Voiko 4-vuotiaalta odottaa, että jaksaisi istua ravintolapöydässä 1.5-2h?

Vierailija kirjoitti:

Ihan pienestä asti opetin omat lapset ravintolassa käymiseen. Aluksi riitti tunnin käynti ja sen kun oppi hienosti käyttäytymään voitiin olla ruokailemassa jo 1.5 tuntia! Ulkomailla tuo on normia. Pääasia ettei päästä ipanaa juoksentelemaan ravintolan käytäville tai meuhkaamaan. Vihko ja kynät mukaan. En antais minäkään ruokaa ennen muita lapsille. Kaikki aloittavat samaan aikaan. Muuten on lopppuaika hirveetä kun lapsi syönyt ennen ku muut aloittaneet.

Höpö höpö!:D Kauheeta, nehän saattaisi liikkua tai puhua!!

Ja kakanmarjat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt kahta lastamme pienestä pitäen ravintoloihin, juhliin, konsertteihin, ulkomaan matkoille ym. Aluksi oli raskasta ja sain välillä tehdä kaikki taikatemput, että sain pidettyä lapset paikoillaan ja hiljaa. Ulkomailla huomaa, miten muissa maissa lapset saavat näkyä ja kuulua paljon enemmän kuin Suomessa. Esim. Espanjassa ravintolassa on iltamyöhään asti koko suku vauvasta vaariin.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi upeaa teiniä, jotka nauttivat kulttuurista ja matkustamisesta äidin ja isän isän kanssa.

Näin! Ja arvaa kuinka vaikeaa minulle on tälläiseen kulttuuriin kasvaneena kasvattaa muksuistani hiljaa istuvia, arkoja, pelokkaita lapsia.. Tämä kun tuntuu suomessa olevan haluttu juttu. Kaikki istuu pää kiinni, pahannäköisenä ja lapsia ei siedetä missään lainkaan. Kamala maa.

Käy-tös-ta-vat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Jaa niin ja inhimmillinen käytös tulee istuttamalla tunti jopa kaks putkeen turpa kiinni, vaikka nuo 2 h käsittelisi asiaa, jonka lapsi jo osaa? Joo, kyllä siinä ihminen saadaan aivokuolleeksi hetkessä. Ei liity mitenkään käytöstapoihin.. Ja ne tulee, kun tehdään yhdessä, muttei silti lasta voi vaatia hulluuteen asti istumaan paikallaan. Ei se vaan ole luonnollista.

Ehkä mun ajatuksiin vaikuttaa se, että sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen vaikka synnyin 80- luvulla, ja itse haluan lapseni kasvattaa samoin. En todellakaan halua niistä mitään arkoja, itseään häpeäviä mölliköitä.

Käytöstavat.

Googleta sana.

Käytöstavat eivät mitenkään liity pelkääviin ja arkoihin lapsiin, niitä lapsiaan häpeäviin vanhempiin tai tuntitolkulla paikallaan istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Perhenäytäntö onkin sitten jo ihan eri asia, siellä ne muutkin katsojat ovat varmasti varautuneet, että joku saattaa kävellä käytävällä tai puhua hiukan jotain. Mutta muuten minusta tuollaiset paikat eivät ole mitään treenipaikkoja vilkkaalle lapselle. Jos on esim aikuisille tarkoitettu teatteri tai vaikka yli 6-vuotiaille tarkoitettu niin ei sinne mennä harjoittelemaan ja pilaamaan kenties muidenkin nautinto. Jos vaikka se 2-vuotias viedään ensin pienten nukketeatteriin tai konserttiin ja siitä jatketaan iänmukaisilla jutuilla niin taatusti se lapsi osaa 6-vuotiaana istua vaikka ihan oikeassakin baletissa.

Ja sama koskee sitä ap:n kysymään ruokailua. Peruspöytätavat opetetaan kotona ja siitä sitten perheravintoloihin treenaamaan päiväaikaan, kun lapsi on virkeä. Ja kyllä siinä sitten voi jo ennen kouluikää vaatia ihan paikoillaan istumista koko ruokailun ajan ja haarukan ja veitsen käyttöä.

Mutta toki lapset on erilaisia ja tosiet oppii aiemmin kuin toiset.

Meillä nimenomaan ihan pienestä käyty teatterissa, näytöksissä, konserteissa.

Ravintoloissa.

Matkoilla.

Sitten se nelivuotias on jo konkari ja tietää miten olla.

Näin meilläkin. Siksi en ehkä ihan ymmärrä ap:n kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

http://chezhelena.com/2016/11/04/lapsiystavallinen-ravintolaillallinen-…

Erityisesti tämä kohta on tuossa tekstissä hyvä

" Ranskassa myös lapsiperheiltä odotetaan muiden ravintola-asiakkaiden huomioimista. Pienokaiset eivät riehu ravintolassa. Vaippaa ei vaihdeta ruokapöydässä, vaikkei vessassa koskaan ole vaihtopöytää. Lapsinurkkauksiakaan ei ole – jos lasten aika käy pitkäksi, on vanhempien keksittävä heille tekemistä (minkä vuoksi reppumme on aina täynnä värityskirjoja)."

Ranskassa saa lapsia sentään vielä kasvattaa ja kurittaakin. Suomessa mennään lasten ja lapsiperheiden ehdoilla ja sen kyllä huomaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Jaa niin ja inhimmillinen käytös tulee istuttamalla tunti jopa kaks putkeen turpa kiinni, vaikka nuo 2 h käsittelisi asiaa, jonka lapsi jo osaa? Joo, kyllä siinä ihminen saadaan aivokuolleeksi hetkessä. Ei liity mitenkään käytöstapoihin.. Ja ne tulee, kun tehdään yhdessä, muttei silti lasta voi vaatia hulluuteen asti istumaan paikallaan. Ei se vaan ole luonnollista.

Ehkä mun ajatuksiin vaikuttaa se, että sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen vaikka synnyin 80- luvulla, ja itse haluan lapseni kasvattaa samoin. En todellakaan halua niistä mitään arkoja, itseään häpeäviä mölliköitä.

Käytöstavat.

Googleta sana.

Käytöstavat eivät mitenkään liity pelkääviin ja arkoihin lapsiin, niitä lapsiaan häpeäviin vanhempiin tai tuntitolkulla paikallaan istumiseen.

Kyllä ainakin Etelä-Euroopassa lapset osaavat istua pitkiksi venyvät illalliset paikallaan. Mutta heitä huomioidaan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt kahta lastamme pienestä pitäen ravintoloihin, juhliin, konsertteihin, ulkomaan matkoille ym. Aluksi oli raskasta ja sain välillä tehdä kaikki taikatemput, että sain pidettyä lapset paikoillaan ja hiljaa. Ulkomailla huomaa, miten muissa maissa lapset saavat näkyä ja kuulua paljon enemmän kuin Suomessa. Esim. Espanjassa ravintolassa on iltamyöhään asti koko suku vauvasta vaariin.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi upeaa teiniä, jotka nauttivat kulttuurista ja matkustamisesta äidin ja isän isän kanssa.

Näin! Ja arvaa kuinka vaikeaa minulle on tälläiseen kulttuuriin kasvaneena kasvattaa muksuistani hiljaa istuvia, arkoja, pelokkaita lapsia.. Tämä kun tuntuu suomessa olevan haluttu juttu. Kaikki istuu pää kiinni, pahannäköisenä ja lapsia ei siedetä missään lainkaan. Kamala maa.

Käy-tös-ta-vat.

Kauhea hokija. Ikävää että sulla ei tuo keskustelun tai väittelyn taito ole lainkaan hallussa. Noh, olit varmasti käytöstavoiltasi mainio ja luokkasi priimus.. Aina hiljaa. ;)

Tsau.

Möllisuomalainen luulee että hyvin käyttäytyminen on yhtä kuin pelkoa.

Sehän nimenomaan vapauttaa ihmisen kun hän tietää miten missäkin pitää käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Jaa niin ja inhimmillinen käytös tulee istuttamalla tunti jopa kaks putkeen turpa kiinni, vaikka nuo 2 h käsittelisi asiaa, jonka lapsi jo osaa? Joo, kyllä siinä ihminen saadaan aivokuolleeksi hetkessä. Ei liity mitenkään käytöstapoihin.. Ja ne tulee, kun tehdään yhdessä, muttei silti lasta voi vaatia hulluuteen asti istumaan paikallaan. Ei se vaan ole luonnollista.

Ehkä mun ajatuksiin vaikuttaa se, että sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen vaikka synnyin 80- luvulla, ja itse haluan lapseni kasvattaa samoin. En todellakaan halua niistä mitään arkoja, itseään häpeäviä mölliköitä.

Käytöstavat.

Googleta sana.

Käytöstavat eivät mitenkään liity pelkääviin ja arkoihin lapsiin, niitä lapsiaan häpeäviin vanhempiin tai tuntitolkulla paikallaan istumiseen.

Kyllä ainakin Etelä-Euroopassa lapset osaavat istua pitkiksi venyvät illalliset paikallaan. Mutta heitä huomioidaan kyllä.

Juu ja siperiassa kans! Nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://chezhelena.com/2016/11/04/lapsiystavallinen-ravintolaillallinen-…

Erityisesti tämä kohta on tuossa tekstissä hyvä

" Ranskassa myös lapsiperheiltä odotetaan muiden ravintola-asiakkaiden huomioimista. Pienokaiset eivät riehu ravintolassa. Vaippaa ei vaihdeta ruokapöydässä, vaikkei vessassa koskaan ole vaihtopöytää. Lapsinurkkauksiakaan ei ole – jos lasten aika käy pitkäksi, on vanhempien keksittävä heille tekemistä (minkä vuoksi reppumme on aina täynnä värityskirjoja)."

Ranskassa saa lapsia sentään vielä kasvattaa ja kurittaakin. Suomessa mennään lasten ja lapsiperheiden ehdoilla ja sen kyllä huomaa...

Anteeksi, mutta kuka tarkalleen kieltää tai estää sinua kasvattamasta lapsiasi Suomessa? Kasvattaa nyt kyllä voi ilman kurittamistakin.

Oma 4,5 v poika ei kyllä jaksaisi. Vaikka pojaksi osaa kyllä jo keskittyä melko hyvinkin erilaisiin juttuihin. Tunnin verran suunnilleen jaksaa istua. Mutta kyllä siihenkin jo yleensä sisältyy pientä tuolilla pyörimistä ja narinaa tylsyydestä... ja siinä ajassa on sitten jo syöty ja väritelty ja juteltu sitä sun tätä. 

Olen päiväkodissa töissä ja esim. toimintatuokiot mitkä sisältää paikoillaan istumista ja kuuntelua, ei tämänikäisten kanssa voi olla kuin sen maks 15 min. Sekin on monelle jo melkoista tuskaa kun on murkkuja pöksyissä. Jos taas tuokio sisältää esim. laululeikkiä, laulua, soittimia, jumppaamista, paikalta välillä nousemista ja liikkumista, hyvin aktiivista suullista kanssakäymistä tms. niin silloin n. 45 min voi jo onnistua. Mutta jos se tuokio tosiaan on pelkkää aikuisen kuuntelua ja paikoillaan istumista niin maks. 15 min on kohtuullinen aika mitä voi vaatia n. 3-5 vuotiaalta. 

Ja tiedän että Ranskassa kakarat istuu pöydässä vaikka sen 2 tuntia hiljaa. Mutta valitettavasti siellä lapset kasvatetaan usein pelolla ja fyysisillä rangaistuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mutta en lähtis ilman viihdykettä kokeilemaan. Meillä 2,5 v on ollut mukana myös fine dining illallisella ja oman ruokailun jälkeen katsellut lastenohjelmia muita seurueessa olleita tai muita ravintolan asiakkaita häiritsemättä. Jaksoi siis reilun 3 tuntia. Ja on vilkas poika. Meillä on aloitettu ravintolat ja brunssit ~2 v joten kai lapsi on tottunut. Kotona pöydässä istutaan ilman viihdettä oman ruokailun ajan.

No jos annetaan tabletti kouraan ja ohjelmia niin eiköhän se onnistu joka kersalta ilman harjoitteluakin. Tuttavaperheeheen erittäin vilkas 4-vuotias pelaa vaikka 5 tuntia putkeen tabletilla pelejä. Kynästä ja piirtämisistä ei innostu yhtään eikä niiden kanssa todellakaan onnistu mitkään paikoillaan istumiset.

Sitten ihmetellään miksi jotkut lapset eivät osaa keskittyä tai käyttäytyä ruokapöydässä. Eihän tuosta mitään tule että aina kun lapsi ei jaksa olla paikallaan, lykätään joku älyvehje kouraan. Ja kuka idiootti antaa neljävuotiaan pelailla viisi tuntia putkeen?

Ai niin, ne jotka eivät halua, viitsi ja osaa kasvattaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Me oltiin 2- ja 4-vuotiaiden kanssa ja olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. En muista kuinka kauan siinä meni aikaa, mutta tuskin kahta tuntia ainakaan, ehkä reilu tunti. En halunnut että lapset saavat ruuan aikaisemmin, koska minusta se on mukava että kaikki syövät saaan aikaan. Ruuan odottelu meni kivasti piirrellessä mutta sitten olivat syöneet omat ruokansa, olisi pitänyt heti päästä pois. Meillä oli mukana kirjoja ja niiden parissa viihtyivät tovin mutta aika tuskallista se loppu oli kaikille. En päästänyt pois pöydästä ja oma syöminen siinä häiriintyy pahasti kun pitää keksiä viihdykettä lapsille.

Jos kyseessä olisi rauhallinen ja piirtämistä rakastava tyttö niin varmasti olsii helpompaa. Liikkuvan ja ja touhuavan pojan, joka ei innostu kynäjutuista, kanssa ei kovin helppoa. Jos olsiin menossa ilta-aikaan hienompaan ravintolaan ja tarkoituksena olisi syödä alku- pää- ja jälkiruoka, miettisin kyllä kaksikin kertaa ennen kuin menisin uudelleen.

Rauhallinen tyttö, liikkuva poika.. just näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Perhenäytäntö onkin sitten jo ihan eri asia, siellä ne muutkin katsojat ovat varmasti varautuneet, että joku saattaa kävellä käytävällä tai puhua hiukan jotain. Mutta muuten minusta tuollaiset paikat eivät ole mitään treenipaikkoja vilkkaalle lapselle. Jos on esim aikuisille tarkoitettu teatteri tai vaikka yli 6-vuotiaille tarkoitettu niin ei sinne mennä harjoittelemaan ja pilaamaan kenties muidenkin nautinto. Jos vaikka se 2-vuotias viedään ensin pienten nukketeatteriin tai konserttiin ja siitä jatketaan iänmukaisilla jutuilla niin taatusti se lapsi osaa 6-vuotiaana istua vaikka ihan oikeassakin baletissa.

Ja sama koskee sitä ap:n kysymään ruokailua. Peruspöytätavat opetetaan kotona ja siitä sitten perheravintoloihin treenaamaan päiväaikaan, kun lapsi on virkeä. Ja kyllä siinä sitten voi jo ennen kouluikää vaatia ihan paikoillaan istumista koko ruokailun ajan ja haarukan ja veitsen käyttöä.

Mutta toki lapset on erilaisia ja tosiet oppii aiemmin kuin toiset.

Meillä nimenomaan ihan pienestä käyty teatterissa, näytöksissä, konserteissa.

Ravintoloissa.

Matkoilla.

Sitten se nelivuotias on jo konkari ja tietää miten olla.

Joo, niin meilläkin on, mutta lastenkonserteista ja -näytelmistä sekä Rosson tyylisistä perheravintoloista on aloitettu. Minun pointtini onkin se, että lapsia ei oikeasti tarvitse vielä iltaisin aikuisten teatteriin tai sinne fine dining -paikkaan, jotta he oppisivat. Sen opettamisen kuuluisi minusta tapahtua ihan muualla ja sitten kun lapsi osaa olla häiritsemättä muita, voi mennä vaikka mihin.

Enkä tarkoita että pitäisi olla näkymätön aina ja kaikkialla mutta kyllä toisia pitää kunnioittaa sen verran ettei anna lapsen juosta ravintolassa tai vie pois konsertista jos hiljaa oleminen ei onnistu. Meillä on 2- ja 4-vuotiaat ja isompi osaa jo oikein mainiosti olla vaikka missä ja molemmat nauttivat esimerkiksi lastenkonserteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Perhenäytäntö onkin sitten jo ihan eri asia, siellä ne muutkin katsojat ovat varmasti varautuneet, että joku saattaa kävellä käytävällä tai puhua hiukan jotain. Mutta muuten minusta tuollaiset paikat eivät ole mitään treenipaikkoja vilkkaalle lapselle. Jos on esim aikuisille tarkoitettu teatteri tai vaikka yli 6-vuotiaille tarkoitettu niin ei sinne mennä harjoittelemaan ja pilaamaan kenties muidenkin nautinto. Jos vaikka se 2-vuotias viedään ensin pienten nukketeatteriin tai konserttiin ja siitä jatketaan iänmukaisilla jutuilla niin taatusti se lapsi osaa 6-vuotiaana istua vaikka ihan oikeassakin baletissa.

Ja sama koskee sitä ap:n kysymään ruokailua. Peruspöytätavat opetetaan kotona ja siitä sitten perheravintoloihin treenaamaan päiväaikaan, kun lapsi on virkeä. Ja kyllä siinä sitten voi jo ennen kouluikää vaatia ihan paikoillaan istumista koko ruokailun ajan ja haarukan ja veitsen käyttöä.

Mutta toki lapset on erilaisia ja tosiet oppii aiemmin kuin toiset.

Meillä nimenomaan ihan pienestä käyty teatterissa, näytöksissä, konserteissa.

Ravintoloissa.

Matkoilla.

Sitten se nelivuotias on jo konkari ja tietää miten olla.

Joo, niin meilläkin on, mutta lastenkonserteista ja -näytelmistä sekä Rosson tyylisistä perheravintoloista on aloitettu. Minun pointtini onkin se, että lapsia ei oikeasti tarvitse vielä iltaisin aikuisten teatteriin tai sinne fine dining -paikkaan, jotta he oppisivat. Sen opettamisen kuuluisi minusta tapahtua ihan muualla ja sitten kun lapsi osaa olla häiritsemättä muita, voi mennä vaikka mihin.

Enkä tarkoita että pitäisi olla näkymätön aina ja kaikkialla mutta kyllä toisia pitää kunnioittaa sen verran ettei anna lapsen juosta ravintolassa tai vie pois konsertista jos hiljaa oleminen ei onnistu. Meillä on 2- ja 4-vuotiaat ja isompi osaa jo oikein mainiosti olla vaikka missä ja molemmat nauttivat esimerkiksi lastenkonserteista.

Jos kasvatuksesta on huolehdittu, se nelivuotias osaa kyllä olla ihan tavallisessa ravintolassa.

En ymmärrä miksi noin pienten lasten pitäisi harjoitella ravintolakäyttäytymistä. Se ei ainakaan lapsen omia tarpeita palvele. On se aikuisellekin kärsimystä vain istua pitkään hiljaa ja kuunnella muiden jaskanpauhantaa josta ei ymmärrä mitään, mutta lapsille huomattavasti enemmän. Onneksi en usein joudu käymään ravintolassa.

Minähän EN kysynyt,voiko 4-vuotiaalta odottaa, että jaksaa istua ravintolassa. Kysyin, että voiko odottaa, että jaksaa istua KAKSI tuntia MUITA HÄIRITSEMÄTTÄ. En usko, että tässä keskustelussa kenenkään lapset nelivuotiaana (huom. ei lähempänä viittä) pystyvät siiihen vaan vaativat juurikin aikuisen apua, esim. että on piirustusvälineitä ja tablettia. Ap

Meillä lapsi ollut vauvasta lähtien joka paikassa, ravintoloissa ym. Ikinä ei ole ollut ongelmia, vaan aina jaksanut kärsivällisesti olla paikallaan. Mitään ipadeja ei ole ollut mukana, vaan lapsi on tottunut siihen, että ravintolassa ollaan kauniisti. Nyt 4-vuotias ja sama meno jatkuu. Kannattaa totuttaa mahdollisimman aikaisin eri tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi noin pienten lasten pitäisi harjoitella ravintolakäyttäytymistä. Se ei ainakaan lapsen omia tarpeita palvele. On se aikuisellekin kärsimystä vain istua pitkään hiljaa ja kuunnella muiden jaskanpauhantaa josta ei ymmärrä mitään, mutta lapsille huomattavasti enemmän. Onneksi en usein joudu käymään ravintolassa.

Itselläni on mukavat muistot ravintolakäynneistä lapsuudestani (80-luvulla). Myöskin pitkistä automatkoista. Mutta meillä ei odotettu minun kuuntelevan hiljaa vanhempieni keskustelua vaan minulle juteltiin ja kerrottiin paljon asioita.

Vierailija kirjoitti:

Minähän EN kysynyt,voiko 4-vuotiaalta odottaa, että jaksaa istua ravintolassa. Kysyin, että voiko odottaa, että jaksaa istua KAKSI tuntia MUITA HÄIRITSEMÄTTÄ. En usko, että tässä keskustelussa kenenkään lapset nelivuotiaana (huom. ei lähempänä viittä) pystyvät siiihen vaan vaativat juurikin aikuisen apua, esim. että on piirustusvälineitä ja tablettia. Ap

Höpöhöpö.

Kyllä se nelivuotias osaa ne piirustustarvikkeet itse kaivaa omasta laukustaan.