Voiko 4-vuotiaalta odottaa, että jaksaisi istua ravintolapöydässä 1.5-2h?

Jotkut osaa toiset ei, eikä ole aina harjoittelustakaan kiinni. Perheravintolat ja kodin ruokapöytä on ensisijaisia hrjoittelupaikkoja, ei fine dining-ravintolat. Minusta se että pääsee oman ruuan jälkeen vaeltamaan ympäri ravintolaa, on huonoa käytöstä eikä siinä lapsi todellakaan vielä ole valmis ravintolakäynteihin. Siinä ei myöskään opi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Kyllä voi vaatia. Etenkin jos on mahdollista valita ravintola jonka ruoat ovat lapselle mieleen. Kyllä 4-vuotiaan kanssa voi jo keskustella ja tuon ikäinen ymmärtää sääntöjä ja puhetta. Alusta asti kun opettaa lapsille miten missäkin käyttäydytään. Meillä 4v tykkää kauheasti käydä ravintoloissa ja käydäänkin joitain viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, että voi toivoa mutta ei vaatia. Aloittaisin vähän lyhyemmistä ravintolareissuista ja varaisin viihdykettä mukaan. Outoa ajattelua, että joidenkin mielestä kaikilta voisi vaatia jos omaltakin piltiltä sattuu onnistumaan. Eikö kommentoijat ymmärrä, että lapset on yksilöitä ja kypsyy eri asioissa eri tahtiin? Ap varmaan tuntee oman lapsensa parhaiten - tai ainakin paremmin kuin anonyymit nettikasvattajat.

Ja jos joku ei halua antaa nelivuotiaalle tablettia kouraan, niin se on kyllä pelkästään hyvä asia.

Mutta kun ap kysyi, voiko 4-vuotiaalta vaatia. Voi vaatia, jos on opetettu. Ei tietenkään voi vaatia, jos ei osaa. Tietenkin hän tuntee oman lapsensa, mutta hän kysyikin, miten muut pärjää tilanteessa. Ja se nyt vaan on niin, että 4v. voi olla jo hyvinkin kokenut ravintoloissa kävijä.

Ok, no siinä tapauksessa ymmärsin väärin. Minusta on aika itsestään selvää, että missä hyvänsä iässä jotkut lapset jaksavat istua pöydässä. Voiko sitä vaatia on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Meillä vilkas 3 v ja on jo ehkä 6 kk osannu istua rauhassa ootellen ruokaa ja sitte syöny, mutta me käydäänkin vaan perheravintoloissa ja yleensä valitaan sellanen, jossa on leikkipaikka.

Ei tulis mieleenkään viiä hienoon ravintolaan.

Olis kamalaa, jos meillä ois lapsivapaa ja viereisen pöydän muksuja pitää kuunnella :D

Menkää päiväaikaan mieluummin. Sillon ihmiset ei oo töistä tai päivästä väsyneitä(eikä ne lapset!!!!) Jollon sujuu a, helpommin b, ihmiset jaksaa paremmin kuunnella.

Ja toiseksi eikö se olis just mukavaa vanhemmillekin, että saa yhdessä aikusten kesken mennä syömään ja tuntea ittensä muuksikin kuin viihdyttäjäksi?

Olen vienyt kahta lastamme pienestä pitäen ravintoloihin, juhliin, konsertteihin, ulkomaan matkoille ym. Aluksi oli raskasta ja sain välillä tehdä kaikki taikatemput, että sain pidettyä lapset paikoillaan ja hiljaa. Ulkomailla huomaa, miten muissa maissa lapset saavat näkyä ja kuulua paljon enemmän kuin Suomessa. Esim. Espanjassa ravintolassa on iltamyöhään asti koko suku vauvasta vaariin.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi upeaa teiniä, jotka nauttivat kulttuurista ja matkustamisesta äidin ja isän isän kanssa.

Meillä lapset ovat käyneet pienestä lähtien ravintolassa. Vanhempi on kohta viisi vuotta. Sanoisin heidän käyttäytyvän hyvin. Siltikin emme ole käyneet heidän kanssaan fine dining ravintoloissa eikä ylipäätään kahden tunnin ruokailuja kuten ap:lla saattaa olla edessä. Nyt alkais ehkä uskaltaa, mutta kellonaika tulisi passata sopvaan vireystilaan ja nälkäisyyden asteeseen. Meillä hyvään käytökseen katsotaan kuuluvan ettei vaeltele ympäri ravintolaa, makoile väsyneenä lattialla (matkoilla todellinen haaste iltaisin), pyöri tuolilla levottomasti tai nosta tuolille jalkoja. Äänenkäyttö on myös haaste, pienillä tahtoo innostuessaan ääni nousta.

Eli sen tunnin verran mikä pelkässä pääruuassa helposti menee jaksavat meidän lapset käyttäytyä noiden normien mukaan ilman tabletteja tai kyniä. Mitään robotteja ei ole tarkoitus kasvattaa. Jos kyseessä on joku Amarillo niin taustamelua on muutenkin sen verran, että sinne joku innostunut hihkaisu häviää muita häiritsemättä. Väsyneiden lasten kanssa suunnataan suosiolla johonkin pizzapuffaan. Mutta jossain hienommassa paikassa hiljainen keskustelunporina, veden solina tai kaunis musiikki ei mielestäni tarvitse lisäksi kaksivuotiaan heleää kovadesibelistä ääntä tai vanhempien pälätystä mussulleen (jota siis mekin harrastetaan lasten huomiota hallinnassa pitääksemme).

http://chezhelena.com/2016/11/04/lapsiystavallinen-ravintolaillallinen-…

Erityisesti tämä kohta on tuossa tekstissä hyvä

" Ranskassa myös lapsiperheiltä odotetaan muiden ravintola-asiakkaiden huomioimista. Pienokaiset eivät riehu ravintolassa. Vaippaa ei vaihdeta ruokapöydässä, vaikkei vessassa koskaan ole vaihtopöytää. Lapsinurkkauksiakaan ei ole – jos lasten aika käy pitkäksi, on vanhempien keksittävä heille tekemistä (minkä vuoksi reppumme on aina täynnä värityskirjoja)."

Ei se kaikilta onnistu. Jotain oheistekemistä täytyy olla ja äiti ei voi koko ajan keskittyä jutteluun. Lapsi vaatii huomiota. Ei voi olettaa että 4 v jaksaa kuunnella aikuisten tylsiä juttuja inahtamattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Jaa niin ja inhimmillinen käytös tulee istuttamalla tunti jopa kaks putkeen turpa kiinni, vaikka nuo 2 h käsittelisi asiaa, jonka lapsi jo osaa? Joo, kyllä siinä ihminen saadaan aivokuolleeksi hetkessä. Ei liity mitenkään käytöstapoihin.. Ja ne tulee, kun tehdään yhdessä, muttei silti lasta voi vaatia hulluuteen asti istumaan paikallaan. Ei se vaan ole luonnollista.

Ehkä mun ajatuksiin vaikuttaa se, että sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen vaikka synnyin 80- luvulla, ja itse haluan lapseni kasvattaa samoin. En todellakaan halua niistä mitään arkoja, itseään häpeäviä mölliköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaalle ei minusta auta harjoittelu JOS lapsi on luonteeltaan vilkas, utelias ja levoton. Jos joku ottaa alle 3v:n paikallaan pysymisestä kunnian itselleen, on kyllä aika pahasta hakoteillä. 

Meillä esikonen ei olisi pystynyt 4-vuotiaana (no ehkä joo jos saisi katsoa videoita, niin kuin kaikki muutkin lapset), mutta kaksi nuorinta kyllä. Esikoinen on nyt 7v ja edelleen alkaa pyörimään levottomasti jos pitää istua paikallaan pelkän keskustelun voimalla yli 5min. Kertoo itse, että tulee paha olo sisälle, jos pitää olla paikallaan. Mitkään piirustusjutut eivät ole koskaan kiinnostaneet eikä leiki kotonakaan paikallaan. 

Sanoisin siis, että riippuu lapsesta eikä niinkään kasvatuksesta tai totuttelusta. Jos on vilkas lapsi, pakottamalla et saa hänen oloa sisältä hyväksi, kun pitää olla paikallaan.  

Esikoisesi ei ole normaali. 7-vuotiaan pitää pystyä olemaan jo koulupäivä kunnolla.

Voi kuule! Opetussuunnitelmiakin muutettiin vihdoin, kun tajuttiin ettei lapsi ole mikään kone. Viimeinkin!!

Uusi opsi on täysi torso. Ja hedelmät näkyy yläkoulussa. Lapsi pitää kasvattaa.

Jaa mihin niitä kasvatetaan? Olemaan kiltisti, hiljaa, näkymättömiä, pänttäämään turhaa tietoa ilman kiinnostusta, tyytymään kohtaloonsa?

Nykyään ne ottaa itse selvää, on kiinnostuneita ja omaaloitteisia. Niistä tulee vielä jotain muuta, kuin amnattitaidottomia hirvittävän koulutettuja ääliöitä, jotka ei oikeasti tiedä mitään, tai osaa käyttää oppimaansa käytännössä.

Mitä se sun kasvattaminen on????

Käytöstavat. Se ettei ole maailman napa, että on paikka urheilulle, paikka pöytätavoille, paikka kuuntelemiselle.

Jaa niin ja inhimmillinen käytös tulee istuttamalla tunti jopa kaks putkeen turpa kiinni, vaikka nuo 2 h käsittelisi asiaa, jonka lapsi jo osaa? Joo, kyllä siinä ihminen saadaan aivokuolleeksi hetkessä. Ei liity mitenkään käytöstapoihin.. Ja ne tulee, kun tehdään yhdessä, muttei silti lasta voi vaatia hulluuteen asti istumaan paikallaan. Ei se vaan ole luonnollista.

Ehkä mun ajatuksiin vaikuttaa se, että sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen vaikka synnyin 80- luvulla, ja itse haluan lapseni kasvattaa samoin. En todellakaan halua niistä mitään arkoja, itseään häpeäviä mölliköitä.

Käytöstavat.

Googleta sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Perhenäytäntö onkin sitten jo ihan eri asia, siellä ne muutkin katsojat ovat varmasti varautuneet, että joku saattaa kävellä käytävällä tai puhua hiukan jotain. Mutta muuten minusta tuollaiset paikat eivät ole mitään treenipaikkoja vilkkaalle lapselle. Jos on esim aikuisille tarkoitettu teatteri tai vaikka yli 6-vuotiaille tarkoitettu niin ei sinne mennä harjoittelemaan ja pilaamaan kenties muidenkin nautinto. Jos vaikka se 2-vuotias viedään ensin pienten nukketeatteriin tai konserttiin ja siitä jatketaan iänmukaisilla jutuilla niin taatusti se lapsi osaa 6-vuotiaana istua vaikka ihan oikeassakin baletissa.

Ja sama koskee sitä ap:n kysymään ruokailua. Peruspöytätavat opetetaan kotona ja siitä sitten perheravintoloihin treenaamaan päiväaikaan, kun lapsi on virkeä. Ja kyllä siinä sitten voi jo ennen kouluikää vaatia ihan paikoillaan istumista koko ruokailun ajan ja haarukan ja veitsen käyttöä.

Mutta toki lapset on erilaisia ja tosiet oppii aiemmin kuin toiset.

Ihan pienestä asti opetin omat lapset ravintolassa käymiseen. Aluksi riitti tunnin käynti ja sen kun oppi hienosti käyttäytymään voitiin olla ruokailemassa jo 1.5 tuntia! Ulkomailla tuo on normia. Pääasia ettei päästä ipanaa juoksentelemaan ravintolan käytäville tai meuhkaamaan. Vihko ja kynät mukaan. En antais minäkään ruokaa ennen muita lapsille. Kaikki aloittavat samaan aikaan. Muuten on lopppuaika hirveetä kun lapsi syönyt ennen ku muut aloittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt kahta lastamme pienestä pitäen ravintoloihin, juhliin, konsertteihin, ulkomaan matkoille ym. Aluksi oli raskasta ja sain välillä tehdä kaikki taikatemput, että sain pidettyä lapset paikoillaan ja hiljaa. Ulkomailla huomaa, miten muissa maissa lapset saavat näkyä ja kuulua paljon enemmän kuin Suomessa. Esim. Espanjassa ravintolassa on iltamyöhään asti koko suku vauvasta vaariin.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi upeaa teiniä, jotka nauttivat kulttuurista ja matkustamisesta äidin ja isän isän kanssa.

Näin! Ja arvaa kuinka vaikeaa minulle on tälläiseen kulttuuriin kasvaneena kasvattaa muksuistani hiljaa istuvia, arkoja, pelokkaita lapsia.. Tämä kun tuntuu suomessa olevan haluttu juttu. Kaikki istuu pää kiinni, pahannäköisenä ja lapsia ei siedetä missään lainkaan. Kamala maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me harjoiteltiin ihan pienestä.

4- ja 2-vuotiaiden kanssa käytiin kolmen tunnin balettigaalassa...

Väitätlö sä nyt ihan tosissasi että lapset ovat olleet hiljaa paikoillaan koko ajan? Mä olen kerran ollut oopperassa niin, että joku ääliö oli sinne raahannut mussukkansa. Varmasti vanhempiensa mielestä olivat todella hienosti mutta mua kyllä häiritsee, jatkuvat kommentoinnit: "mikä tuo on?, mitä setä nyt tekee?, äiti mihin tuo nainen nyt menee?". Ja lapsen ääni kyllä kuuluu musiinkin yli jos sattuu oma paikka olemaan ihan lähellä.

Väitän.

Se oli ihan perhenäytäntö.

Miten ne lapset oppii jos ei saa missään harjoitella?

Perhenäytäntö onkin sitten jo ihan eri asia, siellä ne muutkin katsojat ovat varmasti varautuneet, että joku saattaa kävellä käytävällä tai puhua hiukan jotain. Mutta muuten minusta tuollaiset paikat eivät ole mitään treenipaikkoja vilkkaalle lapselle. Jos on esim aikuisille tarkoitettu teatteri tai vaikka yli 6-vuotiaille tarkoitettu niin ei sinne mennä harjoittelemaan ja pilaamaan kenties muidenkin nautinto. Jos vaikka se 2-vuotias viedään ensin pienten nukketeatteriin tai konserttiin ja siitä jatketaan iänmukaisilla jutuilla niin taatusti se lapsi osaa 6-vuotiaana istua vaikka ihan oikeassakin baletissa.

Ja sama koskee sitä ap:n kysymään ruokailua. Peruspöytätavat opetetaan kotona ja siitä sitten perheravintoloihin treenaamaan päiväaikaan, kun lapsi on virkeä. Ja kyllä siinä sitten voi jo ennen kouluikää vaatia ihan paikoillaan istumista koko ruokailun ajan ja haarukan ja veitsen käyttöä.

Mutta toki lapset on erilaisia ja tosiet oppii aiemmin kuin toiset.

Meillä nimenomaan ihan pienestä käyty teatterissa, näytöksissä, konserteissa.

Ravintoloissa.

Matkoilla.

Sitten se nelivuotias on jo konkari ja tietää miten olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt kahta lastamme pienestä pitäen ravintoloihin, juhliin, konsertteihin, ulkomaan matkoille ym. Aluksi oli raskasta ja sain välillä tehdä kaikki taikatemput, että sain pidettyä lapset paikoillaan ja hiljaa. Ulkomailla huomaa, miten muissa maissa lapset saavat näkyä ja kuulua paljon enemmän kuin Suomessa. Esim. Espanjassa ravintolassa on iltamyöhään asti koko suku vauvasta vaariin.

Nyt minulla on kuitenkin kaksi upeaa teiniä, jotka nauttivat kulttuurista ja matkustamisesta äidin ja isän isän kanssa.

Näin! Ja arvaa kuinka vaikeaa minulle on tälläiseen kulttuuriin kasvaneena kasvattaa muksuistani hiljaa istuvia, arkoja, pelokkaita lapsia.. Tämä kun tuntuu suomessa olevan haluttu juttu. Kaikki istuu pää kiinni, pahannäköisenä ja lapsia ei siedetä missään lainkaan. Kamala maa.

Saavat näkyä ja kuulua, mutta kyllä heiltä käytöstavat vaaditaan. Ei siellä juosta ympäri ravintolaa vaan osallistuvat perheen mukana illalliskeskusteluihin ja heitä huomioidaan aterialla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaikilta onnistu. Jotain oheistekemistä täytyy olla ja äiti ei voi koko ajan keskittyä jutteluun. Lapsi vaatii huomiota. Ei voi olettaa että 4 v jaksaa kuunnella aikuisten tylsiä juttuja inahtamattakaan.

Tässä se juju varmaan onkin. Minä siis olen itse sitä mieltä, että lapsi jaksaa ja kuuluu ravintolaan (enkä nyt puhu mistään Rossosta), mutta toki me vanhemmat huomioimme lapsia! Niiltä voi vaatia hyvää käyttäytymistä, mutta tarkoitus ei ole muuttua näkymättömiksi. Lapset täytyy ottaa mukaan keskusteluun, heitä täytyy huomioida ja hieman viihdyttääkin. Kokemus ei ole siis aivan sama, kuin jos olisi vain aikuisten kesken syömässä, mutta se ei tee siitä yhtään vähempiarvoista! Meillä lapset nauttivat osittain ravintolasta juuri siksi, koska vanhemmilla on silloin aikaa kuunnella ja olla läsnä! Lapset täytyy myös istuttaa pöytään siten, että näkevät mahdollisimman paljon ja ovat muutenkin mukana. Eivät takuulla viihdy nurkassa kasvot seinään päin ja vielä niin, etteivät saa osallistua keskusteluun.