Onko ok, jos lapsella ei ole kavereita ennen kouluikää?

Ei ole ok. Jää sosiaalisten taitojen harjoittelu aika laihaksi, aika kova vaatimus että eskarissa oppisi kaiken kun koulussa ei enää ole koko ajan vieressä ohjaavaa aikuista.

Mitä sosiaalisia taitoja lapsen on välttämätöntä harjoitella? Voiko lapsesta tehdä lasun sen perusteella? Ap

Ei tuosta lasua voi tehdä, mutta ongelmia on luvassa kououn alkaessa, jos sinne tuolta pohjalta menee. Ja paljon. Vaikka kävisi eskarinkin ensin, koska ei se auta tarpeeksi.

Voisitko tarkemmin kertoa konkreettisemmin, mitä ongelmia? Lapsi on tekemisissä lähinnä aikuisten kanssa. Ap

Sosiaalisia taitoja kuten miten pyydän kaverin leikkiin, miten selviän erimielisyyksistä, mitä ei voi tehdä koska se tuntuu kaverista kurjalta, miten selvitä yhteisleikistä monen kaverin kanssa, miten siedän pettymykset joita kavereiden kanssa tulee jne. Aikuisen kanssa näihin tilanteisiin ei joudu, koska aikuinen on sosiaalisesti taitavampi. Näitä olisi tosi tärkeää päästä harjouttelemaan ajoissa. Koulussa lapsi voi muiden silmissä tuntua "kummajaiselta", jos on kovin kömpelö kaveritilanteissa.

No ihan perusjuttuja, kontaktin ottamista, etäisyyden säätelyä, vuoron odottamista, pettymyksen sietoa, empatian alkeita, omien tarpeiden ilmaisemista, kuuntelemista, oman ja toisen rajojen havainnointia ja kunnioittamista... toki näitä kaikkia voi harjoitella myös aikuisen kanssa, mutta silloin aikuinen automaattisesti ottaa sen vastuun tilanteen etenemisestä eikä lapsi opi niitä taitoja mitä hän sitten ekaluokalla tarvitsee kun pitäisi itse pärjätä ikätovereiden kanssa.

Kyllä minä pitäisin huolestuttavana jos lapsi saisi kasvaa 6-vuotiaaksi niin että hänen ainoa lapsikontaktinsa olisi satunnainen eräs taapero. Mutta on kyllä jotenkin niin vieras ja absurdi ajatus että en osaa hahmottaa... eihän hän nyt missään akuutissa vaarassa ole, mutta. Ööö.

Lasulle on myös vaihtoehtoja. Voi itse puhua asianomaisten kanssa tai vinkata esim. neuvolaan tästä huolen aiheestaan (neuvola ei saa kieltää tai myöntää onko perhe edes asiakas, mutta jos on, niin th voi käyttää tätä taustatietoa perheen kanssa jutellessaan).

Ei ole ok. Syrjäytymisvaara keskeisestä viiteryhmästä, muista lapsista, on suuri. Lapsen leikkitaidot muiden lasten kanssa eivät kehity, jos hänellä ei ole tilaisuus leikkiä toisten lasten kanssa kuin hyvin satunnaisesti. Aikuisen kanssa ei opi samalla tapaa yhteistyötä, koska aikuinen taitavampana aina joustaa ja mukailee, ei synny aitoa tilannetta missä samanvertaiset leikkijät kohtaavat ja harjoittelevat yhdessä yhdessätoimimista. Tutkimusten mukaan yksinjääminen päiväkoti-ikäisenä johtaa usein yksinäisyyteen myös koululaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Voisitko tarkemmin kertoa konkreettisemmin, mitä ongelmia? Lapsi on tekemisissä lähinnä aikuisten kanssa. Ap

Ihan konkreettisesti: muiden lasten kanssa oleminen, kommunikaatio, kontaktin ottaminen, oman paikan hakeminen ryhmässä, jne...

Eikö leikkipuistossa ole kavereita lapselle?

Up.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta tulee todennäköisesti minäminä ensin lapsi, ei opi jakamaan, ristiriitojen ratkaisua, toisten huomioimista, kykyä asettua toisen asemaan.... Eli se koulu pihan rasittavin mukula jonka kanssa kukaan ei tahdo leikkiä, koska itkee jos asiat ei mene niin kuin Hän haluaa.

No höpöhöpö, ei välttämättä tule. Paljon todennäköisempää on, että hänestä tulee arka ja sosiaalisesti kömpelö lapsi. Hän saattaa antaa muiden kävellä ylitseen, koska ei osaa tulkita muiden lasten elekieltä ja viestejä. 

Aikuisten kanssa ongelmia ei tule, koska aikuinen osaa sosiaalisen pelin. Onneksi esikoulku on nykyään pakollinen ja siellä pystytään paikkaamaan paljon. Eskarissa otetaan heti puheeksi vanhempien kanssa mikäli lapsi tarvitsee erityistä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Eikö leikkipuistossa ole kavereita lapselle?

Vanhemmat eivät käytä leikkipuistossa. Lapsi leikkii lähinnä yksin kotona, eikä tekeminen ole ohjattua. Ap