Voiko 4-vuotiaalta odottaa, että jaksaisi istua ravintolapöydässä 1.5-2h?

En siis halunnut ottaa omaa 4-vuotiastani mukaan ravintolaan, ja vanhempani olivat sitä mieltä, että hänen ikäisen pitäisi pystyä istumaan tuo aika pöydässä. Minusta taas aika paljon oletettu, kun vasta 7-8 vuotiaana pitäisi kyetä istumaan koulussa se 45min per tunti. Lapseni siis saattaisi pystyä istumaan tuon 1.5-2h vaivatta jonain päivänä, mutta väsyneenä tai muuten hankalana päivänä ei. Arpapeliä siis. ap

En veisi mihinkään fine diningiin, jossa menee pari tuntia.

Jokin tavallinen ravintola sujuisi varmasti

Lapselle vaikka mahdollisuus syödä ruokansa jo alkupalojen aikaan. Sitten piirrellä tms

Aika harvoin kuluu noin paljon aikaa

Kyllä me käydään 4 vuotiaan kanssa ravintoloissa. Toki välillä nousee,myöutta osaa käyttäytyä ihan hyvin

Kyllä voi olettaa. Piirustuskassi mukaan vaan.

Ihan hyvin onnistuu ravintolaruokailu jo tuon ikäisenä

Todellakin!! 4 vuorossaan on jo iso! Meillä kaikki kolme lasta olleet vauvasta asti mukana ravintoloissa, eikä mitään ongelmaa siinä ole! Pöydässä istutaan, syödään, jutellaan ja tarvittaessa vaikka piirellään. Miksi ihmeessä 4 vuotiasta ei voisi ottaa mukaan! Teillä nyt tietenkin ongelmana se, että ilmeisesti lapsi ei ole tottunut käymään ravintoloissa... Kai kumminkin syötte kotonakin kaikki yhdessä ruokapöydässä hyviä tapoja noudattaen? Jos kotona on harjoiteltu tätä, niin ei se ravintolakaan ole ongelma. Jos tietenkin kotonakin ruokailutolanteet on yhtä härdelliä, niin sitten ravintola voi olka hieman haastava (ja väärä) paikka tätä opetella. Ymmärrän kyllä hyvin isovanhempia tässä tapauksessa.

Voi. Mutta en lähtis ilman viihdykettä kokeilemaan. Meillä 2,5 v on ollut mukana myös fine dining illallisella ja oman ruokailun jälkeen katsellut lastenohjelmia muita seurueessa olleita tai muita ravintolan asiakkaita häiritsemättä. Jaksoi siis reilun 3 tuntia. Ja on vilkas poika. Meillä on aloitettu ravintolat ja brunssit ~2 v joten kai lapsi on tottunut. Kotona pöydässä istutaan ilman viihdettä oman ruokailun ajan.

Riippuu lapsesta. Me oltiin 2- ja 4-vuotiaiden kanssa ja olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. En muista kuinka kauan siinä meni aikaa, mutta tuskin kahta tuntia ainakaan, ehkä reilu tunti. En halunnut että lapset saavat ruuan aikaisemmin, koska minusta se on mukava että kaikki syövät saaan aikaan. Ruuan odottelu meni kivasti piirrellessä mutta sitten olivat syöneet omat ruokansa, olisi pitänyt heti päästä pois. Meillä oli mukana kirjoja ja niiden parissa viihtyivät tovin mutta aika tuskallista se loppu oli kaikille. En päästänyt pois pöydästä ja oma syöminen siinä häiriintyy pahasti kun pitää keksiä viihdykettä lapsille.

Jos kyseessä olisi rauhallinen ja piirtämistä rakastava tyttö niin varmasti olsii helpompaa. Liikkuvan ja ja touhuavan pojan, joka ei innostu kynäjutuista, kanssa ei kovin helppoa. Jos olsiin menossa ilta-aikaan hienompaan ravintolaan ja tarkoituksena olisi syödä alku- pää- ja jälkiruoka, miettisin kyllä kaksikin kertaa ennen kuin menisin uudelleen.

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Mun 4vuotiailta ei olisi voinut tuota odottaa ja ihan normaaleja ovat, ei adhd:tä tms.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mutta en lähtis ilman viihdykettä kokeilemaan. Meillä 2,5 v on ollut mukana myös fine dining illallisella ja oman ruokailun jälkeen katsellut lastenohjelmia muita seurueessa olleita tai muita ravintolan asiakkaita häiritsemättä. Jaksoi siis reilun 3 tuntia. Ja on vilkas poika. Meillä on aloitettu ravintolat ja brunssit ~2 v joten kai lapsi on tottunut. Kotona pöydässä istutaan ilman viihdettä oman ruokailun ajan.

No jos annetaan tabletti kouraan ja ohjelmia niin eiköhän se onnistu joka kersalta ilman harjoitteluakin. Tuttavaperheeheen erittäin vilkas 4-vuotias pelaa vaikka 5 tuntia putkeen tabletilla pelejä. Kynästä ja piirtämisistä ei innostu yhtään eikä niiden kanssa todellakaan onnistu mitkään paikoillaan istumiset.

Mistä lähtien fine dining -ravintoloista on tullut paikkoja, joissa lapsia viihdytetään levittämällä piirustusvälineet pöytään? Ja miten nyt joka av mammalla onkin lapsia, jotka istuu kiltisti paikoillaan pari tuntia? Noin pienet lapset ovat häiriöksi muille ruokailijoille. Kiittävät teitä ravintolakäynnin pilaamisesta, kun lapsi alkaa lopulta kitistä ja veivata.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien fine dining -ravintoloista on tullut paikkoja, joissa lapsia viihdytetään levittämällä piirustusvälineet pöytään? Ja miten nyt joka av mammalla onkin lapsia, jotka istuu kiltisti paikoillaan pari tuntia? Noin pienet lapset ovat häiriöksi muille ruokailijoille. Kiittävät teitä ravintolakäynnin pilaamisesta, kun lapsi alkaa lopulta kitistä ja veivata.

Missä lukee että siellä levitetään mitään pitkin pöytää? Piirustuslehtiö ja kynäpenaali ei häiritse ketään.

Kiitos älkää tulko pienten lasten kanssa ravintolaan ilta-aikaan opettelemaan miten pöydässä käyttäydytään. Se on tuskaa lapsille ja muille asiakkaille. Jo se vanhempien höpötys, jonka tarkoitus on suunnata lapsen huomio vaikkapa piirtelyyn tai syömiseen tai mitä näkyy ikkunasta, on rasittavaa. Ja se lasten vaeltaminen ravintolassa ja muiden asiakkaiden pöydissä on raivostuttavaa. Opetelkaa kotona ja vaikka kellottakaa se tunti tai puolitoista. Se on helvetin pitkä aika lapsille, ja muille asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Kyllä se sen verran, että odottaa ruoan ja syödään. Sitten jälkkärin. En ole koskaan katsonut kauanko tuohon menee.

Mut jos nälkä on selätetty ja menee tylsäksi, kyllä meidän muksut on aina lähteneet käveleskelemään ja katselemaan ympärilleen. Itse tein aikoinani samaa, ja mun kanssa käytiin paljon ravintoloissa.. Mut 80- luvulla tälläisestä ei vielä kukaan repinyt pihviä lautaselta nenään.. Edes suomessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien fine dining -ravintoloista on tullut paikkoja, joissa lapsia viihdytetään levittämällä piirustusvälineet pöytään? Ja miten nyt joka av mammalla onkin lapsia, jotka istuu kiltisti paikoillaan pari tuntia? Noin pienet lapset ovat häiriöksi muille ruokailijoille. Kiittävät teitä ravintolakäynnin pilaamisesta, kun lapsi alkaa lopulta kitistä ja veivata.

Missä lukee että siellä levitetään mitään pitkin pöytää? Piirustuslehtiö ja kynäpenaali ei häiritse ketään.

Ravintolassa pöydällä kuuluu olla ruokailuvälineet ja -lautaset, ei likaisia penaaleja ja piirustuslehtiöitä. Käytöstapoihin kuuluu, että ravintolassa ei raplata puhelinta eikä kännykkää. Lapset voi opettaa ravintolatavoille aloittamalla heidän ikäisilleen sopivista perheravintoloista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Me oltiin 2- ja 4-vuotiaiden kanssa ja olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. En muista kuinka kauan siinä meni aikaa, mutta tuskin kahta tuntia ainakaan, ehkä reilu tunti. En halunnut että lapset saavat ruuan aikaisemmin, koska minusta se on mukava että kaikki syövät saaan aikaan. Ruuan odottelu meni kivasti piirrellessä mutta sitten olivat syöneet omat ruokansa, olisi pitänyt heti päästä pois. Meillä oli mukana kirjoja ja niiden parissa viihtyivät tovin mutta aika tuskallista se loppu oli kaikille. En päästänyt pois pöydästä ja oma syöminen siinä häiriintyy pahasti kun pitää keksiä viihdykettä lapsille.

Jos kyseessä olisi rauhallinen ja piirtämistä rakastava tyttö niin varmasti olsii helpompaa. Liikkuvan ja ja touhuavan pojan, joka ei innostu kynäjutuista, kanssa ei kovin helppoa. Jos olsiin menossa ilta-aikaan hienompaan ravintolaan ja tarkoituksena olisi syödä alku- pää- ja jälkiruoka, miettisin kyllä kaksikin kertaa ennen kuin menisin uudelleen.

Teidän (ja ap:n) lapset eivät ole tottuneet ravintoloihin, siksi se voi olla haastavaa. Mutta se johtuu harjoittelun puutteesta, ei lapsen iästä. Ap kysyi, voiko 4 neljä vuotiaalta odottaa, että jaksaa istua ravintolassa. Minun mielestä 4 vuotiaan kuuluu se jo ehdottomasti osata, mutta kaikesta päätellen ap:n lapsi ei ole ollut oikeassa ravintolassa koskaan...

Tää on vähän sama, miten jotkut ei ymmärrä tällä palstalla, miten joku voi nauttia lasten kanssa matkustamisesta. Mutta kun meidän lapset on vauvasta asti lentäneet, syöneet ravintoloissa ja kulkeneet kaikkialla mukana, niin ihan oikeasti niiden kanssa matkustaminen on helppoa ja kivaa. (Okei, ei ehkä 1,5 v. iässä, mutta muuten)

Vilkas 2 vuotias voi olla toki haastava, mutta 4 vuotiaalta en enää hyväksyisi mitään venkoilua ravintolassa. Ihan sama, onko piirtelevä tyttö vai jalkapalloileva poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Ja lapsista nuorempi on aina ollut yltiörauhallinen. Ikinä päästä ääntäkään, tapittaa esitystä. Vanhempi on vilkkaampi mutta ei hänkään koskaan siellä puhunut tqi juoksennellut.