Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi miehelle lapsen kanssa kotiin jääminen. Siksikin tämä tuntuu epäreilulta. Hänellä menee omalla urallaan loistavasti, mutta minunkin urani on tärkeä. Mutta ei, en vaatisi häntä tekemään samaa uhrausta mitä en itse olisi kovin halukas tekemään.
Varmaan odotammekin vielä muutaman vuoden, mutta sitten se päätös on kyllä pakko jo tehdä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ap
Älä myöskään uhraa omaa uraasi helpolla. Elämästä ei ikinä tiedä. Mitä jos uhraat urasi ja jossain vaiheessa mies lähteekin lätkimään? Jäisit yksin lasten kanssa ja ura jäisi haaveeksi.
Sama uhka koskee varmaan miestäkin, jos hän jäisi lapsen kanssa kotiin. En tiedä miten perustelisin sen, että itse haluan jäädä töihin, kun hän on meistä se paremmin tienaava. Muutenkin, hän on niin perinteinen mies että ei se hänelle kävisi.
Tunnen vähän katkeruutta kun mietin sitä, miten paljon helpompaa lasten hankkiminenkin miehille on. Sanonpahan vaan, että on turhaa ihmetellä miksi nykyään hankitaan niin vähän lapsia. Naisilla tällaiset valinnat kun saattavat oikeasti sulkea ovia. Meno on nykytyöelämässä niin raakaa.
Ap
No ole sinä kotona ensimmäiset 6kk ja mies toiset 6kk ja sitten lapsi kokopäivähoitoon. Ennen lapsen saantia tämä kaikki kuulostaa kovin helpolta. Todellisuus ja kiintymys voi kuitenkin tuoda toisia ajatuksia mieleen, haluaako laittaa 1 vuotiasta pitkiksi päiviksi hoitoon jne mutta niitä pohditte sitten kun lapsi on tehty. Jos jaatte vapaan ehdottamallani tavalla ei kumpikaan uhraa liikaa. Jos on kovin perinteinen mies kannattaa ylipäänsä miettiä tehdäkö lapsi sellaisen kanssa, vauvavuosi on vain murto-osa lapsen elämässä. Senkin jälkeen vaihdetaan vaippoja, jäädään sairaan lapsen kanssa kotiin jne ja jos mies ei ole valmis tasavertoisesti panostamaan tulee elämästä sinulle aika rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläs silti jo vakityö? Miksei hän siis vois jäädä kotiin? Onpa itsekäs.
Sanos muuta. Kyllä tasa-arvoisessa Suomessa miehet voivat imettää siinä kuin naisetkin. Muutenkin miehen malli on lapselle tärkeä jo pienestä pitäen.
Uraohjus(ko?) kirjoitti:
Mikä se sellainen hieno ura on, jossa ei ole edes vakituista työsuhdetta?
Olen nelikymppinen, minulla on 45 alaista ja 5000€:n palkka, eikä tämä nyt kummoinen ura mielestäni ole.
Urani on lähtenyt käyntiin hienosti, ja suunta on todennäköisesti nousujohteinen, jos mitään katkoksia tai häiriöitä ei tule. Kaikki tämä voi romahtaa, jos jään työelämästä pois.
Haluan lapsia, mutta lapsi ei tule olemaan minulle tarpeeksi hyvä syy jättää käyttämättä vuosien yliopisto-opintoja ja kovaa työtä omalle alalle pääsemiseksi. Äitiyden ei tarvitse olla yksi ja ainut ihmistä määrittävä asia. Itse asiassa uskon, että äidin ura on lapsenkin kannalta tärkeä. Minähän haluan, että lapsenikin näkee, että opiskelu ja kova työ kannattaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
Uraohjus(ko?) kirjoitti:
Mikä se sellainen hieno ura on, jossa ei ole edes vakituista työsuhdetta?
Olen nelikymppinen, minulla on 45 alaista ja 5000€:n palkka, eikä tämä nyt kummoinen ura mielestäni ole.
Monella alalla pätkätyökin voi olla huipputyö. Onhan presidenttikin "työssään" määräaikaisen kauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä loppuun asti tietysti, jos raskaus etenee normaalisti. Lapsi hoitoon tai kotiin hoitaja pari kk synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus vois olla minun kirjoittama. Myös itsellä käynyt uskomaton tuuri uran suhteen ja menestystä ja rahaa tulee. Sillä on kuitenkin hintansa. Oma parisuhteeni kariutui puhtaasti itsekkyyteni vuoksi. Ura ja työt menivät edelle. Nyt hätä on oikeasti suuri - mistä löytää ajoissa hyvä mies? Perhehaaveet on mielessä mutta toisaalta kaikki energia menee nytkin töihin. Kai nämä on näitä modernin, itsenäisen naisen ongelmia?
Olet työtön viiden lapsen äiti joka ei ole tehnyt mitään merkittävää elämässään eikä tule ikinä tekemään. Ongelmasi on vain heikko mielikuvitus ja alkeellinen kirjoitustyyli, mikä estää uskottavan provoilun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein lapset aikaisin opintojen ohessa juuri sen vuoksi, että halusin 30v. eteenpäin keskittyä urakehitykseen. Vakipaikkakin tulee helpommin, kun lapset on tehty. Toki tein töitä myös opiskelujen aikana ja lapseni menivät 1.5 -vuotiaina päiväkotiin. Nyt 32v. ja vakitöissä akateemista koulutustani vastaavassa paikassa.
En voi suositella lasten teon lykkäämistä. Mitä jos et saakaan vakipaikkaa?
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen sen niin, että perhevapaat ovat aina tietynlainen riski ja se riski kannattaa ottaa mahd. aikaisin, kun muillakaan ikäisillä ei ole niin vakuuttavaa työhistoriaa. Jos et saa kuitenkaan nykyisestä paikasta vakipaikkaa, onko työtä hakiessasi mitään merkitystä sillä olitko tuolla töissä kaksi vai viisi vuotta? Niin, ei varmasto ole.
Ihan varmasti voi olla. Itse haen nyt töitä ja kyllä useinkin on vaatimuksena esim. "vähintään 5 vuoden kokemus vastaavista tehtävistä". Ilmeisesti sinun kokemuksesi on sitten joltain ihan muulta alalta.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
Ymmärsitkö aloitustani ollenkaan? Ongelma on nimenomaan se, että nykymaailmassa ei usein ole olemassa sitä vaihtoehtoa, että ollaan kotona lasten kanssa ja palataan sitten jatkamaan sitä uraa kun lapset eivät ole enää pieniä. Kun se ura voi olla todellakin ohi siinä vaiheessa, eikä uusia mahdollisuuksia saa! Naiselle tämä voi aikuisten oikeasti olla joko/tai -valinta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvo Tasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläs silti jo vakityö? Miksei hän siis vois jäädä kotiin? Onpa itsekäs.
Sanos muuta. Kyllä tasa-arvoisessa Suomessa miehet voivat imettää siinä kuin naisetkin. Muutenkin miehen malli on lapselle tärkeä jo pienestä pitäen.
Mies voi alkajaisiksi vaikka opetella pulloruokinnan.
Et voi kyllä oikein hävitäkkään. Se, että tulet hankimaan lapsia ja että siitä tulee työnantajalle kustannuksia on joka tapauksessa huomioon sinua palkatessa. Tästä syystä "naisen euro" on noin 80 senttiä.
Jos miehelläsi on kelvollinen työ, niin miksi et alkaisi oikeasti naiseksi. Tee lapset ja hoida niitä samalla kun miehesi järjestää elannon. Kaikkea ei voi saada, vaan joudutaan tekemään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
Ymmärsitkö aloitustani ollenkaan? Ongelma on nimenomaan se, että nykymaailmassa ei usein ole olemassa sitä vaihtoehtoa, että ollaan kotona lasten kanssa ja palataan sitten jatkamaan sitä uraa kun lapset eivät ole enää pieniä. Kun se ura voi olla todellakin ohi siinä vaiheessa, eikä uusia mahdollisuuksia saa! Naiselle tämä voi aikuisten oikeasti olla joko/tai -valinta.
Ap
Tuo äskeinen teksti oli vastaus edellisen kirjoitukseen, huomaat jos luet mihin olen vastannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
Ymmärsitkö aloitustani ollenkaan? Ongelma on nimenomaan se, että nykymaailmassa ei usein ole olemassa sitä vaihtoehtoa, että ollaan kotona lasten kanssa ja palataan sitten jatkamaan sitä uraa kun lapset eivät ole enää pieniä. Kun se ura voi olla todellakin ohi siinä vaiheessa, eikä uusia mahdollisuuksia saa! Naiselle tämä voi aikuisten oikeasti olla joko/tai -valinta.
Ap
Tuo äskeinen teksti oli vastaus edellisen kirjoitukseen, huomaat jos luet mihin olen vastannut.
Se aiempi vastaus oli puolestaan vastaus aloittamaani aiheeseen. Oletan myös, että "ihminen, joka tosissaan on harmissaan siitä että lapsi pilaa uran", viittaa aloittajaan, eli minuun.
Ap
Minä en saanut lapsia enkä uraa. Terveyskin meni ja mies lähti.
Vierailija kirjoitti:
Et voi kyllä oikein hävitäkkään. Se, että tulet hankimaan lapsia ja että siitä tulee työnantajalle kustannuksia on joka tapauksessa huomioon sinua palkatessa. Tästä syystä "naisen euro" on noin 80 senttiä.
Jos miehelläsi on kelvollinen työ, niin miksi et alkaisi oikeasti naiseksi. Tee lapset ja hoida niitä samalla kun miehesi järjestää elannon. Kaikkea ei voi saada, vaan joudutaan tekemään kompromisseja.
Vai "mies järjestää elannon?!" Tuossa kuviossa mies VIE naiselta elannon, ei suinkaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
Ymmärsitkö aloitustani ollenkaan? Ongelma on nimenomaan se, että nykymaailmassa ei usein ole olemassa sitä vaihtoehtoa, että ollaan kotona lasten kanssa ja palataan sitten jatkamaan sitä uraa kun lapset eivät ole enää pieniä. Kun se ura voi olla todellakin ohi siinä vaiheessa, eikä uusia mahdollisuuksia saa! Naiselle tämä voi aikuisten oikeasti olla joko/tai -valinta.
Ap
Tuo äskeinen teksti oli vastaus edellisen kirjoitukseen, huomaat jos luet mihin olen vastannut.
Se aiempi vastaus oli puolestaan vastaus aloittamaani aiheeseen. Oletan myös, että "ihminen, joka tosissaan on harmissaan siitä että lapsi pilaa uran", viittaa aloittajaan, eli minuun.
Ap
Niin, hän sanoi että ihmiset jotka ovat sitä mieltä mitä minä olen, ovat kaikki työttömiä kotiäitejä. Vastasin siihen, että keskitien on olemassa. Olen yhä sitä mieltä että jos pelkäät että lapsi pilaa urasi ja urasi on sinulle niin tärkeä, niin älä hanki lapsia.
Et ehkä saa sitä vaki paikkaa, kun saaattavat arvata aikeesi.