Lue keskustelun säännöt.
Kimmo, 41, palasi pomokomennukselta Suomeen – 3 vuoden ja 300 työhakemuksen jälkeen karu totuus valkeni
12.03.2017 |
Vuosikausia esimiestehtävissä ulkomailla työskennelleen Kimmon ura koki mahalaskun hänen palattuaan Suomeen.
Kauppatieteiden maisteri Kimmo*, 41, palasi kolmisen vuotta sitten Suomeen noin kymmenen vuoden ulkomaan työkomennuksen jälkeen. Ulkomailla mies työskenteli kansainvälisille yhtiöille päällikkö- ja johtotasolla.
Viimeisimmässä pestissään mies lähetettiin ulkomaille vakituisiin tehtäviin suuren yrityksen Suomesta vastaavasta yksiköstä.
Ulkomailla hänen kanssaan asui myös puoliso ja parin kaksi pientä lasta. Kimmo kertoo päättäneensä lopettaa työsuhteen ulkomailla ja suunnata takaisin Suomeen, jotta perheen lapset saisivat kasvaa kotimaassaan. Suomessa yrityksellä ei kuitenkaan ollut tarjota hänelle vastaavia tehtäviä.
Sujuvasti kuutta kieltä puhuva mies kertoo uskoneensa optimistisesti, että kansainvälistä työkokemusta hankkinut paluumuuttaja olisi arvostettu ja haluttu voimavara kotimaan työmarkkinoilla. Toisenlainen todellisuus iski tajuntaan kotiinpaluun jälkeen.
Hakannut kolme vuotta päätä seinään
Kimmo sanoo olleensa Suomeen palattuaan yhteydessä paikallisiin headhuntereihin, eli rekrytointikonsultteihin, jotka etsivät alalla kykyjä yrityksiin. Tämän lisäksi hän on täyttänyt aktiivisesti avoimia hakemuksia ja laskeskellut lähettäneensä noin kolmen vuoden aikana yhteensä lähes 300 hakemusta, sekä Suomeen että ulkomaille.
Tästä huolimatta hän kertoo päässeensä vain muutaman kerran yritysten soveltuvuustesteihin hakuprosessin loppusuoralla.
– Palattuani Suomeen karumpi totuus alkoi valjeta. Haastatteluja on ollut parisenkymmentä ja mitalisijoja kymmenkunta. Läheltä on liipannut useita kertoja, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, mies kuvailee.
Kimmo kertoo hakeneensa ensisijaisesti töitä Suomesta, mutta kun työtä ei alkanut irrota, hän laajensi hakuaan myös uudestaan ulkomaille. Kotimaata hän ei kuitenkaan perheensä takia enää haluaisi jättää, ellei se ole työn löytämiseksi välttämätöntä.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu: miksi Kimmo halusi palata???
Ei suomessa ole mitään, mitä muualla ei olisi. Päinvastoin: järjettömän kova progressiivinen verotus, paskat ilmat, ankeat kanssaihmiset....
Kimmo oli jossakin halpamaassa töissä ehkä itäeuroopassa tai Espanjassa eikä halunnut siellä kasvattaa lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Jotain mätää tässä todellakin on! Luulen, että suurimmassa osassa näitä tapauksia, joissa ulkomailta Suomeen palannut korkeasti koulutettu kaupallisen alan toimihenkilö/johtaja valittaa, ettei työtä löydy, kyseessä on aivan liian korkea palkkapyyntö. Olen huomannut, että varsinkin keski-ikäisillä päällikköasemassa olevassa miehillä on todella usein liian isot luulot itsestään ja panoksestaan ja täysin epärealistinen käsitys yrityksen palkkatasosta ja kuvitellaan, että yksityisellä puolella firmat maksavat mitä vaan heidän ammattitaidostaan.
Nelikymppisenä Kimmo on vielä todella nuori päällikkö- ja johtotehtävissä, joten ei tunnu kovin uskottavalta että firmat etsisivät "nuoria ja dynaamisia" työntekijöitä kuten hän sanoo. Hänhän on nuori ja toivottavasti dynaaminenkin.
Kaikesta paistaa läpi se, että hän ei mieti, mitä itse voisi tehdä paremmin, vaan etsii vikaa muista. On kuitenkin parikymmentä kertaa päässyt haastatteluihin ja kymmenen kertaa ollut kärkikahinoissa, onko kysynyt näistä lisätietoja ja palautetta, miksi rekrytoijat eivät ole palkanneet häntä ja voisiko tehdä jotain paremmin tai eri tavalla jatkossa?
Vierailija kirjoitti:
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Nuorten kohdalla ulkomaankokemusta odotetaan ja he tuovat sitä rekrytointitilanteissa avoimesti esille.
Kimmo on jo 41-vuotias, ei enää työmarkkinakelpoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä epäonnistuneen paluumuuttajan valitusta, näitä voi lukea jatkuvasti somen paluumuuttajaryhmissä.
t. itsekin paluumuuttaja
Vierailija kirjoitti:
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistaki
n oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Tuo on hyvä pointti, että vauhtisokeus varmasti iskee, ja välttämättä ei ole kunnollista käsitystä Suomen työmarkkinoista/palkkatasosta/työkulttuurista, jos on pitkään ollut ulkomailla. En oikein usko, että kyse on kateudesta, mutta ehkä siitä, että Suomi on aika pieni ja sulkeutunut markkina edelleen, ja ulkomaankokemusta ei valitettavasti osata arvostaa riittävästi, eli alemman tasoiseen tehtävään on yleensä tyydyttävä, kuten sinäkin fiksusti teit, ja jatkettava siitä sitten uudestaan ylöspäin.
Verkostojen ylläpitäminen on nykyisin onneksi paljon helpompaa Linkedinin ym. muiden digipalvelujen myötä kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimmo luulee itsestään liikoja, ei ulkomaankomennus tosiaan ole mikään erityinen meriitti, eikä välttämättä kuuden kielen osaaminenkaan. Minäkin olin muutaman vuoden komennuksella Saksassa, josta palasin takaisin pakon edessä työnantajan kotiinkutsumana kun komennus päättyi. Yritin kyllä jäädä sinne suoraan asiakkaalle, mutta en onnistunut. Täällä ei ketään kiinnosta se että olen työskennellyt peräti ulkoimailla, samaa työtähän se on. Myöskään saksan kielitaidosta ei ole ollut mitään hyötyä Suomeen palattuani, kielitaitovaatimus on englanti jota kaikkien oletetaan osaavan eikä muilla ole merkitystä.
Eli Kimmon pitänee alentaa rimaa ja miettiä uudelleen vaikka niitä isännöitsijän tehtäviä. Olisi pitänyt jäädä sinne missä olikin, mikäli tarkoitus oli säilyttää entinen palkkataso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Nuorten kohdalla ulkomaankokemusta odotetaan ja he tuovat sitä rekrytointitilanteissa avoimesti esille.
Se, että on ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla, traineeohjelmassa tai parin vuoden pyrähdyksellä ei ole ihan verrannollinen tähän mitä jutussa on esitetty. Nuorilla on yleensä myös parempi käsitys omasta osaamisestaan ja asemastaan työmarkkinoilla, eivätkä ole yhtä fakkiutuneita johonkin tiettyyn tehtävä- tai palkkatasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa hieman hänen puolestaan, että päätti palata. Ura ja hyvä duunipaikka meni siinä. Olisipa tajunnut viime hetkellä päättää toisin. Tosi pienestä se on kiinni.
Suhteilla saa työtä. Ulkomaan komennus aiheutti suhteisiin ehkä liikaa välimatkaa?
Pätevintä ei todellakaan palkata enää nykyisin, ellet ole jonkun tuttu tai sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa hieman hänen puolestaan, että päätti palata. Ura ja hyvä duunipaikka meni siinä. Olisipa tajunnut viime hetkellä päättää toisin. Tosi pienestä se on kiinni.
Olisi kannattanut hakea uusi duuni ennen paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Älä nyt viitsi jauhaa tuota kateutta ja joukosta eroamista, se on menneiden talvien lumia. Joka ainoa kolmekymppinen haluaa nykyään kertoa olevansa uniikki kosmopoliitti with truly international mindset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa hieman hänen puolestaan, että päätti palata. Ura ja hyvä duunipaikka meni siinä. Olisipa tajunnut viime hetkellä päättää toisin. Tosi pienestä se on kiinni.
Olisi kannattanut hakea uusi duuni ennen paluuta.
Joo tuntuu vähän omituiselta, ettei tuollainen ihminen, joka on työskennellyt noinkin korkeassa asemassa laskelmoinut ja ennaltasuunnitellut paluumuuttoa. Tosin veikkaan, että hän ajatteli löytävänsä heti duunipaikan, koska meriittejä on.
Ilmeisesti myyntipäällikön hommista lähti? Ei se toimi niin että myynnin tehtävistä voidaan hypätä suoraan eri alalle, varsinkaan jos ei ole oikeaa substanssi-osaamista. Verkostot ja tietämys alasta on rakennettava ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Nuorten kohdalla ulkomaankokemusta odotetaan ja he tuovat sitä rekrytointitilanteissa avoimesti esille.
Se, että on ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla, traineeohjelmassa tai parin vuoden pyrähdyksellä ei ole ihan verrannollinen tähän mitä jutussa on esitetty. Nuorilla on yleensä myös parempi käsitys omasta osaamisestaan ja asemastaan työmarkkinoilla, eivätkä ole yhtä fakkiutuneita johonkin tiettyyn tehtävä- tai palkkatasoon.
Rekrytointitilanteissa on nuoria joilla on työkokemusta USA:sta tai Briteistä, ei välttämättä mistää opiskelijavaihdoista ole kyse.
Kimmon kannattaisi olla kouluttamaton, kieliä osaamaton muunlainen muuttaja, johan löytyisi työpaikkaa ja luottamustehtävää.
Ensimmäisenä pisti silmään, että Kimmoa ei kiinnostanut isännöitsijän duunit. Ei muuten olisi lainkaan huono juttu. Tuttu ekonomi kävi isännöitsijäkurssit jäätyään työttömäksi 50+ -iässä ja on tehnyt erinomaista tiliä isännöitsijänä sittemmin. Tykkää työstään ja hänellä on nykyään jonkinlainen pomoasema muille isännöitsijöille.
Toinen on, että täälläKIN vähätellään ulkomaankokemusta. Kokemusta sekin on ja voisi olla ihan hyväkin, että semmoisia palkattaisiin enemmän. Suomessa on se ongelma, että täällä palkataan tietystä putkestä tietynlaisia klooneja työpaikat täyteen, eikä pysähdytä miettimään, miksi innovaatioita ei synny tai tuotteet ei myy. Pitäisi ottaa riskiä. Palkata erinäisistä taustoista tulevia ihmisiä. Tämä on itsestään selvää muualla maailmassa, että filosofi voi päätyä pankkiiriksi ja opettajasta tulee teknologiayritykseen tuotepäällikkö. Siellä uskotaan, että yksi työ opittu, oppii fiksu ihminen toisenkin. Ja toisenlainen näkökulma tuo aina jotain uutta. Eräs HR-ihminen taannoin juuri tuskaili, kun yrittää tarjota hakijoita "mielenkiintoisia" vaihtoehtoja, niin vastaukset on,e ttä "me tarvitaan tekijä, ei kehittäjää". Ja kun just niitä kehittäjiä tarvittaisiin, tekemisessä suomalaisten on vaikea kilpailla.
Mutta takaisin Kimmoon. on kohtuutonta, että hänen kokemustaan ulkomailla ei arvosteta. Ei sitä tarvisi arvostaa sen kummoisemmaksi kuin Suomessa vastaavaa, mutta kyllä sillä on oltava ihan sama arvo kuin vastaavalla Suomessa tehdyllä työllä. Ikääkin on noin vähän ja aina puhutaan, ettei suomalaiset osaa käydä kauppaa. En ymmärrä, miksei kiinnosta ihminen, jolla on kokemusta kaupasta muista maista.
Vierailija kirjoitti:
Mies sabotoi oman uransa. Olisi ollut Suomestakin helpompi löytää työpaikka jos olisi ennestään jo työpaikka, työtöntä ja varsinkaan pitkäaikaistyötöntä ei kukaan halua palkata.
Tajuatko lauseesi tyhmyyden? Löytää työpaikka, jos olisi ennestään työpaikka ja mites se ensimmäinen löytyisi. XD
Onko tässä taas se, että kun joku asia pelottaa liikaa, etsitään syitä miksei se voi koskaan osua omalle kohdalle? Eli tuossa työnhakijassa pitää olla jotain vikaa.