Miehet jotka eivät halua jäädä vanhempainvapailke?

Tämä on minulle niin käsittämätön asia, että tuntuu että eläisin ihan eri todellisuudessa kuin jotkut toiset perheet. Mun lähipiirissä joka ikinen isä on ollut ainakin muutaman kuukauden hoitovapaalla, omani yli 2 vuotta, ja ovat täysin tasaveroisia vanhempia. Mun on oikeasti hankala kuvitella perhettä, jossa päivitellään, että "meidän isi on ihana, mutta ei se vaan sovi ottamaan lapsista kokopäiväistä vastuuta (huom. edes 6 kk:ksi)! Ei se kaikille sovi! Mitä se hallitus oikein meinaa??". I mean, what the hell :D

Ehkä sitten mennään siihen suuntaan, että miesten täytyy miettiä ennen lasten hankintaa pystyvätkö hoitamaan lapset kotona (tai naisten täytyy suunnitelmallisesti lisääntyä vain miesten kanssa jotka tähän pystyvät).

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle niin käsittämätön asia, että tuntuu että eläisin ihan eri todellisuudessa kuin jotkut toiset perheet. Mun lähipiirissä joka ikinen isä on ollut ainakin muutaman kuukauden hoitovapaalla, omani yli 2 vuotta, ja ovat täysin tasaveroisia vanhempia. Mun on oikeasti hankala kuvitella perhettä, jossa päivitellään, että "meidän isi on ihana, mutta ei se vaan sovi ottamaan lapsista kokopäiväistä vastuuta (huom. edes 6 kk:ksi)! Ei se kaikille sovi! Mitä se hallitus oikein meinaa??". I mean, what the hell :D

Ehkä sitten mennään siihen suuntaan, että miesten täytyy miettiä ennen lasten hankintaa pystyvätkö hoitamaan lapset kotona (tai naisten täytyy suunnitelmallisesti lisääntyä vain miesten kanssa jotka tähän pystyvät).

Tähän. Varmasti moni vastaa, että miehellä on paremmat tulot tai miehen työnantaja ei jousta tai muuta vastaavaa. Mutta: miksi pitäisi antaa tilanteen jatkua sellaisena, että naiset ja naisvaltaiset työpaikat kantavat vastuun lapsista? Nykyinen "kädenojennus" työnantajalle eli pieni rahasumma "korvaukseksi" raskaaksi tulleesta työntekijästä ei ole mikään oikea muutos, vaan vain pieni vaaleanpunainen rusetti ison koneiston kulmalla. Miksi isät ja miesvaltaisten alojen työnantajat eivät taistele oikeasti tasa-arvoisen järjestelmän puolesta?

Kohta yksi = Äitylit eivät sitä salli. Case closed.

No itsellekin tämä on ollut suorastaan karmea yllätys. Puheet olivat ihan toista luokka kun juttu oli teoriatasolla, mutta sitten kun oli mun aika palata töihin ja miehen vuoro huoltaa lasta, niin ei niin vain onnistunutkaan.

Vaati läheisiltä aikamoista venymistä että minä pääsin töihin ja saatiin laskut maksettua. Lapsi onneksi nyt päivähoidossa, sentään.

Vastenmielinen toi hallitus-sana kun puhutaan puolisosta: minä ainakin olen ihan kommunikouva ja avoin ihminen, ja olisin ton ukon kanssa lapsen tehnyt vieläpä paljon mieluummin jos se olisi osannut olla kyvyttömyydestään rehellinen.

Mutta pointtini on edelleen se että tyhjästä on paha nyhjästä: jos isän malli on työnarkomaani yksityisyrittäjä niin ei ole kauhean suuri yllätys että pojalta ei noin vain lapsen huolto onnistukaan.

Jos olisin tajunnut tämän olevan miehelle niin suuri kynnyskysymys kuin se oli, olisin varmaan pyytänyt apua joka luukulta ajoissa, mutta perheneuvoloiden jonot kun ovat mitä ovat, niin tuli sit se ipanan päivähoito ajankohtaiseksi ennen kuin asiaan mitään jeesiä saatiin.

Mutta tällä taustalla on hyvin naiivia kuvitella että suomalaiset miehet sankoin joukoin muuttaisivat jumppiintuneet tapansa vain koska lain säätäjä niin säätää. Jotain konkretiaa pitäis olla noiden perhevapaa-kuvioiden taakse myös.

Uups, luin huonosti, luulin että yllä viitattiin äitiin hallituksena mutta ihan hallituksestahan siellä puhuttiin.

Vierailija kirjoitti:

No itsellekin tämä on ollut suorastaan karmea yllätys. Puheet olivat ihan toista luokka kun juttu oli teoriatasolla, mutta sitten kun oli mun aika palata töihin ja miehen vuoro huoltaa lasta, niin ei niin vain onnistunutkaan.

Vaati läheisiltä aikamoista venymistä että minä pääsin töihin ja saatiin laskut maksettua. Lapsi onneksi nyt päivähoidossa, sentään.

Vastenmielinen toi hallitus-sana kun puhutaan puolisosta: minä ainakin olen ihan kommunikouva ja avoin ihminen, ja olisin ton ukon kanssa lapsen tehnyt vieläpä paljon mieluummin jos se olisi osannut olla kyvyttömyydestään rehellinen.

Mutta pointtini on edelleen se että tyhjästä on paha nyhjästä: jos isän malli on työnarkomaani yksityisyrittäjä niin ei ole kauhean suuri yllätys että pojalta ei noin vain lapsen huolto onnistukaan.

Jos olisin tajunnut tämän olevan miehelle niin suuri kynnyskysymys kuin se oli, olisin varmaan pyytänyt apua joka luukulta ajoissa, mutta perheneuvoloiden jonot kun ovat mitä ovat, niin tuli sit se ipanan päivähoito ajankohtaiseksi ennen kuin asiaan mitään jeesiä saatiin.

Mutta tällä taustalla on hyvin naiivia kuvitella että suomalaiset miehet sankoin joukoin muuttaisivat jumppiintuneet tapansa vain koska lain säätäjä niin säätää. Jotain konkretiaa pitäis olla noiden perhevapaa-kuvioiden taakse myös.

Juu, uskon kyllä että näin voi käydä ja tosi ikävä juttu. Millaisen keskustelun kävitte aiheesta? Mä kysyin mieheltä kun yritimme esikoista, että kauan ajatteli olla lapsen kanssa sitten kotona. Mies sanoi, että vuoden oli ajatellut olla, jos minä olisin sen ekan vuoden. (Sittemmin totesimme, että emme halua lasta vielä 2-vuotiaana hoitoon, joten molemmat olivat hieman pitempään). Mun on kyllä vaikea kuvitella, että tällaisesta selkeästö lausunnosta joku sitten täysin perääntyy, vaikka kai sitäkin tapahtuu.

Mutta muiden maiden kokemukset kyllä viittaavat siihen, että miehet käyttävät heille korvamerkityn ansiosidonnaisen hoitovapaan. Nythän ongelma on se, että ansiosidonnaista voi isä käyttää vain kun lapsi on 3-9kk, ja useimmat perheet kokevat että äidin on parempi olla tuo aika kotona jo imetyksen vuoksi. Jos isät saavat olla kotona ansiosidonnaisella vaikka 6kk milloin tahansa ekojen2 tai 3 vuoden aikana, niin kaikki olemassaoleva evidenssi kyllä viittaa siihen, että isät käyttävät tämän ajan. En siis ihan ymmärrä tätä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle niin käsittämätön asia, että tuntuu että eläisin ihan eri todellisuudessa kuin jotkut toiset perheet. Mun lähipiirissä joka ikinen isä on ollut ainakin muutaman kuukauden hoitovapaalla, omani yli 2 vuotta, ja ovat täysin tasaveroisia vanhempia. Mun on oikeasti hankala kuvitella perhettä, jossa päivitellään, että "meidän isi on ihana, mutta ei se vaan sovi ottamaan lapsista kokopäiväistä vastuuta (huom. edes 6 kk:ksi)! Ei se kaikille sovi! Mitä se hallitus oikein meinaa??". I mean, what the hell :D

Ehkä sitten mennään siihen suuntaan, että miesten täytyy miettiä ennen lasten hankintaa pystyvätkö hoitamaan lapset kotona (tai naisten täytyy suunnitelmallisesti lisääntyä vain miesten kanssa jotka tähän pystyvät).

Tähän. Varmasti moni vastaa, että miehellä on paremmat tulot tai miehen työnantaja ei jousta tai muuta vastaavaa. Mutta: miksi pitäisi antaa tilanteen jatkua sellaisena, että naiset ja naisvaltaiset työpaikat kantavat vastuun lapsista? Nykyinen "kädenojennus" työnantajalle eli pieni rahasumma "korvaukseksi" raskaaksi tulleesta työntekijästä ei ole mikään oikea muutos, vaan vain pieni vaaleanpunainen rusetti ison koneiston kulmalla. Miksi isät ja miesvaltaisten alojen työnantajat eivät taistele oikeasti tasa-arvoisen järjestelmän puolesta?

No niinpä! Musta vanhemmuuden kulut pitäisi laskea yhteen ja periä veroluontoisena maksuna ihan kaikilta työnantajilta. Nykyinen tilanne, jossa etenkin naisvaltaisten alojen pk-yrittäjät ovat ihan lirissä, koska joutuvat kantamaan suhteettoman suuren taloudellisen vastuun Suomen jatkuvuudesta, on kestämätön. Kulujen tasaaminen voisi myös madaltaa miesten kynnystä käyttää rohkeammin isyysvapaita.

Sinänsä 6+6+6-malli on musta mainio, koska se ei (korjatkaa, jos olen väärässä) ole keneltäkään pois. Siinä vaan palkitaan vanhempia, jotka ovat valmiita kantamaan yhteisvastuusta jälkikasvustaan. Musta on hölmöä, että siitä valitetaan, koska musta on valtion täysi oikeus palkita porkkanoilla jotain, jota pidetään toivottanana käytöksenä. Eri asia olisi ollut, jos kotiäitiperheitä olisi jotenkin rangaistu.

Vähän aikaa sitten oli juuri uutisissa siitä Brasilian äitiyspakkauskokeilusta, minkä yhteydessä valotettiin maan perhe-elämän tilannetta. Siellä valtio siis yrittää panostaa perheiden oloihin kitkeäkseen perheväkivaltaa ja kouluttamattomuutta, ym. Maassa järjestetään myös isyyskursseja tuoreille isille, koska perinteisesti siellä miehet eivät olet ottaneet osaa perheen hoitoon. Minua pisti silmään se että tehdyn tutkimuksen mukaan n 70% brasilialaisista naisista oli sitä mieltä, että lasten hoidon pitäisi olla täysin naisten vastuulla, koska eivät uskoneet  lastensa isän pärjäävän lapsen kanssa yksin edes yhtä päivää! Mielestäni on käsittämätöntä että naiset hankkivat lapsia miehen kanssa, jota pitävät niin pällinä, ettei pysty pitämään omaa jälkeläistään hengissä ja hyvinvoivana edes yhtä päivää. Eihän tässä roolien jakautumisessa ole lopputulos voi olla mikään muu kuin että nainen muuttuu lapsen saatuaan koko perheen äidiksi, ja mies muuttuu vain yhdeksi lapsista, kun nainen joutuu omaksumaan koko kodista ja lapsesta huolehtijan roolin.

Itse en tuollaiselle miehelle synnyttäisi yhtäkään lasta. Kyllä se on niin, että jos haluaa lapsen niin sitten sitä pitää myös hoitaa.

Tarvitaan asennemuutosta. Lasten hoitaminen kotona pitää tehdä houkuttelevaksi. Jos tarjoan sinulle työtä, joka on huomattavasti raskaampaa kuin nykyinen työsi ja siitä maksetaankin merkittävästi vähemmän kuin nykyisestä työstäsi, vaihdatko? Todennäköisesti et. Jos naisten käsitys lasten kotona hoitamisesta on, että se on moninverroin raskaampaa kuin mikä tahansa miesten tekemä työ ja että mies pääsee työpaikalleen lepäämään, niin kuulostaako miehestä, joka kenties kokee nykyisen työnsäkin raskaana, houkuttelevalta? No ei taida tuntua. 

Missä ovat kaikki some- ja lehtikirjoitukset, joissa kerrotaan mukavista päivistä lasten kanssa kotona? Kaikista niistä kivoista asioista, joiden vuoksi lapsi on kotona eikä päiväkodissa? Jos joku blogissaan tai vaikka Facebookin seinällään kertoo, miten kiva päivä lasten kanssa on ollut ja mitä kaikkea heidän kanssaan on tehnyt, niin jo vain on lauma naisia lyttäämässä kertojan. Kulissejahan se vaan pitää yllä. Feikki. Ärsyttävä. Lesoilee. En jaksa lukea. Poistin kavereistani. 

Naisten tulisi myös henkisesti vapautua käsityksestä, että he ovat lastenhoidon ja kodinhoidon esimiehiä. Jos haluaa miehen jäävän kotiin lapsia hoitamaan, ei pidä laatia sääntöjä, joiden mukaan lapsia ja kotia on hoidettava. Mies hoitaa omalla tavallaan, nainen omallaan. Vain lapsen terveyttä tai turvallisuutta vaarantaviin asioihin pitää toki puuttua, mutta yksi pullaviipale taaperolle ei todellakaan kuulu niihin. 

Vanhempainvapaata käyttäneet miehet voisivat kertoa muillekin, millaista kotona on ollut ja miten suhde omaan lapseen on tuona aikana kehittynyt. Erityisesti niitä positiivisia juttuja. Olla malliksi muille miehille, jotka kenties ovat vasta saamassa esikoistaan. Myös naiset voisivat vähentää keskustelupalstoille valittamistaan, miten lastenhoito on niin raskasta, yksinäistä ja mitä kaikkea nyt kamalaa lasten kotihoito onkaan. Valittamista ei tietenkään tarvitse kokonaan lopettaa, mutta jos nyt yhtä valitusta kohden kirjoittaisi neljä positiivista juttua kotiäitinä olosta, niin koko tunnelmahan lasten kotihoidon suhteen muuttuisi paljon myönteisemmäksi. Nyt se on vain rankkaa, tylsää ja ikävää.

Yksinkertaisesti lakkaa lisääntymästä tuollaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa sitten oli juuri uutisissa siitä Brasilian äitiyspakkauskokeilusta, minkä yhteydessä valotettiin maan perhe-elämän tilannetta. Siellä valtio siis yrittää panostaa perheiden oloihin kitkeäkseen perheväkivaltaa ja kouluttamattomuutta, ym. Maassa järjestetään myös isyyskursseja tuoreille isille, koska perinteisesti siellä miehet eivät olet ottaneet osaa perheen hoitoon. Minua pisti silmään se että tehdyn tutkimuksen mukaan n 70% brasilialaisista naisista oli sitä mieltä, että lasten hoidon pitäisi olla täysin naisten vastuulla, koska eivät uskoneet  lastensa isän pärjäävän lapsen kanssa yksin edes yhtä päivää! Mielestäni on käsittämätöntä että naiset hankkivat lapsia miehen kanssa, jota pitävät niin pällinä, ettei pysty pitämään omaa jälkeläistään hengissä ja hyvinvoivana edes yhtä päivää. Eihän tässä roolien jakautumisessa ole lopputulos voi olla mikään muu kuin että nainen muuttuu lapsen saatuaan koko perheen äidiksi, ja mies muuttuu vain yhdeksi lapsista, kun nainen joutuu omaksumaan koko kodista ja lapsesta huolehtijan roolin.

Itse en tuollaiselle miehelle synnyttäisi yhtäkään lasta. Kyllä se on niin, että jos haluaa lapsen niin sitten sitä pitää myös hoitaa.

Jos olisit kasvanut Brasilialaisessa machokulttuurissa, voi olla, että perinteinen maailmanjärjestys olis iskostunut suhunkin ja olisit samaa mieltä tuosta äitiyshommasta. Oman ajatusmaailman muokkaaminen on yllättävän hankalaa jopa silloin, kun faktat puhuvat muutoksen puolesta (vrt. vaikka nää kaikki "vaihtoehtoiset faktat"). Muutenkin Asenteiden muuttaminen ja muuttuminen on hidasta hommaa ja siks onkin hyvä, että siihen tarjotaan 6-mallin ja noiden kurssien tyyppisiä ulkoisia kannustimia.

Minua ei ainakaan miehenä voisi vähempää kiinnostaa pienen lapsen hoivaaminen ja paapominen.

Minun mieheni taisi olla niitä ensimmäisiä miehiä, jotka pitempää vanhempainvapaata käyttivät. Silloin tehtiin joku tutkimuskin, jonka mukaan sitä käyttäneet miehet olivat aivan tavallisia äijiä - kuten omanikin - joiden elämäntilanteeseen vaan sattui vanhempainvapaa sopimaan.

Miten saisi miesten elämäntilanteen yleisesti sellaiseksi, että siihen sopisi vanhempainvapaa? Meillä miehellä oli kotona muutakin puuhaa kuin lastenhoito, joten siinähän lastenhoitokin meni samalla.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan asennemuutosta. Lasten hoitaminen kotona pitää tehdä houkuttelevaksi. Jos tarjoan sinulle työtä, joka on huomattavasti raskaampaa kuin nykyinen työsi ja siitä maksetaankin merkittävästi vähemmän kuin nykyisestä työstäsi, vaihdatko? Todennäköisesti et. Jos naisten käsitys lasten kotona hoitamisesta on, että se on moninverroin raskaampaa kuin mikä tahansa miesten tekemä työ ja että mies pääsee työpaikalleen lepäämään, niin kuulostaako miehestä, joka kenties kokee nykyisen työnsäkin raskaana, houkuttelevalta? No ei taida tuntua. 

Missä ovat kaikki some- ja lehtikirjoitukset, joissa kerrotaan mukavista päivistä lasten kanssa kotona? Kaikista niistä kivoista asioista, joiden vuoksi lapsi on kotona eikä päiväkodissa? Jos joku blogissaan tai vaikka Facebookin seinällään kertoo, miten kiva päivä lasten kanssa on ollut ja mitä kaikkea heidän kanssaan on tehnyt, niin jo vain on lauma naisia lyttäämässä kertojan. Kulissejahan se vaan pitää yllä. Feikki. Ärsyttävä. Lesoilee. En jaksa lukea. Poistin kavereistani. 

Naisten tulisi myös henkisesti vapautua käsityksestä, että he ovat lastenhoidon ja kodinhoidon esimiehiä. Jos haluaa miehen jäävän kotiin lapsia hoitamaan, ei pidä laatia sääntöjä, joiden mukaan lapsia ja kotia on hoidettava. Mies hoitaa omalla tavallaan, nainen omallaan. Vain lapsen terveyttä tai turvallisuutta vaarantaviin asioihin pitää toki puuttua, mutta yksi pullaviipale taaperolle ei todellakaan kuulu niihin. 

Vanhempainvapaata käyttäneet miehet voisivat kertoa muillekin, millaista kotona on ollut ja miten suhde omaan lapseen on tuona aikana kehittynyt. Erityisesti niitä positiivisia juttuja. Olla malliksi muille miehille, jotka kenties ovat vasta saamassa esikoistaan. Myös naiset voisivat vähentää keskustelupalstoille valittamistaan, miten lastenhoito on niin raskasta, yksinäistä ja mitä kaikkea nyt kamalaa lasten kotihoito onkaan. Valittamista ei tietenkään tarvitse kokonaan lopettaa, mutta jos nyt yhtä valitusta kohden kirjoittaisi neljä positiivista juttua kotiäitinä olosta, niin koko tunnelmahan lasten kotihoidon suhteen muuttuisi paljon myönteisemmäksi. Nyt se on vain rankkaa, tylsää ja ikävää.

Oon samaa mieltä tuosta kodinhoidon esimies -hommasta. Niin kauan kun lapsen perushyvinvointi on turvattu ja asiat riittävän käytännöllisesti hoidettu (vanhempi ei esimerkiski näprää puhelintaan koko ajan tai syötä tenavalleen pelkkiä nakkeja, muksulla on säänmukaiset vaatteet joissa ei tarvitse kastua/palella/hikoilla), jokaisen vanhemman pitäisi saada taaplata tyylillään.

Oon kuitenkin vähän eri mieltä siitä, että kotiin jäämistä pitäisi markkinoida miehille kivana ja kevyenä puuhana. Ei ole kyse siitä, onko se kivaa tai mukavaa, vaan siitä, että oman lapsensa hoitoon osallistuminen on asia, joka on vaan tehtävä, vaikka se olisi vähemmän kivaa kuin päivätyö. Lisäksi on edelleen ongelma, että kotona tapahtuvaa työtä ei nähdä, ymmärretä tai arvosteta enkä näe tämän helpottavan sillä, että kotona oloa aletaan tietoisesti ruusunpunata. Sitä paitsi lasten kotihoitaminen on jo nykyisellään musta melko realistisesti esitetty kotiäitien toimesta. Välillä rankkaa ja pää hajoaa, mutta lapset ovat myös rakkaita ja ihania ja tuottavat paljon iloa. Harva kirjoitus/blogi kotonaolosta tuo esiin pelkkiä huonoja puolia. Helppo vauva-aika on ehkä vähän tabu, mutta noin muuten.

Lukekaa mitä tahansa ketjua aiheesta tällä palstalla, niin kyllä ne ovat palstamammat, jotka haluavat aivan väkisin jäädä kotiin ja tekevät lapset niin, että voivat olla mahdollisimman pitkään kotona. Selityksiä on lukemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan asennemuutosta. Lasten hoitaminen kotona pitää tehdä houkuttelevaksi. Jos tarjoan sinulle työtä, joka on huomattavasti raskaampaa kuin nykyinen työsi ja siitä maksetaankin merkittävästi vähemmän kuin nykyisestä työstäsi, vaihdatko? Todennäköisesti et. Jos naisten käsitys lasten kotona hoitamisesta on, että se on moninverroin raskaampaa kuin mikä tahansa miesten tekemä työ ja että mies pääsee työpaikalleen lepäämään, niin kuulostaako miehestä, joka kenties kokee nykyisen työnsäkin raskaana, houkuttelevalta? No ei taida tuntua. 

Missä ovat kaikki some- ja lehtikirjoitukset, joissa kerrotaan mukavista päivistä lasten kanssa kotona? Kaikista niistä kivoista asioista, joiden vuoksi lapsi on kotona eikä päiväkodissa? Jos joku blogissaan tai vaikka Facebookin seinällään kertoo, miten kiva päivä lasten kanssa on ollut ja mitä kaikkea heidän kanssaan on tehnyt, niin jo vain on lauma naisia lyttäämässä kertojan. Kulissejahan se vaan pitää yllä. Feikki. Ärsyttävä. Lesoilee. En jaksa lukea. Poistin kavereistani. 

Naisten tulisi myös henkisesti vapautua käsityksestä, että he ovat lastenhoidon ja kodinhoidon esimiehiä. Jos haluaa miehen jäävän kotiin lapsia hoitamaan, ei pidä laatia sääntöjä, joiden mukaan lapsia ja kotia on hoidettava. Mies hoitaa omalla tavallaan, nainen omallaan. Vain lapsen terveyttä tai turvallisuutta vaarantaviin asioihin pitää toki puuttua, mutta yksi pullaviipale taaperolle ei todellakaan kuulu niihin. 

Vanhempainvapaata käyttäneet miehet voisivat kertoa muillekin, millaista kotona on ollut ja miten suhde omaan lapseen on tuona aikana kehittynyt. Erityisesti niitä positiivisia juttuja. Olla malliksi muille miehille, jotka kenties ovat vasta saamassa esikoistaan. Myös naiset voisivat vähentää keskustelupalstoille valittamistaan, miten lastenhoito on niin raskasta, yksinäistä ja mitä kaikkea nyt kamalaa lasten kotihoito onkaan. Valittamista ei tietenkään tarvitse kokonaan lopettaa, mutta jos nyt yhtä valitusta kohden kirjoittaisi neljä positiivista juttua kotiäitinä olosta, niin koko tunnelmahan lasten kotihoidon suhteen muuttuisi paljon myönteisemmäksi. Nyt se on vain rankkaa, tylsää ja ikävää.

Joo, kaunistelu ja propaganda on ainut, mikä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ainakaan miehenä voisi vähempää kiinnostaa pienen lapsen hoivaaminen ja paapominen.

Miksi sitten haluat lapsia ylipäätään? Statukseksi?

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kannattaisin esimerkiksi 6+6+6-mallia vanhempainvapaisiin, mutta sekä omalla että muutaman ystävän kohdalla on ollut niin että mies ei todellakaan halua olla itsenäisesti lapsesta vastuussa.

Ihan lapsiaan rakastavia isiä ovat, peffan pesu ja ruuanlaitto onnistuu, mutta edes se kuukauden päävastuu lapsesta/lapsista ei missään nimessä.

Minusta tämä johtuu selvästi hoivaavan isän mallin puutteesta, ei mistään miesten kyvyttömyyydestä ta pahansuopuudesta, mutta ei tähän tule muutosta sillä että vastentahtoiset isät olisivat kotihommissa väkisin.

Mutta miten se muutos saataisiin?

6+6+6 ei tarkoita sitä että isän on pakko jäädä kotiin puoleksi vuodeksi. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta haluaa kannustaa miesten kotiin jäämistä maksamalla 6 kk pidempään vanhempainrahaa niille perheille joissa isä käyttää osan vanhempainvapaista. Tätä mahdollisuutta ei ole millään muotoa pakko käyttää. Silloin lapsi vaan viedään puoli vuotta aiemmin hoitoon tai järjestetään perheen talous muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Kohta yksi = Äitylit eivät sitä salli. Case closed.

Valitettavasti olet osaksi oikeassa, tälläisiä äitejä löytyy tältäkin palstalta. Onneksi suurin osa vanhemmista ajattelee "nykyaikaisesti" ja he ovat valmiita jakamaan vanheimpainvapaat.

Minun isäni jäi hoitamaan minua kotiin aikana, jolloin tälläinen toiminta oli lähes ennenkuulumatonta. Äitini sen sijaan palasi hyvin töihinsä lastenkotiin hoitamaan muita lapsia. Vasta aikuisiällä olen tajunnut tämän jättäneen jälkensä minuun. Toki äitini kohteli minua samalla tavoin kuin lastenkotilapsia. Joskus jopa tuntui, että välitti näistä lapsista minua enemmän. Toisaalta minä olinkin ei-toivottu. Toki isäni hoiti kotona myös pikkusiskoani, mutta tätä ennen äitini hoiti pikkusiskoani kotona paljon minua kauemmin. Pikkusiskoni on aina ollut isäni suosikkilapsi. Isäni toimi aina välillä lapsenvahtina myös muille lapselle, mutta isänikin tapauksessa nämä lapset olivat minua tärkeämpiä. Hoitolapset olivat lisäksi aina poikia. Vasta nyt aikuisena olen tajunnut, millaiset kulissit sitä pystyssä olikaan. Äitini kuoli kauan sitten ja isäsuhteeni on hyvin vaikea. Itse en halua koskaan lapsia.