Helpottavaa kun äitiä ei enää ole

On mutta isästä.

Kai tollaseenkin sairauteen jokin lääkitys on olemassa. .

Vierailija kirjoitti:

Kai tollaseenkin sairauteen jokin lääkitys on olemassa. .

Et sanoisi niin jos olisit elänyt lapsuuteni.

Menetin äidin puoli vuotta sitten. Nyt voin todeta, että helpottava, kun äidin ei tarvitse enää kärsiä. Minulla itselläni on vain edelleen valtava ikävä ja suru.

On. Tiedän tunteen. Helpotus.

Mä olen tätä joskus miettinyt, kun on todella uuvuttavat vanhemmat, että käykö itseasiassa niin, että kun ne kuolee, niin katuu sitä elämätöntä elämää, kun uhrasi liikaa heille. He syyllistää. Mutta eihän elämän kiertokulku mene näin, että lapset tukee koko iknäsä vanhempiaan. Nykyajan lääketiede aiheuttaa pitkää ikää. Elinajat nousee.

Niin kaverin molemmat vanhemmat kuoli nyt 5 vuoden sisään. Nyt hän ehtii omakin elämää

Että voiko ihmisen elämä mennä niin, että otat vastaan vanhempiesi itkupotkuraivareita vastaan ikävuodet 2-60. Sitten vihdoin helpotus ja oma elämä alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Menetin äidin puoli vuotta sitten. Nyt voin todeta, että helpottava, kun äidin ei tarvitse enää kärsiä. Minulla itselläni on vain edelleen valtava ikävä ja suru.

Miksi minusta tuntuu ettei ap tarkoita mitään tällaista. Hän nyt vaan kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja tämän vuoksi on iloinen äitinsä kuolemasta.

En tunne aloittajaa kohtaan minkäänlaista empatiaa. Äidillänsä on nyt helpompaa, kun pääsi lopullisesti eroon aloittajasta.

Ymmärrän täysin ja en varmasti ole ainoa. Yleensä tämä on hankala asia käsittää niille, joiden vanhemmat ovat ns. normaaleja ihmisiä. Mutta jos se äiti on esimerkiksi vakavasti narsistinen, rappio-alkoholisti, narkkari tai muuta sellaista, ja on tuhonnut lapsensa psyykettä vuosikausia, on ihan normaalia että tällaisen ihmisen poistuminen on helpotus. 

Itse en pyytele anteeksi omia tuntemuksiani, jotka ovat samat kuin sinulla. Jos se ei jollekin kelpaa niin painukoon vittuun. Ei kiinnosta etuoikeutettujen moraalisaarnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tollaseenkin sairauteen jokin lääkitys on olemassa. .

Et sanoisi niin jos olisit elänyt lapsuuteni.

Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tässä on vähän sama, kun lapsettomat kommentoivat lastenkasvatusmetodeja. Itselläni persoonallisuushäiriöinen äiti, joka ei ole koko oman ja sisarusteni lapsuuden ja aikuisuuden aikana aiheuttanut mitään muuta kuin mielipahaa ja kärsimystä. Ja tarkoituksella, pahansuopuuttaan. Odotan, että kuolee, jotta tämä kivenmurikka poistuu hartioilta.

Pitäisikö esimerkiksi pedofilian uhriksi joutuneen lapsen surra itseään hyväksikäyttänyttä isäänsä/äitiään? Hän ei saisi olla helpottunut tällaisen ihmisen poistumisesta, vaan pitäisi surra koska muut niin sanovat? Voi jeesus mitä dillejä täällä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tollaseenkin sairauteen jokin lääkitys on olemassa. .

Et sanoisi niin jos olisit elänyt lapsuuteni.

Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tässä on vähän sama, kun lapsettomat kommentoivat lastenkasvatusmetodeja. Itselläni persoonallisuushäiriöinen äiti, joka ei ole koko oman ja sisarusteni lapsuuden ja aikuisuuden aikana aiheuttanut mitään muuta kuin mielipahaa ja kärsimystä. Ja tarkoituksella, pahansuopuuttaan. Odotan, että kuolee, jotta tämä kivenmurikka poistuu hartioilta.

Siis sinun mielestä henkilö jolla ei ole omia lapsia, ei voi omata hyviä kasvatusmetodeja??

Jokohan ap kertoo mitä sen äiti on tehnyt??

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tätä joskus miettinyt, kun on todella uuvuttavat vanhemmat, että käykö itseasiassa niin, että kun ne kuolee, niin katuu sitä elämätöntä elämää, kun uhrasi liikaa heille. He syyllistää. Mutta eihän elämän kiertokulku mene näin, että lapset tukee koko iknäsä vanhempiaan. Nykyajan lääketiede aiheuttaa pitkää ikää. Elinajat nousee.

Minä päätin, että minun ei tarvitse kantaa vastuuta vanhempieni valinnoista. Lapsuuteeni ja varhaisaikuisuuteeni he vaikuttivat, sitten ei ollakaan oltu tekemisissä. Toinen on päihdeongelmainen, viettää aikaa puistonpenkeillä ryyppyremmin kanssa, toinen on jotenkin persoonallisuusongelmainen, narsisti tai mitä lie, jolta on jäänyt omat lapsuuden kokemukset käsittelemättä (vanhemman itsemurha, toisen vanhemman kiero ja syyllistävä käytös jne.). Minä en heitä voi korjata, enkä todellakaan jaksa kantaa heitä taakkana. Minun voimani menevät oman psyyken ja fyysisen kunnon ylläpitämiseen sekä omasta perheestä huolehtimiseen. En aio uhriutua, enkä uhrautua. PIste.

Mun mies huokaisi viime viikolla samaa. Hän ei ikinä antanut tavata äitiään, mutta kuulemma oli vielä kuollessaan miehelle monta tonnia velkaa, käyttänyt hyväksi taloudellisesti, fyysisesti väkivaltainen ja alistava ja piinasi eri tavoin koko ajan. Mies oli todella helpottunut, kun äitinsä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tollaseenkin sairauteen jokin lääkitys on olemassa. .

Et sanoisi niin jos olisit elänyt lapsuuteni.

Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tässä on vähän sama, kun lapsettomat kommentoivat lastenkasvatusmetodeja. Itselläni persoonallisuushäiriöinen äiti, joka ei ole koko oman ja sisarusteni lapsuuden ja aikuisuuden aikana aiheuttanut mitään muuta kuin mielipahaa ja kärsimystä. Ja tarkoituksella, pahansuopuuttaan. Odotan, että kuolee, jotta tämä kivenmurikka poistuu hartioilta.

Se ettei ole jotain kokenut itse, ei tarkoita etteikö voisi ymmärtää toisenlaistakin näkökulmaa. Kertoo lähinnä omasta rajoitteneisuudestasi. Vai luuletko että kaikilla esim lastentarhanopettajilla on omia lapsia? Ihan näin konkreettisena esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Jokohan ap kertoo mitä sen äiti on tehnyt??

No tämä!.

Voi tulla teille kaikille yllätyksenä mutta aika moni teidän lapsistanne tulee ajattelemaan aikanaan samoin.

Hyvätkin vanhemmat dementoituvat tms ja kaipaavat lapsiltaan apua ja tukea eikä se aina tapahdu " sivistyneesti". Sitä se sairaus teettää.

Mulla on ristiriitainen suhde äitiini ja uskon tunteiden olevan ristiriitaiset kun hän kuolee. Äitini ei ole paha, mutta hän on emotionaalisesti vähän liian riippuvainen meistä lapsista, ei ole oikein koskaan osannut elää omaa elämäänsä itse ja olla toisaalta tukena kuten aikuisen kuuluisi. Jatkuva rajojen laitto on aika väsyttävää.