Lapset ja vuoroviikkosysteemi
Vieläkö teinit jaksavat ravata kodista toiseen viikon välein? Kertokaa kokemuksianne! Onko perheitä,jossa toiminut 18 vuotiaaksi tai jopa sen yli,asti?
Kommentit (83)
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Asuvat vain kilometrin päästä toisistaan, joten ympäristö pysyy samana, vaikka asunto vaihtuu.
Käsittääkseni käytäntö on sujunut sinänsä hyvin. Näen muita kasvatuksellisia ongelmia tässä. Kun kumpikin pyrkii olemaan täydellinen vanhempi aina vuoroviikoin, johtaa se lasten ylipaapomiseen ja suoranaiseen lahjomiseen.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Asuvat vain kilometrin päästä toisistaan, joten ympäristö pysyy samana, vaikka asunto vaihtuu.
Käsittääkseni käytäntö on sujunut sinänsä hyvin. Näen muita kasvatuksellisia ongelmia tässä. Kun kumpikin pyrkii olemaan täydellinen vanhempi aina vuoroviikoin, johtaa se lasten ylipaapomiseen ja suoranaiseen lahjomiseen.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Vähän OT, mutta ei välttämättä ole helppoa saada opiskelija-asuntoa, jos asuu Helsingissä. Meillä vanhin tyttö asuu kotona ja jonottaa HOAS:lta opiskelija-asuntoa, mutta vieläkään ei oo tärpännyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Asuvat vain kilometrin päästä toisistaan, joten ympäristö pysyy samana, vaikka asunto vaihtuu.
Käsittääkseni käytäntö on sujunut sinänsä hyvin. Näen muita kasvatuksellisia ongelmia tässä. Kun kumpikin pyrkii olemaan täydellinen vanhempi aina vuoroviikoin, johtaa se lasten ylipaapomiseen ja suoranaiseen lahjomiseen.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Vuoroviikkosysteemi ei aiheuta paapomista, vaan se ero. Vanhemmat, jotka näkevät lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, vasta paapovatkin. Elämä on pelkkää juhlaa, mäkkärissä syödään ja käydään jossakin kivassa aktiviteetissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Asuvat vain kilometrin päästä toisistaan, joten ympäristö pysyy samana, vaikka asunto vaihtuu.
Käsittääkseni käytäntö on sujunut sinänsä hyvin. Näen muita kasvatuksellisia ongelmia tässä. Kun kumpikin pyrkii olemaan täydellinen vanhempi aina vuoroviikoin, johtaa se lasten ylipaapomiseen ja suoranaiseen lahjomiseen.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Vuoroviikkosysteemi ei aiheuta paapomista, vaan se ero. Vanhemmat, jotka näkevät lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, vasta paapovatkin. Elämä on pelkkää juhlaa, mäkkärissä syödään ja käydään jossakin kivassa aktiviteetissa.
Olen täysin samaa mieltä! Koko vuoriviikkosysteemin idea on, että lapsi saa nauttia tavallisesta arjesta molempien vanhempiensa kanssa. Viikonloppuvanhemmuus taas on usein hyvin kaukana tavallisesta arjesta.
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!
Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Sata yläpeukkua tälle.
Kuinka itsenäistyvät nuoret aikuiset osaavat asettua omaan kotiin, kun ovat tottuneet kiertolaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Mikä on nuorisotyöllisyyden tilanne?
Onko järkevää heittäytyä yksineläjäksi sosiaaliavustutsen pariin, yhteiskuntakin sässätää, kun ei tarvita opinto- ja asumistukia?
Onko oikeasti harvinaista, että 20v asuu kotona? Asuin itsekin opiskeluaikana kotona (ydinperheessä, ettei siinä ollut eroja ja vuoroviikkoja) pääkaupunkiseudulla kotona ja muutin vats 24 v omilleni.
Meidän esikoinen lopetti vuoroviikon 15 v. Olisi lopettanut aiemminkin, mutta isä ei suostunut, hän koki raskaana sekä kodin vaihtamisen että isän. Pikkuveli on nyt 15 ja haluaa jatkaa tätä.
Kyllä ne molemmat paikat ovat lapsille koteja. Molemmissa on oma huone, omat tavarat.
Ja aina kun sanotaan, että aikuinen ei sitä tekisi, niin miksi ei? Kun minä seurustelin, asuin lapsettoman viikkoni miehen luona. Minulle oli aivan sama mihin töistä lähdin. Kotivaatteet ja meikit oli molemmissa paikoissa.
Toki toinen luonne kokee sen rasittavana, mutta vain toiset, eivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on tämä systeemi. Tytöt ovat jo 20- ja 18-vuotiaat.
Asuvat vain kilometrin päästä toisistaan, joten ympäristö pysyy samana, vaikka asunto vaihtuu.
Käsittääkseni käytäntö on sujunut sinänsä hyvin. Näen muita kasvatuksellisia ongelmia tässä. Kun kumpikin pyrkii olemaan täydellinen vanhempi aina vuoroviikoin, johtaa se lasten ylipaapomiseen ja suoranaiseen lahjomiseen.
Ehkä sekin kertoo jotain, että vanhempi ei ole vielä lähtenyt palveluiden äärestä. Täällä Helsingissä on verraten epätavallista, että nuori asuu vielä yliopisto-opintojen aikaan kotona.
Öh. Nimenomaan Helsingissä nuoret asuu nykyään kotona ja nimenomaan opiskelijoina. Mitä sinä hourit?
Ei ollut viikko ja viikko systeemiä ja en olisi suostunut. Miehelle kävi että tapaa joka toinen vl ja välillä viikolla. Kesällä oli taas 4-5 viikkoa, joulut ja uudet vuodet aina mulla.
Vanhemmat kokevat vuoroviikkosysteemin usein toimivaksi. Lapselle se on kuitenkin hankalaa. Alituinen siirtyminen ja uuteen orientoituminen väsyttää pientä lasta. Ja nyt tarkoitan alle kouluikäisiä lapsia. Pienelle lapselle vakaa ja rutiineiltaan suhteellisen pysyvä kasvuympäristö on paras. Lapsi on vielä kehittymässä ja oppimassa perusasioitakin. Pysyvyys auttaa jäsentämään ja hallitsemaan ympäristöä ja omaa suhtautumistaan siihen. Se luo myös turvallisuuden tunnetta. Toisaalta sekin on kauhea ajatus, että lapsi joutuu odottamaan aina kaksi viikkoa nähdäkseen toisen vanhempansa. Paras ratkaisu varmaan olisi, että lapsella olisi yksi pysvä koti, mutta toinen vanhempi olisi mahdollisimman paljon läsnä lapsen arjessa muutoinkin, ei vain sovittuina viikonloppuina.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Sinulla ei ilmeisesti ole kokemuspohjaa tästä? Tämähän on melko yleistenyt käytäntö sen rinnalla missä lastenkin muuttaminen.
Kannattaa katsoa Ylellä pyörivää sarjaa Bonusperhe. Siinä näkyy hyvin se todellisuus.
Meidän naapuri kokeili aitä että lapset asuvat koko ajan samassa paikassa, vanhemmat vuorviikoin muualla. Sitten sitä että vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Se repesi kun myös isän uudelöa vaimolla oli kolme laata. Siinä sitten kuusi lasta seilasi ja riiteli. Erittäin riitaisa ero ja nyt ne isän lapset asuu kokonaan äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!
Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!
No ei tarvitse. Jos lapset ovat vaikka äidillä niin isä ja äiti vaihtavat vain koteja. Järjestelykysymys!!! Kyllä lapsen etua ajattelevat vanhemmat voivat joustaa, joutuvathan tuhannet lapsetkin joustamaan ja pakkaamaan reposaaren vuoroviikoin...
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kokevat vuoroviikkosysteemin usein toimivaksi. Lapselle se on kuitenkin hankalaa. Alituinen siirtyminen ja uuteen orientoituminen väsyttää pientä lasta. Ja nyt tarkoitan alle kouluikäisiä lapsia. Pienelle lapselle vakaa ja rutiineiltaan suhteellisen pysyvä kasvuympäristö on paras. Lapsi on vielä kehittymässä ja oppimassa perusasioitakin. Pysyvyys auttaa jäsentämään ja hallitsemaan ympäristöä ja omaa suhtautumistaan siihen. Se luo myös turvallisuuden tunnetta. Toisaalta sekin on kauhea ajatus, että lapsi joutuu odottamaan aina kaksi viikkoa nähdäkseen toisen vanhempansa. Paras ratkaisu varmaan olisi, että lapsella olisi yksi pysvä koti, mutta toinen vanhempi olisi mahdollisimman paljon läsnä lapsen arjessa muutoinkin, ei vain sovittuina viikonloppuina.
Mikään ratkaisuhan ei ole ihanteellinen eron jälkeen vaan lapsi kärsii aina. Siksi onkin tärkeää, että lapsella on psyykkisesti saatavilla olevat vanhemmat, jotka osaa lukea lastaan ja vastatta tämän tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!
Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!
Kyllä, meillä vanhemmilla on yhteinenkoti, tai siis kaksi yhteistä kotia. Se, jossa asuimme yhdessä ennen eroa ja kaksio. Hah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!
Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!
No ei tarvitse. Jos lapset ovat vaikka äidillä niin isä ja äiti vaihtavat vain koteja. Järjestelykysymys!!! Kyllä lapsen etua ajattelevat vanhemmat voivat joustaa, joutuvathan tuhannet lapsetkin joustamaan ja pakkaamaan reposaaren vuoroviikoin...
Pakkaaminen? Jos lapsella on kaksi lapsen kotia, mitä hänen pitää pakata? Aina nämä, joilla ei ole asiasta kokemuspohjaa paheksuvat tätä pakkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?
Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?
Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?
Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!
Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!
No ei tarvitse. Jos lapset ovat vaikka äidillä niin isä ja äiti vaihtavat vain koteja. Järjestelykysymys!!! Kyllä lapsen etua ajattelevat vanhemmat voivat joustaa, joutuvathan tuhannet lapsetkin joustamaan ja pakkaamaan reposaaren vuoroviikoin...
Pakkaaminen? Jos lapsella on kaksi lapsen kotia, mitä hänen pitää pakata? Aina nämä, joilla ei ole asiasta kokemuspohjaa paheksuvat tätä pakkaamista.
Tätä minäkin ihmettele. Kritisoijat sanovat, että lapset pakkaavat ja muuttavat. Ei he pakkaa mitään muuta kuin koulureppunsa. Eli jos kouluun lähteminen on pakkaamista, niin sitten on sitä myös toisen vanhemman luokse meneminen.
Meillä kaikki on kaksin kappalein, vain harrastusvälineitä on yhdet, ja vanhemmat roudaavat ne.
Siskon perheessä tuntuu toimivan. Lapset oli 7v ja 9v kun ero tuli ja nyt ovat 16v ja 18v ja sama vuoroviikkosysteemi jatkuu. Heillä tosin asiaa on auttanut se, että vanhemmat ovat yhä hyvissä väleissä ja asuvat melko lähekkäin (olisko joku pari kilsaa väliä).