Kun ei ikinä riitä puolisolleen...

Aika skitson kuuloinen mies ja ilmeisesti myös paskaa seuraa.

Vaihda parempaan.

Kyllähän noita löytyy valitettavasti muitakin.

Lähde. Ketä se mies rakastaa jos ei sua? Mikä sun pitäis olla? Joku miehen luomus?

Menikö sinulla 7 vuotta huomata tuo? Onko mies muuttunut? Vai nytkö vasta alkoi ärsyttämään?

Ilmeisesti en oo unelmien prinsessa kun pitää aina muistaa kertoa miten mua ilahduttavat asiat on täyttä kuraa. Ja tuo naamioidaan usein "huolenpidoksi". Kun sulla on tää huono tapa nauttia aspartaamijuttuja ja kuinka hän on niin hyvä kun tykkää hapankaalista ja vihaa sokeria. Olis kiva joskus syödä se jugurtti ilman syyllistämistä ja halveksuntaa.

Ei oo kyllä pitkään aikaan ollu hyväksytty ja rakastettu oli. Tullu sellanen honommuudentunne joka yltää Jo kaverisuhteisiinkin asti: Ei nuo mun kaverit voi pitää mua mielenkiintoisena ja kivana. Seksiäkään ei enää ole kun ei kumpaakaan kiinnosta. Mua siksi kun toinen vaan halveksuu ja häntä varmaan siksi kun ei arvosta mitään minussa.

Moneen otteeseen oon sanonut ettei oo pakko seurustella. Jos ei oo tyytyväinen, voi sen reilusti kertoa ja sit erotaan. Siitä alka hiljanen suhotus- juupas eipäs sananvaihto ja karataan harrastuksiin tai töihin. Ottas nyt vastuuta edes jostain.

Hei, mikset itse eroa? Kummallista että suostut jäämään tuollaiseen.

Oot pitkäaikaisen henkisen väkivallan uhri. Herää! Ja eroa.

Kynnysmatto kirjoitti:

Menikö sinulla 7 vuotta huomata tuo? Onko mies muuttunut? Vai nytkö vasta alkoi ärsyttämään?

Mies on muuttunut tosi paljon. Mutta oli tämä arvostelu nähtävissä Jo eka kuukausien aikana, ajattelin vain hallitsevani ja kestävän Asian. Ja tuolloin hän vielä kehui ja rohkaisikin samassa shteessa. Oli enimmäkseen kiltti ja myötätuntoinen. Luulin hänenkin oppivan sietämään sellaisia asioita kuin duunaritaustani, lyhyyteni ja äänekäs puheeni (en oo edes äänekkäimmästä päästä) Olen tosi itsepäinen ja itsetietoinen. Mutta niin se Mies vaan seittemässä vuodessa saanut mut hukkaamaan identiteettini. En enää oikein tiedä kuka oon noiden millanen mun tulis olla puheiden takia. Ainakin hän haluaa että oppisin häpeämään itseäni -se on selvää.

En ole onnellinen enää, mutta suhde olis kyllä pelastettavissa Jos Mies näkis käytöksensä ja korjaisi suuntaa.

Ja älkää luulko väärin ,että olisin jotenkin nujerrettu. En oo, ei mulla oo vaikeuksia tai pelkoja lähteä tästä kun haluan. Mies saattaa tosin luulla jotta oon, mutta tuleepa taas sillekin yllätyksenä se sitten, että oon ollu suhteessa siksi kun oon halunut ja toivonut muutosta enkä siksi että tarvitsisin häntä ja olis vaikea erota. Oon tehnyt eron ennenkin. Se on kuin nyppäis heiluvan hampaan irti.

Onko mies näitä nykyajan metroseksuaaleja, hurahtanut johonkin kasvissyöntiin ja sokerittomaan ruokavalioon ja paasaa sulle nyt alentuvasti siitä, miten hienoa olisi, jos sinäkin eläisit terveellisesti?

Osta iso laatikko Arnoldsin donitseja, syö ne kaikki äänekkäästi mussutten ja kun mies pyrkii viereen sohvalle, pieraise oikein kovaa ja sano "consider that a divorce"

Kaffepulla kirjoitti:

Onko mies näitä nykyajan metroseksuaaleja, hurahtanut johonkin kasvissyöntiin ja sokerittomaan ruokavalioon ja paasaa sulle nyt alentuvasti siitä, miten hienoa olisi, jos sinäkin eläisit terveellisesti?

Osta iso laatikko Arnoldsin donitseja, syö ne kaikki äänekkäästi mussutten ja kun mies pyrkii viereen sohvalle, pieraise oikein kovaa ja sano "consider that a divorce"

Onko joillain lailla väärin toivoa puolisonsa elävän terveellisesti - elävän pitkään ja hyvinvoivana? 

Mutta joo, itsekin luomuruokaa (puolipakosta) syövänä ja kylmässä kodissa elävänä ymmärrän hyvin. En kuitenkaan sietäisi sitä, että en riittäisi puolisolleni. Kysy häneltä suoraan, miksi sinun mielipiteesi eivät ole merkityksellisiä? Miksi sillä, että sinä haluat keskustella eri asioista ei ole yhtä paljon merkitystä kuin sillä mistä hän haluaa keskustella? Lämmityksen ymmärrän sillä, että minun on helpompi pukea päälle kuin miehen viilentyä, mutta monessakin asiassa kompromissit ovat enemmän kuin mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Oot pitkäaikaisen henkisen väkivallan uhri. Herää! Ja eroa.

Onko näin? Mä tiedän että toisen haukkuminen paskaksi ja saamattomaksi luuskaksi päivästä toiseen on henkistä väkivaltaa, mutta onko toisen arvojen ja kiinnostusten kohteiden dissaaminen sellaista?

Onko siis väkivaltaa sanoa, että oon parempiakin kappaleita kuullut tai että miten sä jaksat lukea koko ajan tuollaisia tyhmiä scifijuttuja?

Ne tuntuvat pliisuilta henkiseksi väkivallaksi vaikka usein toistuvana aiheuttavatkin negatiivisia seurauksia.

11 vrt tippakidutus.

Hyvä tavaton. Luulin ensin, että olet mun exän nyxä, mutta meiden erosta on vähemmän kuin seitsemän vuotta. Mun exä teki just tuota, paheni pikkuhiljaa. Otin eron. Voi sitä onnea, kun saa olla kotonaan no, kuin kotonaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Onko mies näitä nykyajan metroseksuaaleja, hurahtanut johonkin kasvissyöntiin ja sokerittomaan ruokavalioon ja paasaa sulle nyt alentuvasti siitä, miten hienoa olisi, jos sinäkin eläisit terveellisesti?

Osta iso laatikko Arnoldsin donitseja, syö ne kaikki äänekkäästi mussutten ja kun mies pyrkii viereen sohvalle, pieraise oikein kovaa ja sano "consider that a divorce"

Jollain tavalla joo. Katselee ylöspäin jotain ekotyyppejä ihailevasti ja julistaa linssiruoat parhaimmaksi asiaksi maailmassa. (itse en siis pidä linsseistä, maku plus ne kaasuuntuvat vatsassani) Ei kuitenkaan tunnu itse pystyvän kasvissyöntiin täyspäiväisesti. On kuitenkin naurettavan ylpeä jostakin yhdestä kasviruokaateriasta viikossa.

Onhan mulla toki sellaisia huonoja tapoja itselläni kuin Pepsi Max ja makeanhimo, mutta vois olla pahemminkin. Voisin olla alkkis tai piripää.

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten saisin avattua puolisoni silmät. Hän kuvittelee, että on okei vaatia minulta ominaisuuksia mitä minussa ei ole. Aina olen jotenkin huono tai riittämätön. Musamakuni on väärä, lempiherkkuni ovat täysin vääriä. Hän kuvittelee tietävänsä mitä tunnen tai maistan -tai ne mun tuntemukset on vääriä kun ovat vastakkaisia jos/jos avaudun. Hän tietää ja pitää tästä nimenomaisesta jutusta -minunkin täytyy pitää. Jos en jaa näkemystä, Olen tietämätön ja väärässä. Kaikki natina ja nalkutus turhista asioista. Pidän vain huonoista elokuvista, luen vain paskaa, makunystyräni ovat kehittymättömät, minun kanssani ei voi keskustlla (hauskanpito, filospfiset aihert tai parisihdejutut ei oo keskustelua, pitäs jauhaa Trumpin politiikasta tai hänen työstään. Elämää pitäis elää hänen tarpeiden mukaan -kylmät huoneet, pimeät aamut, luomuruoka jota en saa maustaa koska hän on kokannut ja se on loukkaavaa. Itse kokoajan vain palelen, herään aamuisin ihan tyrmässä koska serotoniinitasot ei nouse ilman valoa.

En ole koskaan ennen tavannut hänen laistaan. Ihan kuin katujyrä jyskyttäs päällä ja yrittäs kertoa neliölle että sun kuuluu olla pyöreä.

Oon kattonut tätä Jo seitsemän vuotta. Kun yritän kertoa mitä koen, ne mun tuntemukset ei oo tosia kun hän ei käyttäydy noin.

Kyse on 40 miehestä. Täytyykö tässä erota vai miten tuon miehen sais katsomaan peiliin?? Eihän kukaan voi sanoa että toisen tunteet on vääriä :O. Ainoa ihminen jonka oon koskaan huomannut edes tekevän näin. :O

Eroa! Ihme että oot nuinkin kauan yrittänyt sietää..

Vierailija kirjoitti:

Hei, mikset itse eroa? Kummallista että suostut jäämään tuollaiseen.

En haluaisi päästää kuin koiraa veräjästä. Ei oikein halua ottaanimittäin vastuuta mistään tämä mies. On sitten taas helppo sanoa itselleen, että minkäs minä mahdoin kuin toinen lähti. Tekis ees sen eron niin tietäisin oikeesti mitä se ajattelee. Nyt oon vähän löysässä hirressä, arvostelua löytyy mutta myös mietin että ehkä se jotenkin rakastaa kun ei saa lähettyä. Jos eroaisi itse tämä mies, tietäsin just tarkkaan missä mennään ja voisin keskittyä ihan vaan omaan tulevaisuuteeni suomalla ajatustakaan hänelle.

ps: onko liian rajua tekstiä tämä keskustelu jos yrittäisin näin kirjallisesti avata hänelle ajatteluani? Vai onkp parempi jättää näyttämättä?

Varmaan jokainen haluaisi tulla suhteessa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ja rakkausuhteessa se on olennaista. Tietty rakentavat ehdotukset esim. terveyden takia on asia erikseen. Miten mies reagoi jos kerrot tunteistasi? Onko muutos mielestäsi mahdollinen? Miehen pitää jotenkin herätä siihen. ettet voi hyvin nykyisessä tilanteessa. Suhde ei taida antaa sinulle enää oikein mitään.  

Älä missään tapauksessa näytä tätä viestiketjua miehellesi. Olet rakastunut narsistiin. Mene narsistienuhrientuki.fi sivustolle, perehdy aiheeseen ja ymmärrät paremmin miksi mies tekee mitä tekee eikä hän ikinä muutu. Eron myötä käyt läpi helvetin mutta se on sen arvoista, kun pääsee irti henkisestä väkivallasta ja itsetunnon musertamasta suhteesta! Voimia ja rohkeutta juosta karkuun suhteesta!

Huh.

Minä elin tuollaisen kanssa avioliitossa 20 vuotta. Oli meillä hyviäkin hetkiä, mutta pohjavire oli tuo. Lopulta mies vaihtoi minut lennosta toiseen, ja sitten vasta kuulinkin kuinka väärä olin. Ja olin vielä pienisydäminenkin, kun en hyväksynyt toista naista.

Hassuinta tässä on se, että vasta av avasi minun silmäni: tuo kaikki on henkistä väkivaltaa.

Ollaan nyt vietetty talvilomat erillään eri aikoina. Omani alkaessa sanoin, etten haluaa elää suhteessa jossa dissataan ja väheksytään tarpeitani, sekä tiuskitaan kaikesta. Että en halua olla vihamielisessä suhteessa kun siihen kerta on mahdollista itse vaikuttaa. Jätin pallon miehelle. Sanoin, että sillä on viikko aikaa yksinään pohtia mitä haluaa . Vaihtoehdot ovat erota, jatkaa parisuhdetta omista asunnoista käsin tai jatkaa suhdetta samasta asunnosta käsin. Ja että se mitä valitaan, siihen sitten sitoudutaan ja asioita muutetaan. Että hänen elämän läpi lillumisensa loppui nyt. Jätkä tekee päätöksensä, pitäytyy siinä ja toivottavasti tuntee vihansa ja halveksuntansa laatuvan kun itse päättänyt mitä tapahtuu ja mihin sitoutuu.