Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Isäkin voi jäädä lasta hoitamaan. Vai eikö se taas herralle sovi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vielä odottaa pari vuotta lapsen yrittämistä? Hyvin ehtii pari muksua pyöräyttää silloinkin. :)
Äitiysloman pituus on kolme kuukautta. Onko se muka liikaa?
Vanhempainvapaalla voi ihan hyvin olla lapsen isä.
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Älä myöskään uhraa omaa uraasi helpolla. Elämästä ei ikinä tiedä. Mitä jos uhraat urasi ja jossain vaiheessa mies lähteekin lätkimään? Jäisit yksin lasten kanssa ja ura jäisi haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus vois olla minun kirjoittama. Myös itsellä käynyt uskomaton tuuri uran suhteen ja menestystä ja rahaa tulee. Sillä on kuitenkin hintansa. Oma parisuhteeni kariutui puhtaasti itsekkyyteni vuoksi. Ura ja työt menivät edelle. Nyt hätä on oikeasti suuri - mistä löytää ajoissa hyvä mies? Perhehaaveet on mielessä mutta toisaalta kaikki energia menee nytkin töihin. Kai nämä on näitä modernin, itsenäisen naisen ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Älä myöskään uhraa omaa uraasi helpolla. Elämästä ei ikinä tiedä. Mitä jos uhraat urasi ja jossain vaiheessa mies lähteekin lätkimään? Jäisit yksin lasten kanssa ja ura jäisi haaveeksi.
Sama uhka koskee varmaan miestäkin, jos hän jäisi lapsen kanssa kotiin. En tiedä miten perustelisin sen, että itse haluan jäädä töihin, kun hän on meistä se paremmin tienaava. Muutenkin, hän on niin perinteinen mies että ei se hänelle kävisi.
Tunnen vähän katkeruutta kun mietin sitä, miten paljon helpompaa lasten hankkiminenkin miehille on. Sanonpahan vaan, että on turhaa ihmetellä miksi nykyään hankitaan niin vähän lapsia. Naisilla tällaiset valinnat kun saattavat oikeasti sulkea ovia. Meno on nykytyöelämässä niin raakaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy jo nyt sääliksi tulevaa lastanne, onko lapsi siis aina ja pienestä saakka hoidossa kun "vanhemmilla nyt on tärkeämpää tekemistä" kannattaako sitä hankkia ollenkaan jos ura on sinulle noin tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Käy jo nyt sääliksi tulevaa lastanne, onko lapsi siis aina ja pienestä saakka hoidossa kun "vanhemmilla nyt on tärkeämpää tekemistä" kannattaako sitä hankkia ollenkaan jos ura on sinulle noin tärkeä?
Lapsi tulisi olemaan pienestä saakka työpäivien ajan hoidossa, kyllä. Olen itse uraäidin lapsi, 1-vuotiaana päivähoitoon mennyt, eikä se ole minua vahingoittanut. Äidin kanssa on läheiset välit ja hän on opettanut minulle opiskelun ja työnteon merkityksen. Olen onnellinen siitä, että hän sai mahdollisuuden yhdistää perhe-elämän ja kovan työnteon, ja vielä onnistui siinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut tuollaista ongelmaa, koska olen alalla, jolla on hyvä työllisyys, hyvät etenemismahdollisuudet ja melkein kaikilla lapsia. Hankin lapset opintojen ja jatkokoulutuksen ohessa 24- ja 29-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy jo nyt sääliksi tulevaa lastanne, onko lapsi siis aina ja pienestä saakka hoidossa kun "vanhemmilla nyt on tärkeämpää tekemistä" kannattaako sitä hankkia ollenkaan jos ura on sinulle noin tärkeä?
Lapsi tulisi olemaan pienestä saakka työpäivien ajan hoidossa, kyllä. Olen itse uraäidin lapsi, 1-vuotiaana päivähoitoon mennyt, eikä se ole minua vahingoittanut. Äidin kanssa on läheiset välit ja hän on opettanut minulle opiskelun ja työnteon merkityksen. Olen onnellinen siitä, että hän sai mahdollisuuden yhdistää perhe-elämän ja kovan työnteon, ja vielä onnistui siinä.
Ap
Niimpä niin.. En hankkisi sinuna lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheeseen ei mahdu kahden vanhemman ura samanaikaisesti. Eli toisen pitää ainakin joustaa.
Ja niin, itse tekisin lapset mahd. nuorena. Vaikein tilanne on 35-40 vuotiaalla, jolla ei ole vakkaripaikkaa, mutta joka on ollut perhevapailla. 5-10 vuotta nuoremmilla tilanne on erilainen ja he pystyvät keskittymään uraan 30-40 vuotiaana, kun lapset on tehty. Ts. noin 35-vuotiaana pitäisi olla jo saavutettu tietty asema tai ainakin lapset tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä edelliseen viestiini, että en hyväksy uraäitien syyllistämistä tippaakaan. Syntyvyys on maassamme erittäin alhainen, ja naisia patistetaan tekemään lapsia. Samaan aikaan painostetaan myös opiskelemaan, menemään töihin ja olemaan hyviä veronmaksajia. Sitten kun nainen päättää tehdä nämä molemmat, alkaa hirveä huuto. Jos ihmisellä on potentiaalia opiskella ja menestyä työelämässä, pitäisikö se kaikki muka uhrata lapsen takia kokonaan? Tehkää te muut kuten haluatte, mutta kotona lapsen kanssa oleminen ei vain kaikille riitä. Se ei automaattisesti tee huonoa äitiä. Huonoja äitejä kyllä on sekä kotona että työelämässä, mutta syyt huonoon äitiyteen ovat jossain muualla kuin siinä, tekeekö töitä vai ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus vois olla minun kirjoittama. Myös itsellä käynyt uskomaton tuuri uran suhteen ja menestystä ja rahaa tulee. Sillä on kuitenkin hintansa. Oma parisuhteeni kariutui puhtaasti itsekkyyteni vuoksi. Ura ja työt menivät edelle. Nyt hätä on oikeasti suuri - mistä löytää ajoissa hyvä mies? Perhehaaveet on mielessä mutta toisaalta kaikki energia menee nytkin töihin. Kai nämä on näitä modernin, itsenäisen naisen ongelmia?
Ihan itse aiheutettuja ongelmia. Ihan paskapuhetta "kun ei mulla nyt vaan ole aikaa!!" tietääkseni kaikilla on samat 24h vuorokaudessa.
Miehelläs silti jo vakityö? Miksei hän siis vois jäädä kotiin? Onpa itsekäs.
Itse näen sen niin, että perhevapaat ovat aina tietynlainen riski ja se riski kannattaa ottaa mahd. aikaisin, kun muillakaan ikäisillä ei ole niin vakuuttavaa työhistoriaa. Jos et saa kuitenkaan nykyisestä paikasta vakipaikkaa, onko työtä hakiessasi mitään merkitystä sillä olitko tuolla töissä kaksi vai viisi vuotta? Niin, ei varmasto ole.
Mikä se sellainen hieno ura on, jossa ei ole edes vakituista työsuhdetta?
Olen nelikymppinen, minulla on 45 alaista ja 5000€:n palkka, eikä tämä nyt kummoinen ura mielestäni ole.
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Minulle ei ole työ/ura noin tärkeää kuin sinulle, ei sinne päinkään, joten sain lapsen kun olin siihen muutoin valmis. Ennemmin saan lapsen, kun märehdin jotain uraa (minulle lapsi on tärkeämpi). Tuo sana hankkia särähtää pahasti.