Rumuudesta johtuva sosiaalisten tilanteiden pelko

Et voi olla NIIN ruma kuin kerrot. En usko.

Vierailija kirjoitti:

Pysy sisällä tai tapa itsesi

Baarissa törkeyksiä huuteleva ilmottautui?

Fiksut ihmiset osaavat olla "huomaamatta" epäedustavaa ulkonäköäsi, ja typeryksistä ei kannata välittää! Ymmärrän että toistuvat törkeydet loukkaavat, mutta yritä keskittyä niihin fiksuihin ja ystävällisiin ihmisiin! Saat heiltä positiivista vahvistusta, jolloin sosiaalisten tilanteiden pelkosi voi kaikota itsestään.

Opettele tekemään ulkonäöllesi kaikki mahdollinen. Pukeutuminen, meikkaaminen, hiusten laitto, sopivat värit... Ne voivat auttaa edes vähän.

Jos ongelma on noin paha niin mene kauneusleikkaukseen. Monet käyvät niissä vähemmästäkin.

JOS nyt näin on että todella olet "ruma" niin kai se aika harva aikuinen on joka olisi niin hervottoman älytön että kommentoisi ulkonäköäsi. Eihän sinun ulkonäkösi kuulu kenellekään muulle. Ja idioottien puheista taas ei kannata välittää - kyllä, tiedän että on helppo sanoa ettei kannata välittää, mutta tosiasia on kumminkin se että kyllä sinun olisi löydettävä sellainen suhtautumistapa torveloihin, niin ettei heidän jokeltelunsa iskostuisi sinuun.  Yritä hankkia itsellesi hieman paksumpi pintakerros. Ja ennenkaikkea, nauti elämästäsi ja arvosta itseäsi. 

Ei minunkaan ulkonäköni ole niin hääppönen, mutta se on vaan yritettävä tehdä paras mahdollinen niistä edellytyksistä mitä on annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Et voi olla NIIN ruma kuin kerrot. En usko.

Ei tarvitse olla mikään järkyttävän ruma, jotta saa törkeää huutelua varsinkin viihteellä ja paikoissa joissa on paljon nuoria miehiä.

Se ei vaadi mitään epämuodostumia tai onnettomuuden aiheuttamaa vahinkoa, kyllä suomalaiselle miehelle riittää ihan vaan jo se että on perusruma esim. naamasta.

Ensin kysyisin että minkä kokoisessa kaupungissa asut? 

Eikä ole mikään vitsi vaan ihan tosissani kysyn.

Mulla on susiruma perusilme. Sellanen vihasen ja surullisen näkönen. :'(

Yks tuttu sanoi että "ulkonäkö on nii pieni osa elämää ettei sen takia kannata murehtia" mun itsetunto nousi ku aloin miettii noin:) en usko että olisin onnellisempi kauniimpana.

Eipä ainakaa kukaa kiinnosti vain ulkonäön takia :) siis miehet. Tokikaan ei oo kyse siitä etteikö kauniit naiset kiinnostaisi miehiä oikeasti. Superkaunis kaveri on kärsinyt siitä että miehet yrittää lähestyä liikaakin.

En tiedä helpottaako tämä millään tavalla, mutta itse olen hyvän näköinen ja kärsin samasta. Saattaa kuulostaa sinulle todella typerältä, mutta ulkoisella olemuksella ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa.

Olen aina ollut muiden mielestä kaunis, enkä ikinä ole saanut haukkuja ulkonäöstäni, päin vastoin. En siis pelkää kiusaamista, mutta silti kärsin huonosta itsetunnosta, joka välillä estää minua menemästä kauppaan/puhumasta ihmisille.

Luulen sen johtuvan osittain siitä, etten ole ikinä ollut ulkonäkökeskeinen ihminen. Näin ollen jos vaikka puheeni takkuaa sosiaalisessa tilanteessa, en saa hermostuneisuutta pois ajattelemalla, että no, olen minä ainakin hyvän näköinen. Tiedostan siis kyllä peiliin katsoessani olevani kaunis, mutta mieluummin vaihtaisin sen vaikka taiteellisuuteen tai johonkin muuhun kykyyn. Lisäksi olen laittautuneena paljon kauniimpi (kuten toki useammat mutta minulla jotenkin korostuu), joten ilman meikkiä mietin aina näyttäväni omituiselta muiden silmään.

Myös se että saa aina kuulla olevansa kaunis tuottaa paineita, ihminen on kerrassaan typerä eläin. Ylipäätään tässä maailmassa et kelpaa vaikka näyttäsit miltä, sama siis rakentaa erittäin vahva itsetunto.

Uskon että sinulla on läheisiä jotka eivät välitä ulkonäöstäsi ja löydät sellaisia ihmisiä varmasti myös lisää, kenenkään muun mielipiteellä ei yksinkertaisesti ole väliä. Ja olen sinulle kateellinen siitä, että sitten kun löydät (jos sinulla ei siis jo ole) kumppanin, hän varmasti on kanssasi juuri sinun luonteesi takia. Niin ja mikä parasta, et ikinä päädy yhteen sellaisen ääliön kanssa joka sinua on joskus hakkunut! Lisäksi valitettavaa mutta totta, toiset naiset kohtelevat sinua paremmin, kun et ole heille "uhka" ulkonäöllisesti. Ja jos mikään ei lohduta niin mieshän on jo sukupuolena rumempi, joten jostain kyllä löytyy sinua rumempi mies joka sinut haluaa.

Se vielä, että minusta on parempi näyttää rumalta mitä tylsältä, onpahan jotain mitä katsoa. Hyvää jatkoa sinulle äläkä nyt herranjumala lähde veitsen alle! (Tai kokeile ainakin viimeisenä jos ei joku itsetunnon kohotusopas auta.)

Minäkin olen ruma ja ei sitä ydinongelmaa poista mikään muu kuin kauneusleikkaukset. Tosin täytyy todeta, että rumuus oikeasti on suhteellista. Niinpä Suomen rajojen ulkopuolella en enää olekaan ruma, en edes Ruotsissa, joka tunnetaan kauniista naisistaan. Ongelmanani ovat liian voimakkaat piirteet, joten Suomessa minun näköisiäni pidetään rumina tai persoonallsien näköisinä. Suomen rajojen ulkopuolella hieman voimakkaammat piirteet ovat yleisempiä, niin hukunkin niissä joukkoon tai olen jopa viehättävä. Siispä kotimaan vaihtaminen voi auttaa tällaiseen ongelmaan, jos se rumuus rajoittuu kasvonpiirteisiin ja esim. vartalo on hyvä ja on muuten hoikka.

Lisäkommenttina vielä sellainen, että rumuudesta huolimatta voi olla jossain määrin "miellyttävän" näköinen ja siihen auttaa se, et iho on kunnossa, hiukset ovat siistit ja nätisti laitetut ja vaatteet ovat sopivankokoiset ja tyylikkäät sekä paino on normaali. Mutta eiväthän nuo rumuutta poista...erikoisiin piirteisiin auttaa vain kirurginveitsi tai kotimaan vaihtaminen sellaiseen, jossa sulautuukin joukkoon paremmin.