Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, mitä teen naapurin mummon kanssa?
02.02.2017 |
Mun naapurissa, siis kerrostalon viereinen asunto, asuu mukava mummo joka on tainnut höpsähtää. Ollaan tunnettu muutama vuosi ja aina tervehditty ja juteltu muttei kuitenkaan toistemme luona vierailtu. Nyt mummo on alkanut usein soittelemaan mun ovikelloa jonkun ongelman kanssa. Tänään sanoi ettei saa uunia pois päältä, joten mun piti mennä laittamaan. Asunnossa oli tosi likaista, muruja ja tahroja joka paikassa, tavarat sekaisin, tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Pari kertaa on valittanut että kännykkä on rikki, voisinko katsoa, no ei puhelimessa ole ollut mitää vikaa vaan ei ole osannut enää käyttää. Oon nähnyt että mummo meni pesutupaan pelkkä yöpuku päällä, ennen on kyllä pukeutunut asiallisesti. En tiedä onko hänellä ketään sukulaisia, en ole nähnyt hänellä muita vieraita kuin joskus toisen vanhuksen. Mietin että jos ei osaa laittaa uunia pois päältä niin voi aiheuttaa tulipalon. Soitanko isännöitsijälle vai mitä?
Kommentit (6)
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne, tosin minun naapurin mummoni asuu yksin omakotitalossa. Milloin käyn häätämässä vierasta miestä (poikaansa) pois hänen asunnostaan, milloin käyn auttamassa vesihanan pois päältä, milloin käynyt laittamassa radion pois päältä kun jostain kuuluu outoa meteliä asunnossa. Ihan melkein päivittäin saan siellä useamman kerran käydä. Hänellä käy poika kerran viikossa toiselta paikkakunnalta hoitamassa hänen asioita, mutta muuten on ilmeisesti kolme kertaa päivässä vierailevan kotiavun tms. varassa. Poika on vähintään yhtä huolissaan kuin minäkin, mutta mummolle ei vaan hoitopaikkaa anneta. Nyt on sitten käytännössä minun silmälläpidettävänä, ei vanhusta voi pakkaseenkaan jättää kun ovikello soi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitat sossuun tai vanhustyön johtajalle. Ja heti huomenna!!
Selvä, täytyy soittaa :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne, tosin minun naapurin mummoni asuu yksin omakotitalossa. Milloin käyn häätämässä vierasta miestä (poikaansa) pois hänen asunnostaan, milloin käyn auttamassa vesihanan pois päältä, milloin käynyt laittamassa radion pois päältä kun jostain kuuluu outoa meteliä asunnossa. Ihan melkein päivittäin saan siellä useamman kerran käydä. Hänellä käy poika kerran viikossa toiselta paikkakunnalta hoitamassa hänen asioita, mutta muuten on ilmeisesti kolme kertaa päivässä vierailevan kotiavun tms. varassa. Poika on vähintään yhtä huolissaan kuin minäkin, mutta mummolle ei vaan hoitopaikkaa anneta. Nyt on sitten käytännössä minun silmälläpidettävänä, ei vanhusta voi pakkaseenkaan jättää kun ovikello soi...
Ota selvää kuka kaupungissasi hoitopaikoista päättää ja kerro tilanne. Heillä on vaitiolovelvollisuus mutta voivat kuunnella ja näin saavat tietoonsa ja mummon papereihin nuo käytösoireet. Ja sanot että et jaksa enää auttaa. Ilmeisesti on jonossa kuitenkin johonkin? Soitat vaikka joka päivä sinne ja kerrot mitä mummo on touhuillut, jotta saat mummon jonossa ylöspäin.
Ei tapahdu mitään, vaikka soitat. Tarvitaan vähintään 3 kertaa sellainen tilanne, että mummo on ulkona/poissa asunnosta vähäpukeisena eli ilman ulkovaatteita eikä osaa enää takaisin kotiin. Sittenkin pääsee pariksi päiväksi osastolle ja taas kotiin, koska jos jalat kantavat ja pystyy itse syömään, niin pärjää kotona naapurien ja sukulaisten avulla.
Mulla on samantapainen, mutta kuitenkin erilainen ongelma. Asun kerrostalossa. Samassa rapussa asuu mummo, joka on hyvin virkeä ja hyväkuntoinen, vanha vain. Olemme olleet monta vuotta hyviä ystäviä. Joskus ihmettelin hänen tapaansa hoivata nukkea ja pukea sitä ja puhua sille. Välillä vähän häiritsi, kun änkeytyi kylään kutsumatta. Milloin ei osannut käyttää tietokonetta, milloin ei puhelinta. Jotakin teknisiä vikoja oli aina. Mutta tulimme hyvin toimeen monta vuotta. Mutta puoli vuotta sitten mummon mies kuoli. On rinkuttanut jatkuvasti joka päivä ovikelloa, joskus vain kysyäkseen, mikä on mun vointini. Mullakin on syöpä, kuten hänellä, mutta olen vuosikymmeniä nuorempi. Ensin ymmärsin, kun hän oli menettänyt kaiken, lapsen, miehen...nyt en enää ymmärrä. Oli pakko sanoa ystävyys irti, ei päivän rauhaa. Olisi pitänyt kuskata asioilleen, mulla kun on auto. Jos auto ei ole pihassa, saattaa soittaa, missä olen ja jestas, jos olen vaikka yötä poissa. Kuulustelee ja kyttää. Lapsistani on niin mustasukkainen, että jos joskus heitä näen, änkeää silloinkin kylään, tai änkesi, ei enää. Uhkaava puheensävy muuttui huutoitkuksi, loppuuko ystävyytemme. Loppuuhan se, mun ovikelloani ei enää soita. Seuraavaksi otan yhteyttä isännöitsijään.
Alue: Aihe vapaa
Soitat sossuun tai vanhustyön johtajalle. Ja heti huomenna!!