Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako luovuttaa? Kuus vuotta tehnyt yliopistossa kandia
04.01.2023 |
Aloitin yliopistossa 2016. Olin poissaoleva 2017-2018 lukuvuoden matkustamassa. Sairastuin psykoosiin 2018 ja siitä toipuminen vei kaksi vuotta. Nyt mun pitäis keväällä tehdä kandia. Tavoiteaika kandiin on 3 vuotta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä (määräaikainen, koska olen nuori).
Kannattaako luovuttaa ja kuolla? Keksin kyllä keinon. Tuntuu ettei elämässä ole mitään hyvää kun yliopistokin epäonnistui. Opiskelen viestintää.
Kävin amkissakin mutta siellä oli liikaa pakollista läsnäoloa joten se jäi heti alkuunsa kesken. Yliopistoa olen edistänyt 5-10op / periodi. Mutta tunnen oloni luuseriksi. Kaikki mun kanssa samaan aikaan alottaneet on jo maistereita. Itse en ole mitään. Taakka yhteiskunnalle.
Kommentit (60)
Ei kannata luovuttaa. Eikä kuolla.
Itse valmistuin 20 vuodessa. Proffakin ehti jäädä eläkkeelle siinä välissä. Nielin häpeäni silti ja otin yhteyttä yliopistoon opintojen loppuun saattamiseksi. Ja onnistuin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin aikoinaan yliopistossa. Lopulta totesin että tuhlaan siellä vain yhteiskunnan varoja teeskentelemällä että muka joskus valmistun. Nykyisin olen erittäin hyvä kirvesmies. Pitääkö kaikista muka tohtoreita tulla?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa. Eikä kuolla.
Itse valmistuin 20 vuodessa. Proffakin ehti jäädä eläkkeelle siinä välissä. Nielin häpeäni silti ja otin yhteyttä yliopistoon opintojen loppuun saattamiseksi. Ja onnistuin. Tsemppiä!
Ennen olikin ikuinen opiskeluoikeus. Nykyään se on 7 vuotta. Jos siis haluan maisteriksi, minun pitää hakea lisäaikaa. T ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin aikoinaan yliopistossa. Lopulta totesin että tuhlaan siellä vain yhteiskunnan varoja teeskentelemällä että muka joskus valmistun. Nykyisin olen erittäin hyvä kirvesmies. Pitääkö kaikista muka tohtoreita tulla?
En halua fyysistä työtä. T ap
Oot sinnikäs ja arvokas! Jatka vaan omaan tahtiin. Saat todennäköisesti enemmän opinnoista irti, kun ajan kanssa teet. Hae harjoitteluihin niin paljon kuin mahdollista, saat jalkaa oven väliin työelämässä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin aikoinaan yliopistossa. Lopulta totesin että tuhlaan siellä vain yhteiskunnan varoja teeskentelemällä että muka joskus valmistun. Nykyisin olen erittäin hyvä kirvesmies. Pitääkö kaikista muka tohtoreita tulla?
En halua fyysistä työtä. T ap
Sen joka ei työtä tee ei syömänkään pidä.
Vuosi matkustusta, kaksi sairautta. Et ole pahasti jäljessä. Hae vaan lisäaikaa ja lopeta vertailut. Jokin työllisyyden kannalta hyvä sivuaine viimeistään maisterivaiheessa.
Kypsempänä opiskelu sujuu paremmin kuin vasta koulunpenkiltä päässenä. Usko itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että paras tapa melkein on lähteä kotoa lojumasta sinne yliopistolle jos suinkin järjestetään fyysiset luennot/harjoitukset ym. Itse huomasin, että koululla sai aikaan kun sielä on pakko keskittyä opiskeluun kun ei ole muutakaan tekemistä. Kotona sitä aina keksii kaikkea lojumisen muotoja.
Kovasti tsemppiä, kokeile ainakin! 💪
Vierailija kirjoitti:
Vuosi matkustusta, kaksi sairautta. Et ole pahasti jäljessä. Hae vaan lisäaikaa ja lopeta vertailut. Jokin työllisyyden kannalta hyvä sivuaine viimeistään maisterivaiheessa.
Kypsempänä opiskelu sujuu paremmin kuin vasta koulunpenkiltä päässenä. Usko itseesi.
Kiitos :) toivottavasti. En vaan vieläkään jaksa täyspäiväisesti opiskella kun uuvahdan nopeasti. Mutta päivä kerrallaan.
Olen myös 28v eikä oo työkokemusta kun viimeksi 2018 kesällä niin pelottaa ettei palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että paras tapa melkein on lähteä kotoa lojumasta sinne yliopistolle jos suinkin järjestetään fyysiset luennot/harjoitukset ym. Itse huomasin, että koululla sai aikaan kun sielä on pakko keskittyä opiskeluun kun ei ole muutakaan tekemistä. Kotona sitä aina keksii kaikkea lojumisen muotoja.
Kovasti tsemppiä, kokeile ainakin! 💪
Oot ihan oikeassa :) viime periodissa kaikki kolme kurssiani vaan olivat etänä, kyllä harmitti :( t ap
Oletko sama joka aiemmin täällä valitti, ettei mies halua hoitaa lasta? Tuntomerkit täsmäävät.
Kuudes vuisinyliopistolla ja haluaisit lapsen, mutta mies ei suostu koti-isäksi ja luulet että saat olla vain 10 kk pois yliopistolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sille kandille on jo ohjaaja, niin otat häneen yhteyttä ja kiskot kaiken avun irti mitä irtoaa. Yliopiston intresseissä on saada opiskelija paperit kourassa pihalle, koska rahoitus tulee suoritettujen tutkintojen perusteella. Kyllä siellä jeesataan jos näyttää siltä että valmista voisi joskus tulla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sama joka aiemmin täällä valitti, ettei mies halua hoitaa lasta? Tuntomerkit täsmäävät.
Kuudes vuisinyliopistolla ja haluaisit lapsen, mutta mies ei suostu koti-isäksi ja luulet että saat olla vain 10 kk pois yliopistolta.
Joo olen sama. Ja lakisääteisesti yliopistolta saa olla 10kk poissa. Yliopiston läsnäoloaikaa kuluttaa jos on hoitovapaalla siihen asti kunnes lapsi on kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sille kandille on jo ohjaaja, niin otat häneen yhteyttä ja kiskot kaiken avun irti mitä irtoaa. Yliopiston intresseissä on saada opiskelija paperit kourassa pihalle, koska rahoitus tulee suoritettujen tutkintojen perusteella. Kyllä siellä jeesataan jos näyttää siltä että valmista voisi joskus tulla.
Keväällä vasta meen kandisemmaan, mut hyvä vinkki, kiitos :) t ap
Mä olen periaatteessa täysin samassa tilanteessa mutta aloitin nyk.yliopistossa 2017.
Ei ole kandia oikeasti edes aloitettu, en pysty menemään yliopistolle,,, joskus olen kävellyt luennolle ja kun ovi on jo suljettu, en kehtaa mennä sisään ja jään pois taas yhdeltä luennolta.
Kyseessä siis Helsingin yliopisto, itse aloitin opinnot Vaasan yliopistossa ja siellä ne myös etenivät normaalia tahtia.
Helsingissä ryhmät ovat usein isompia ja on muitakin, henkilökohtaisia syitä miksi luennoille meneminen vaikeaa.
Viimeiset pari vuotta, mukaan lukien nämä koronavuodet, en ole oikein edes käynyt paikan päällä.
Itsemurha pyörii myös jatkuvasti mielessä. Yliopistoon pääsy oli iso tavoite minulle, ja nyt en osaa edes käydä koulua. Minulla ei ole lapsia, poikaystävä löytyy. Yritän itse hakeutua sairaspäivärahalle ja saada kunnolla lykkäystä opintoihin.
Sama tilanne mulla! On ollut terveysongelmia yms joten sen takia opinnot venyy
Vierailija kirjoitti:
Mä olen periaatteessa täysin samassa tilanteessa mutta aloitin nyk.yliopistossa 2017.
Ei ole kandia oikeasti edes aloitettu, en pysty menemään yliopistolle,,, joskus olen kävellyt luennolle ja kun ovi on jo suljettu, en kehtaa mennä sisään ja jään pois taas yhdeltä luennolta.
Kyseessä siis Helsingin yliopisto, itse aloitin opinnot Vaasan yliopistossa ja siellä ne myös etenivät normaalia tahtia.
Helsingissä ryhmät ovat usein isompia ja on muitakin, henkilökohtaisia syitä miksi luennoille meneminen vaikeaa.Viimeiset pari vuotta, mukaan lukien nämä koronavuodet, en ole oikein edes käynyt paikan päällä.
Itsemurha pyörii myös jatkuvasti mielessä. Yliopistoon pääsy oli iso tavoite minulle, ja nyt en osaa edes käydä koulua. Minulla ei ole lapsia, poikaystävä löytyy. Yritän itse hakeutua sairaspäivärahalle ja saada kunnolla lykkäystä opintoihin.
Mitä jos kävisit YTHS:llä, heillä on myös netissä saatavaa apua mielenterveysongelmiin.
Harmi ja samalla kiva kuulla (koska on lohduttavaa) että on muita jotka samassa tilanteessa. Itsekin opiskelen Helsingin yliopistossa.
T ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin aikoinaan yliopistossa. Lopulta totesin että tuhlaan siellä vain yhteiskunnan varoja teeskentelemällä että muka joskus valmistun. Nykyisin olen erittäin hyvä kirvesmies. Pitääkö kaikista muka tohtoreita tulla?
En halua fyysistä työtä. T ap
Ei tässä taidettu sinulle kirvesmiehen hommia ehdottaa, todettiin vain, ettei se yliopisto ole kaikkia varten ja hyvän vaihtoehdon voi löytää muualta.
Tee sen verran kuin ehdit ja jaksat.
Ei mikään epäonnistunut, et vaan saanut vielä opiskeltua enempää.