti).
ap
Mistä lapsi on saanut sen kuvan että olisi irrallinen osa? Onko häntä kohdeltu aina kuten perheenjäsentä, kohdellaanko (pyritäänkö kohtelemaan) nyt? Teettekö yhdessä perheenä asioita vai oletteko kuin numero 12?
Tilanne saattaisi olla hyvinkin helposti selvitettävissä jos vain keskustelisitte asiasta. Sanoit ettet jaksaisi tuon ikäiselle alkaa vääntämään, mutta se vaan täytyy jos haluat muutosta asiaan.
(Itse jouduin vastaavaa asiaa vääntämään lähemmäs 30-vuotiaalle miehelle kun muutimme yhteen. Hänen lapsuudenkodissaan oli eletty omia elämiä kämppistyyliin.)
Tottakai sun täytyy kertoa sille noi asiat. Ei se muuten ymmärrä. Oikeesti miten se voi olla niin tyhmä, että luulee, että voi tulla ja mennä ilmoittamatta. Nehän on ihan perusasioita. Mutta koska se on tyhmä, niin sun on pakko sille kertoa.
Minulle ainakin vanhemmat sanoivat, että vaikka ikäni puolesta tulen täysi-ikäiseksi, niin heidän talossaan asuessa päätee tietyt säännöt. Koskaan ei ollut mitään ongelmia ja asuinkin kotona 21-vuotiaaksi ja keräsin pesämunaa omilleen muuttoon :) Sanot tyttärellesi, että koska hän majoittuu ja syö teillä, häneltä odotetaan joitakin asioita.
Joo, kiva lukea tällaista, kun itse suren jo ensi syksyä. Poika muuttaa varmasti yliopistopaikkakunnalle ja ties koska näen...
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sun täytyy kertoa sille noi asiat. Ei se muuten ymmärrä. Oikeesti miten se voi olla niin tyhmä, että luulee, että voi tulla ja mennä ilmoittamatta. Nehän on ihan perusasioita. Mutta koska se on tyhmä, niin sun on pakko sille kertoa.
No onhan ne sanottu. Lukuisia kertoja. Tytär vaan ei piittaa, tai muistaa viikon ilmoitella ja lipsuu taas omiin juttuihinsa.
ap
Mä en ole aikoihin laittanut yli 15-vuotiaille lapsille ruokaa. Jääkaapissa on tarpeita, tehköön jokainen itse ruokansa. Oppivatpahan samalla omatoimisuutta.