Lue keskustelun säännöt.
Kimmo, 41, palasi pomokomennukselta Suomeen – 3 vuoden ja 300 työhakemuksen jälkeen karu totuus valkeni
12.03.2017 |
Vuosikausia esimiestehtävissä ulkomailla työskennelleen Kimmon ura koki mahalaskun hänen palattuaan Suomeen.
Kauppatieteiden maisteri Kimmo*, 41, palasi kolmisen vuotta sitten Suomeen noin kymmenen vuoden ulkomaan työkomennuksen jälkeen. Ulkomailla mies työskenteli kansainvälisille yhtiöille päällikkö- ja johtotasolla.
Viimeisimmässä pestissään mies lähetettiin ulkomaille vakituisiin tehtäviin suuren yrityksen Suomesta vastaavasta yksiköstä.
Ulkomailla hänen kanssaan asui myös puoliso ja parin kaksi pientä lasta. Kimmo kertoo päättäneensä lopettaa työsuhteen ulkomailla ja suunnata takaisin Suomeen, jotta perheen lapset saisivat kasvaa kotimaassaan. Suomessa yrityksellä ei kuitenkaan ollut tarjota hänelle vastaavia tehtäviä.
Sujuvasti kuutta kieltä puhuva mies kertoo uskoneensa optimistisesti, että kansainvälistä työkokemusta hankkinut paluumuuttaja olisi arvostettu ja haluttu voimavara kotimaan työmarkkinoilla. Toisenlainen todellisuus iski tajuntaan kotiinpaluun jälkeen.
Hakannut kolme vuotta päätä seinään
Kimmo sanoo olleensa Suomeen palattuaan yhteydessä paikallisiin headhuntereihin, eli rekrytointikonsultteihin, jotka etsivät alalla kykyjä yrityksiin. Tämän lisäksi hän on täyttänyt aktiivisesti avoimia hakemuksia ja laskeskellut lähettäneensä noin kolmen vuoden aikana yhteensä lähes 300 hakemusta, sekä Suomeen että ulkomaille.
Tästä huolimatta hän kertoo päässeensä vain muutaman kerran yritysten soveltuvuustesteihin hakuprosessin loppusuoralla.
– Palattuani Suomeen karumpi totuus alkoi valjeta. Haastatteluja on ollut parisenkymmentä ja mitalisijoja kymmenkunta. Läheltä on liipannut useita kertoja, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, mies kuvailee.
Kimmo kertoo hakeneensa ensisijaisesti töitä Suomesta, mutta kun työtä ei alkanut irrota, hän laajensi hakuaan myös uudestaan ulkomaille. Kotimaata hän ei kuitenkaan perheensä takia enää haluaisi jättää, ellei se ole työn löytämiseksi välttämätöntä.
Kommentit (171)
Mies sabotoi oman uransa. Olisi ollut Suomestakin helpompi löytää työpaikka jos olisi ennestään jo työpaikka, työtöntä ja varsinkaan pitkäaikaistyötöntä ei kukaan halua palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollastahan se on, suurin osa ulkomailla työskennelleistä sen tietää. Härmään kun palaat niin olet kuin avaruusolento ja kokemuksella ei todellakaan ole merkitystä. Kimmon olis pitänyt tietää ja jäädä sinne missä oli.
Kimmo teki saman virheen kuin moni muukin korkeastikoulutettu, eli otti loparit ennen uuden paikan löytymistä. Aivan kuin monelle esimerkiksi IT-alalta eropaketin ottaneelle on käynyt. Lähdetään pitkälle lomalle maailmalle varmana siitä, että uusi, kovapalkkainen työpaikka löytyy käden käänteessä. Ei ymmärretä, että työsuhteen päättymisen jälkeen työn saanti on monin verroin vaikeampaa kuin vakityöstä käsin.
Koskaan ei kannata irtisanoutua, ennen kuin on nimet uudessa sopimuksessa.
Paluushokista ei toivu koskaan. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä mies ei hommannut sitä työpaikkaa Suomesta ennen kuin palasi tänne?
keskitason paikkoja täällä vain on. Pomot ja duunarit jää ilman töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa jutussa on jotain outoa. Kummallista käytöstä työntekijältä, kun lähtee kesken ulkomaankomennuksen sovitusta hommasta ja odottaa siitä huolimatta, että Suomen yksikössä olisi tarjolla vähintään yhtä korkea asema. Miksi ei tyytynyt Suomessa matalampaan asemaan, kun ykköstavoite oli selvästi palata Suomeen? Jutussa ei ainakaan lue, että olisi saanut omasta firmasta potkut, eli töitä olisi Suomessa ilmeisesti ollut, mutta alemmassa asemassa.
Kansainvälisen kaupan johtotehtäviä ei Suomessa ole mitenkään mahdottoman paljon tarjolla. Olisi luullut, että ihminen tajuaa hakea työpaikkaa Suomesta ennen kuin sanoo itsensä irti edellisestä paikasta.
Jotenkin vaikuttaa oudolta tämä tarina siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimmon kaltainen kaveri kelpaisi oikein hyvin perheyritykseemme, mutta valitettavasti meillä ei ole tarjolla glamouria, hienoja lasipalatseja eikä satoja työmuurahaisia johdettavaksi. Harvoinpa tämän corporate-jengin ja meidän kulttuurit kohtaavat, vaikka muutoin firmassamme ihmisillä on hyvä olla ja palkkaus sekä muut ehdot kohdallaan.
Jokin tässä tarinassa haisee. Miksi Kimmo irtisanoutuu hyvästä duunista vailla jatkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa on jotain outoa. Kummallista käytöstä työntekijältä, kun lähtee kesken ulkomaankomennuksen sovitusta hommasta ja odottaa siitä huolimatta, että Suomen yksikössä olisi tarjolla vähintään yhtä korkea asema. Miksi ei tyytynyt Suomessa matalampaan asemaan, kun ykköstavoite oli selvästi palata Suomeen? Jutussa ei ainakaan lue, että olisi saanut omasta firmasta potkut, eli töitä olisi Suomessa ilmeisesti ollut, mutta alemmassa asemassa.
Kansainvälisen kaupan johtotehtäviä ei Suomessa ole mitenkään mahdottoman paljon tarjolla. Olisi luullut, että ihminen tajuaa hakea työpaikkaa Suomesta ennen kuin sanoo itsensä irti edellisestä paikasta.
Jotenkin vaikuttaa oudolta tämä tarina siis.
Ihan samaa mietin minä. Jotain ei kerrota Kimmon tarinassa.
Ihan tunnettu juttu ol jo 20 vuotta sitten. Sksi moni ei lähde komennukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänen vaimonsa töissä?
Muakin kummastutti, että Kimmo irtisanoutui vailla tietoa uudesta työpaikasta. Varmana siitä, että hänet suorastaan revitään töihin.
Onko kotimaassa koskaan ollutkaan työpaikkaa? Osa porukasta lähtee ulkomaan komennuksille, niin että komennus on määräaikainen ja sen päätyttyä odottaa työtehtävät kotimaassa. Tuollaisesta pomokomennuksesta ja usein vaihtuvista yhtiöistä en ole kuullutkaan, ura on tehty ulkomailla vailla kosketusta kotimaan työmarkkinoihin?
Kysymys kuuluu: miksi Kimmo halusi palata???
Ei suomessa ole mitään, mitä muualla ei olisi. Päinvastoin: järjettömän kova progressiivinen verotus, paskat ilmat, ankeat kanssaihmiset....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa on jotain outoa. Kummallista käytöstä työntekijältä, kun lähtee kesken ulkomaankomennuksen sovitusta hommasta ja odottaa siitä huolimatta, että Suomen yksikössä olisi tarjolla vähintään yhtä korkea asema. Miksi ei tyytynyt Suomessa matalampaan asemaan, kun ykköstavoite oli selvästi palata Suomeen? Jutussa ei ainakaan lue, että olisi saanut omasta firmasta potkut, eli töitä olisi Suomessa ilmeisesti ollut, mutta alemmassa asemassa.
Kansainvälisen kaupan johtotehtäviä ei Suomessa ole mitenkään mahdottoman paljon tarjolla. Olisi luullut, että ihminen tajuaa hakea työpaikkaa Suomesta ennen kuin sanoo itsensä irti edellisestä paikasta.
Jotenkin vaikuttaa oudolta tämä tarina siis.
Ihan samaa mietin minä. Jotain ei kerrota Kimmon tarinassa.
Kimmo ei ole vielä päässyt yli siitä että hänet irtisanottiin YT-neuvotteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa on jotain outoa. Kummallista käytöstä työntekijältä, kun lähtee kesken ulkomaankomennuksen sovitusta hommasta ja odottaa siitä huolimatta, että Suomen yksikössä olisi tarjolla vähintään yhtä korkea asema. Miksi ei tyytynyt Suomessa matalampaan asemaan, kun ykköstavoite oli selvästi palata Suomeen? Jutussa ei ainakaan lue, että olisi saanut omasta firmasta potkut, eli töitä olisi Suomessa ilmeisesti ollut, mutta alemmassa asemassa.
Kansainvälisen kaupan johtotehtäviä ei Suomessa ole mitenkään mahdottoman paljon tarjolla. Olisi luullut, että ihminen tajuaa hakea työpaikkaa Suomesta ennen kuin sanoo itsensä irti edellisestä paikasta.
Jotenkin vaikuttaa oudolta tämä tarina siis.
Ihan samaa mietin minä. Jotain ei kerrota Kimmon tarinassa.
Kimmolla on ikää, koulutus voi olla vanhentunutta.
Ulkomaan firman johtamiskulttuuri voi olla erilaista kuin mitä täällä halutaan.
Kimmolle ei kelpaa muu kuin pomotyö. Myös kateuskortin heiluttelu kertoo tästä ("minut koetaan uhaksi").
Villit arvaukseni, olkaa hyvät.
Kolme tärkeintä työnhaussa: suhteet, suhteet ja suhteet. Kimmolla ei ole sopivia kavereita Suomessa.
– Halusin tulla Suomeen ja elää normaalia elämää. Mutta kun on hakannut pari, kolme vuotta päätä seinään, niin eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa, kuin hakea jälleen ulkomaille töihin.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut mies on elättänyt perheensä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan päätyttyä työmarkkinatuella. Ulkomailla työskennellessään hän kuului viimeisen työkomennuksensa aikana Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Perheen onneksi ulkomailla tienatuista palkoista jäi edullisten elinkustannusten maassa rahaa myös säästöön.
– Omaisuuteni ei ole kyllä koskaan sulanut tätä vauhtia, mitä Suomeen paluun jälkeen. Jos ei olisi ollut noita säästöjä, niin olisimme kyllä jo konkurssissa, mies summaa perheen rahatilannetta.