Lapset ja vuoroviikkosysteemi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina miksei lapsilla ole pysyvä koti ja vanhemmat vaihtuvat vuoroviikoin siihen?

Näissä sanotaan aina että "hyvin sujuu meidän Irmapetterillä vuoroviikkosysteemi". Ok. Sujuu se silloin isällä ja äidilläkin?

Nyt haluaisin perustelut miksi et itse ole se joka vaihtaa vuoroviikoin asuntoa?

Ei ole eroa eikä vuoroviikkoja, mutta käytännössä tämä vaatisi usein lapsille oman kodin, jossa vuoroviikoin asuisivat äidin ja isän kanssa. Lisäksi äidille ja isälle omat asunnot eli käytännössä kolme asuntoa!

Vai olisiko eronneilla vanhemmilla muka lapsettomalle viikolle yhteinen koti!!! Hah!

Kyllä. Mikä asiassa olisi niin kauheaa?

Kaikki. En saisi sisustaa kuten haluan. En tykkäisi miehen paneskelevan muita minun sängyssäni. Se ei tuntuisi kodilta.

Lisäksi jos olen eronnut, en tosiaan haluaisi jatkaa rahakeskusteluita kuka osti mitä yms.

Hauskaa, kun näissä keskusteluissa aina tulee monta kommenttia siitä miten lapsella pitää olla yksi koti ja vaihtaisitko itse asuntoa viikon välein jne.

Silti kuitenkin useimmiten jos näihin ketjuihin osuu joku, joka on vuoroasunut lapsena niin hänellä on hyvät kokemukset. Ja usein saa lukea lehdistä, että miten on tutkimuksissa todettu, että vuoroviikkoasuminen on hyvä vaihtoehto.

(Juu, huomasin kyllä, että tossa aiemmin joku kirjoitti huonoista kokemuksista vuoroviikkoasujana, mutta hänellä se toinen koti olisi kaiketi ollut helvetti joka toinen viikonloppukin...)

Itse asun pääkaupunkiseudulla ja en tiedä onko täällä yleisempää tämä vuoroviikkoasuminen, mutta kun ajattelen tuttaviani, jotka ovat eronneet niin heti tulee mieleen 4 paria, joilla on tämä vuoroviikkosysteemi ja vain yksi pari, jolla ei ole. (tai eihän ne enää mitään pareja ole..). Yhdessä perheessä vaihtoväli on kaksi viikkoa ja kuulemma toimii hyvin. Yhteistä näille perheille on, että eronneilla vanhemmilla on asialliset puhevälit ja kotien välillä ei ole pitkää matkaa.

Hahaa! Se olisikin mielenkiintoista, että vanhemmat muuttaisi vuoroviikoin ja lapsi pysyisi "yhteisasunnossa". Koska eronneet vanhemmathan pysyvät sinkkuina loppuelämänsä, vai mitä? Ei tule uusia puolisoja saati uusia lapsia näiden uusien puolisoiden kanssa?

Meillä on vuoroviikkosysteemi. Ja se on rankkaa ja välillä tulee pohdittua, että eikö muuta keinoa ole. Tuottaa se vanhemmillekin stressiä huomata, että nyt lapsen luistimet unohtui toiseen kotiin tai että koulusta ilmoitettiin jostain koulutapahtumasta vain toiselle vanhemmalle, vaikka lapsi on sillä viikolla toisen vanhemman luona jne.

Mutta kumpikin vanhempi meillä on täysin normaaleja, työssäkäyviä, hyväpalkkaisia aikuisia. Eroon ei sisältynyt ihmeempää draamaa, vaan se sujui hyvässä yhteisymmärryksessä ja hyvissä väleissä ollaan edelleen vaikka kummallakin on uudet kumppanit. Kumpikin vanhempi haluaisi lapset kokoaikaiseksi itselleen, mutta se ei olisi reilua toiselle vanhemmalle ja on päätetty että lastenkin kannalta on parempi saada olla kummankin vanhemman kanssa yhtä paljon. Ja niin myös vanhempien kannalta: kummallakin vanhemmalla on lapsettomalla viikolla ikävä lapsiaan, samoin lapsilla toista vanhempaansa. Iso riita siitä syntyisi, jos pitäisi alkaa vääntämään, että kumpi vanhempi saisi pitää lapsia enemmän aikaa. Ei kaikki isät halua olla pelkkiä viikonloppuisiä. Meillä ainakin on tarkoitus pitää vuoroviikkosysteemistä kiinni.

Parasta olisi, jos elämä olisi silkkaa onnea ja rakkautta täynnä. Mutta valitettavasti ei ole, vaan avioerot on osa joidenkin lasten elämää. On vanhempien tehtävä saada asia hoidettua kaikkia osapuolia ajatellen mahdollisimman tyytydättävästi.