Kumpi on kamalampaa aikaa, koiran kuoleman "odotus" vai aika kuoleman jälkeen?

"Itken joka päivä" :DD Voi jeesus sentään. Kun rakki kupsahtaa, sun pitää varmaan jäädä vähintään kuukauden sairaslomalle ja hakeutua terapiaan.

Toivuin aika nopeasti. Kuulun ihmisiiin, joille koira on kuitenkin koira. Eli raskaampaa oli sairauden toteaminen. 

Tein luopumisprosessin tavallaan jo silloin. Itse kuolema oli helpompi. Koira eli pitkän ja hyvän elämän. Koirallehan tärkeintä on juuri kuluva hetki. Ei se itse muistele menneitä, eikä sillä ole tulevaisuuden odotuksia. 

Eli vastustan jyrkästi koiran (tai kissan) elämän keinotekoista pidentämistä itsekkäistä syistä. Naapurissa on niin huonokuntoinen 15-vuotias koira, että tuskin tolpillaan pysyy. Mutta emäntä ei pysty lopettamaan koiraa. Kamala katsoa. 

Raskasta aikaahan se kaikkinensa on.

Helpottaa kun koira on kuollut. Itsekkin pelkäsin ja murehdin ja itkeskelin, kun tiesin et vanhasta koirasta joutuu kohta luopumaan. Koira sairastuikin sitten tosi äkillisesti ja jouduttiin lopettamaan samana iltana. Ensimmäinen tunne oli helpotus. Sen jälkeen tuli suru. Suru taas muuttui nopeasti kaipaukseksi. Otin melko pian uuden koiran, en korvaamaan vanhaa vaan koiraa vaan koska haluan että meillä on koira talossa.

Ehdottomasti raskaampaa on kuoleman "odotus". Kuolema on tavallaan helpotuskin, kun en tarvitse enää jatkuvasti miettiä, onko koira jo niin kipeä että se tulisi viedä lopetettavaksi.

No en pilaisi viimeisiä hetkiä koiran kanssa elämällä tulevaisuudessa, eli jälkeenpäin raskaampaa tulee olemaan. Kokemusta ihmisten ja kissojen menetyksestä, niin yleensä itken kerran ja se siitä, toki ikävä joskus yllättää, mutta en ryve itsesäälissä. Kaikki kuolee,minäkin joskus, sitä asiaa nyt ei vain voi hallita ellei sitten tapa/lopeta jonkun.

Se odotus on pahempi.

Näitä eläimiä on tässä vuosien saatossa ollut. Ja kaikki on vanhuuteen mennyt. Toki se on luonnollista että eläimet kuolevat. Mutta se on rankkaa, sitä  "kyttäilee" vanhan eläimen eri oireita, ja joka eläinlääkäri kerta on tuntunut pelottavalta, kun on miettinyt, onko se sitten viimeinen...

Nyt meillä on tossa koira, jonka rodun keski-ikä on 6 ja ikää sillä on 10. Hyvässä kunnossa on, mutta romahdus voi tulla milloin vain. Sitten on kissa joka täyttää piakkoin 21v. Kissa on loppuelämän lääkityksellä, arvot ovat hyvät ja ikäisekseen todella pirteässä kunnossa. Mutta jos lääkityksen keskeyttäisi, niin kissa menisi nopeasti huonoon kuntoon. Että  tässä nyt sitten vaan odotellaan, kumpi menee ensin. Mutta joka päivä paljon raprutusta ja rakkautta. Eläimestä luopuminen on kyllä rankkaa. Molemmille on jo hautapaikat omasta pihasta katsottuna. Sinne muiden viereen meneevät aikanaan.

Koita jaksaa, ja nauti yhteisistä hetkistä koiran kanssa.