Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Eiköhän peli oo selvä. Mitäpä siinä muutakaan voi sanoa. Aina naiset muistaa muistuttaa että se on miehen tehtävä tehdä kaikki aloitteet joka asiassa ja kun sitten mies on aloitteellinen niin ei käy. Eiköhän johtopäätös reaktiosta kerro kaiken tarpeellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä mies uskoisi että haluat pysyä hänen rinnallaan jos itsekin myönnät ettet halua sitoutua kehenkään?
Tökerösti hoidettu miehen puolelta, mutta ikävämpää tämä hänelle on jos hän on tässä ollut tosissaan ja sinä et.
Minusta olisi tosi suloista tuollainen. Mutta osaisin myös sanoa että ei nyt ihan vielä tms. jos haluaisin miehen vielä ehdottavan.
Tosin minun kokemukseni miehen ehdotuksesta on se, että ehdotti että kaverilta jäi tarpeettomaksi sormukset, ja tämä myisi varmaan halvalla.
Eli joo, mielestäni olit typerä jos tosiaan haluat olla hänen kanssaan, mies nyt ei ainakaan ollut typerä olettaessaan että teki kivan teon.
Onko ukko todella niin pönttö, että ei ymmärrä jos kerrot, että RAKASTAN SINUA ja haluan niin olla kanssasi, mutta toivoisin, että voisimme keskustella kihlauksesta yhdessä hätiköimättä. En siis yritä estää asiaa, jota itsekin haluan, mutta tämä nyt vaan tuli sen verran yllättäen, että pakko vetää hieman henkeä. (Ja tätä voi lässyttää vaikka kolme sivua...jne...)
Millainen se on yleensä asioissa, joista pitäisi yhdessä päättää? "Ei sitten, ei mee niin, koska ei, vai niin, annetaan sitten olla", ja perään kahden viikon mykkäkoulu, vaiko miten? Vaikka mies olisi miten ihana, niin kaksivuotiaan kanssa ei kukaan halua/jaksa olla. Mä lähtisin esim. heti läiskimään, jos mies multa kysymättä tilaisi mun puolesta.
Tilaisi siis vaikka ravintolassa kysymättä mitä haluaisin -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva teko? Ei puhuta? No asia ei ole ollut mitenkään ajankohtainen! Olemme tosiaan yli nelikymppisiä, molemmilla oma maatila ja muuta omaisuutta. Miksi meidän pitäisi puhua jostain kihloihinmenosta, joka ei muuttaisi elämäämme mitenkään? Paitsi että tuntisin olevani vähemmän itsenäinen. Mutta kyse ei ole nyt siitä, vaan siitä, että minusta mies painosti, koska tiesi, että tuossa tilanteessa on vaikea kieltäytyä. Tuollaisia asioita pitää mielestäni harkita eikä suinpäin rynniä kauppaan. Yllätyskosinnat, joista moni täällä tuntuu tykkäävän, kuuluvat teineille, jotka voivat sitten erota viikon päästä.
Ap
Voi miesparkaa. Hän on varma omista tunteistaan ja jostain syystä kuvittelee, että sinäkin häntä rakastat. Vie kihloja ostamaan. Voiko enää olla rosoisemman romanttisempaa? Sen sijaan, että heittäydyt hetkeen ja tunnet olosi rakastetuksi päätätkin, että pitää keskustella ja puhua. Et voi mennä naimisiin yhden huonon kokemuksen jälkeen.
Minäkin syön pullaa edelleen, vaikka kerran olikin homeinen pulla ja huomasin vasta suuhun laitettuani.
Kihlaus ei ole teinimeininkiä. Sillä on pitkät, historialliset perinteet. Teinimeiningin siitä tekee vain ja ainoastaan teinit ja aikuiset, jotka eivät ota asiaa riittävällä vakavuudella.
Loukkasit ja nolasit miehen perin pohjin. Olisit voinut sanoa, että kulta, käydäänpä ensin kihlajaiskahveilla ja tullaan sitten takaisin. Olisit voinut kertoa, mitä tunnet. Mies olisi voinut pelastaa nahkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. Hän on varma omista tunteistaan ja jostain syystä kuvittelee, että sinäkin häntä rakastat. Vie kihloja ostamaan. Voiko enää olla rosoisemman romanttisempaa? Sen sijaan, että heittäydyt hetkeen ja tunnet olosi rakastetuksi päätätkin, että pitää keskustella ja puhua. Et voi mennä naimisiin yhden huonon kokemuksen jälkeen.
Minäkin syön pullaa edelleen, vaikka kerran olikin homeinen pulla ja huomasin vasta suuhun laitettuani.
Kihlaus ei ole teinimeininkiä. Sillä on pitkät, historialliset perinteet. Teinimeiningin siitä tekee vain ja ainoastaan teinit ja aikuiset, jotka eivät ota asiaa riittävällä vakavuudella.
Loukkasit ja nolasit miehen perin pohjin. Olisit voinut sanoa, että kulta, käydäänpä ensin kihlajaiskahveilla ja tullaan sitten takaisin. Olisit voinut kertoa, mitä tunnet. Mies olisi voinut pelastaa nahkansa.
Naulankantaan. Tuollaisen reaktion jälkeen mitään romanttisia kihloja (jos ylipäätään) on turha odottaa. Tuntisin itseni helvetin nolatuksi.
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ukko todella niin pönttö, että ei ymmärrä jos kerrot, että RAKASTAN SINUA ja haluan niin olla kanssasi, mutta toivoisin, että voisimme keskustella kihlauksesta yhdessä hätiköimättä. En siis yritä estää asiaa, jota itsekin haluan, mutta tämä nyt vaan tuli sen verran yllättäen, että pakko vetää hieman henkeä. (Ja tätä voi lässyttää vaikka kolme sivua...jne...)
Millainen se on yleensä asioissa, joista pitäisi yhdessä päättää? "Ei sitten, ei mee niin, koska ei, vai niin, annetaan sitten olla", ja perään kahden viikon mykkäkoulu, vaiko miten? Vaikka mies olisi miten ihana, niin kaksivuotiaan kanssa ei kukaan halua/jaksa olla. Mä lähtisin esim. heti läiskimään, jos mies multa kysymättä tilaisi mun puolesta.[/quot
Kiitos, joku sentään ymmärsi pointin. Mies on ehkä sosiaalisesti kömpelö. Ehkä ujo joissain asioissa. Ei kyllä pidä mykkäkoulua :) Mutta tosiaan joskus tuntuu, että hän mielestään ehkä tietää minua paremmin, mikä on minulle hyväksi. Sanonkin aina, että olen jo iso tyttö. Nyt kun muistelen, hän kerran sanoi, että "olen aina ajatellut, että se olen minä, joka päättää, loppuuko vai jatkuuko tämä suhde". Tilanne oli siis sellainen, että kerroin lähteväni ehkä pidemmäksi aikaa ulkomaille työ/opiskelujuttuihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kiitos omalle kohdalle. Samoin ei kiitos julkisille kosinnoille isolla näyttävyydellä, tyyliin joku flash mob tai vastaava... Mun kanssa keskustellaan ja ei tehdä olettamuksia.
Kaikki sympatiani sun puolella, sister.
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Eivät mennet kihloihin, kun nainen ei suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Sä oot surkee! Toivottavasti mies tajuaa ja vaihtaa sut.
Sinä oletkin vain laastarisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
Ei. Normaalia olisi ollut vaikka mieluummin kysyä sohvalla istuessa, että kulta mennäänkö naimisiin? Ja sitten jos tulee myöntävä vastaus niin mennään yhdessä sormuskaupoille. Tuohan on ihan jäätävää, että mies asettaa naisen kiusalliseen asemaan ilmoittamalla korukaupassa että nyt kuulepas kulta polkaistaan kihloihin! Katsos kun kaikki eivät halua naimisiin vaikka kuinka toista rakastaa ja haluaa viettää loppuelämänsä yhdessä, ja siksi näistä asioista keskustellaan. Jos keskustelun päätteeksi käy ilmi, että pariskunnan osapuolilla on erilaiset odotukset suhteelta, niin sitten jatkopäätökset tehdään sen mukaan.
Niin, miehen kanssahan ei kannata tällaisia asioita puhua, vaikka kaikki yöt vietetään yhdessä. Mieluummin sitä selittää, että "vähän vasemmalle ääh-puuh" kuin aikuisesti keskustelee, mitä haluaa elämältä.
Kultasepällehän mennään yleensä hetken mielijohteesta täysin tietoisena siitä, että harvemmin ne samantien ehtii kaivertamaan kihloja. Eli joko jäätte odottelemaan jopa seuraavaan päivään tai hankitte kaiverrukset kotipaikkakunnalla.
2/5, ei jatkoon.