Lue keskustelun säännöt.
20-vuotias tuttu on raskaana ja on asiasta vain iloinen
25.01.2017 |
Vaikka kyseessä on vahinko. En voi ymmärtää. Miten joku voi olla iloinen siitä, että elämä ja tulevaisuus on pilalla? Ei enää nuoruuden huolettomuutta, bilettämistä, matkustelua, kavereita. Sitten jälkeenpäin kaduttaa. Tajuaako hän edes sitä, että ei tule koskaan enää opiskelemaan? Itse olisin tuollaisessa tilanteessa lähinnä surullinen ja epätoivoinen.
Kommentit (18)
Tottakai on iloinen. Miksi ei olisi. Eikä muuten ole edes nuori..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 20v mieheni kanssa ja yritämme lasta. Joten itse olisin todellakin iloinen....Kaikkien elämään ei sisälly biletys joka viikonloppu. Kaverit voi tulla kylään vaikka olisi 60 lasta.
Heh. Olin kaksikymmentä kun tyttäreni syntyi. Opiskelen kyllä parhaillaan. Ja olin todella iloinen kun kuulin odottavani lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mä olisin ollut aika järkyttynyt, jos olisin parikymppisenä kesken pääsykokeisiin lukemisen huomannut olevani raskaana. Mutta järkytys olisi varmasti pian muuttunut iloksi ja uskon että olisin voinut jo tuolloin kasvaa hyväksi äidiksi. Toki monta asiaa elämässä olisi jäänyt kokematta, mutta opiskella voi aina myöhemminkin. Opiskelijaelämä, vaihto-opiskelu ja matkustelu sitten jäisi välistä.
Jaa. Äitini oli 20 kun sai veljeni ja 4 vuotta myöhemmin synnyin itse. Yksinhuoltajuudesta, yliopisto-opinnoista ja veljeni erikoistarpeista huolimatta loi uran ja olemme yhdessä matkustaneet tässä parin viime vuoden aikana.
Viikonloppuisin "bilettää" eli istuu iltaa ystävien kanssa. Näki heitä muuten myös silloin, kun olin lapsi. Nyt harkitsee ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista, nutta olisi sen toki voinut työn ohessa tehdä ajat sitten ollessani teini.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä naurattaa, kun on koulut käyty, työpaikka alla ja lapsi viittä vaille valmiina lähtemään aikuisena maailmalle. :)
Terveisin,
17-vuotiaan lukiolaisen 38-vuotias mutsi, jolla on kaksi tutkintoa ja vakituinen työpaikka *kjiäh kjiäh*
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä olisin ollut aika järkyttynyt, jos olisin parikymppisenä kesken pääsykokeisiin lukemisen huomannut olevani raskaana. Mutta järkytys olisi varmasti pian muuttunut iloksi ja uskon että olisin voinut jo tuolloin kasvaa hyväksi äidiksi. Toki monta asiaa elämässä olisi jäänyt kokematta, mutta opiskella voi aina myöhemminkin. Opiskelijaelämä, vaihto-opiskelu ja matkustelu sitten jäisi välistä.
Aloitin opinnot kun lapseni oli 1-vuotias ja ehdin kyllä ihan tarpeeksi viettää opiskelijaelämää, johon kuuluu bileiltojen lisäksi myös se opiskelu. Aika moni tekee opintojen ohessa töitä, minulla se aika meni perheen kanssa. Vaihto-oppilaana ehdin olla jo lukiossa, mutta olisin voinut opiskellessakin lähteä vaihtoon, jos olisi tullut sopiva paikka eteen. Matkustelu ei todellakaan jää välistä lasten kanssa, vai luuletko että 30-vuotiaana esikoisensa saaneet matkailusta tykkäävät ihmiset jämähtävät suorilta kotiin?
Lapsesta voi tehdä ihan hirveän riipan itselleen myös aikuisemmalla iällä ja itse asiassa moni vanhemmalla iällä esikoisensa saava on niin hurjassa äitiyden ja vanhemmuuden suorittamispaineessa, että oma elämä menee jäihin. Aika karmeata katsottavaa sekin, kun aikuinen fiksu ihminen burnouttaa lapsen saamisen vuoksi, ilman että se riippuu lapsesta millään tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä olisin ollut aika järkyttynyt, jos olisin parikymppisenä kesken pääsykokeisiin lukemisen huomannut olevani raskaana. Mutta järkytys olisi varmasti pian muuttunut iloksi ja uskon että olisin voinut jo tuolloin kasvaa hyväksi äidiksi. Toki monta asiaa elämässä olisi jäänyt kokematta, mutta opiskella voi aina myöhemminkin. Opiskelijaelämä, vaihto-opiskelu ja matkustelu sitten jäisi välistä.
Aloitin opinnot kun lapseni oli 1-vuotias ja ehdin kyllä ihan tarpeeksi viettää opiskelijaelämää, johon kuuluu bileiltojen lisäksi myös se opiskelu. Aika moni tekee opintojen ohessa töitä, minulla se aika meni perheen kanssa. Vaihto-oppilaana ehdin olla jo lukiossa, mutta olisin voinut opiskellessakin lähteä vaihtoon, jos olisi tullut sopiva paikka eteen. Matkustelu ei todellakaan jää välistä lasten kanssa, vai luuletko että 30-vuotiaana esikoisensa saaneet matkailusta tykkäävät ihmiset jämähtävät suorilta kotiin?
Lapsesta voi tehdä ihan hirveän riipan itselleen myös aikuisemmalla iällä ja itse asiassa moni vanhemmalla iällä esikoisensa saava on niin hurjassa äitiyden ja vanhemmuuden suorittamispaineessa, että oma elämä menee jäihin. Aika karmeata katsottavaa sekin, kun aikuinen fiksu ihminen burnouttaa lapsen saamisen vuoksi, ilman että se riippuu lapsesta millään tavalla...
Miksi se on niin vaikea uskoa, että kaikki eivät halua bilettää ja viettää "opiskelijaelämää" (mitä se sitten tarkoittaakin)? Vaan ovat jo valmiita sitoutumaan vakavaan parisuhteeseen.
20-vuotias sitä ja tätä... onko nämä aina saman kirjoittajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä olisin ollut aika järkyttynyt, jos olisin parikymppisenä kesken pääsykokeisiin lukemisen huomannut olevani raskaana. Mutta järkytys olisi varmasti pian muuttunut iloksi ja uskon että olisin voinut jo tuolloin kasvaa hyväksi äidiksi. Toki monta asiaa elämässä olisi jäänyt kokematta, mutta opiskella voi aina myöhemminkin. Opiskelijaelämä, vaihto-opiskelu ja matkustelu sitten jäisi välistä.
Aloitin opinnot kun lapseni oli 1-vuotias ja ehdin kyllä ihan tarpeeksi viettää opiskelijaelämää, johon kuuluu bileiltojen lisäksi myös se opiskelu. Aika moni tekee opintojen ohessa töitä, minulla se aika meni perheen kanssa. Vaihto-oppilaana ehdin olla jo lukiossa, mutta olisin voinut opiskellessakin lähteä vaihtoon, jos olisi tullut sopiva paikka eteen. Matkustelu ei todellakaan jää välistä lasten kanssa, vai luuletko että 30-vuotiaana esikoisensa saaneet matkailusta tykkäävät ihmiset jämähtävät suorilta kotiin?
Lapsesta voi tehdä ihan hirveän riipan itselleen myös aikuisemmalla iällä ja itse asiassa moni vanhemmalla iällä esikoisensa saava on niin hurjassa äitiyden ja vanhemmuuden suorittamispaineessa, että oma elämä menee jäihin. Aika karmeata katsottavaa sekin, kun aikuinen fiksu ihminen burnouttaa lapsen saamisen vuoksi, ilman että se riippuu lapsesta millään tavalla...
Miksi se on niin vaikea uskoa, että kaikki eivät halua bilettää ja viettää "opiskelijaelämää" (mitä se sitten tarkoittaakin)? Vaan ovat jo valmiita sitoutumaan vakavaan parisuhteeseen.
Niinpä, en osaa sanoa. En ole koskaan viihtynyt baarissa hame korvissa, miksi sitten olisi opiskeluaikana sellaista ryhtynyt harrastamaan. Minun lapsellani oli kaksi vanhempaa, joten jos halusi käydä jossain illanvietossa, niin toinen oli lapsen kanssa kotona. Muutamalta sukulaiseltakin saatiin hoitoapua, eli päästiin kesällä mökkireissulle ja kävin testaamassa yhdet festaritkin (en tykännyt, koska osasin jo arvostaa hyviä yöunia, lämmintä ruokaa ja hyvää seuraa :).
Käyttäjä3988 kirjoitti:
20-vuotias sitä ja tätä... onko nämä aina saman kirjoittajan?
On. Mielenterveydeltään järkkyneen tuotoksia. Tunnetaan myös palstalla nimellä Ikis. Spämmää näitä samoja juttuja vuodesta toiseen. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ikinä halunnut baariin, enkä viettää villiä opiskelijaelämää. Anteeksi, ap, etten ole sellainen kuin ilmeisesti pitäisi olla.
Olen nyt 35-vuotias, enkä edelleenkään halua baariin tai elää minkäänlaista villiä elämää.
"Vaikka kyseessä on vahinko. En voi ymmärtää. Miten joku voi olla iloinen siitä, että elämä ja tulevaisuus on pilalla? Ei enää nuoruuden huolettomuutta, bilettämistä, matkustelua, kavereita. Sitten jälkeenpäin kaduttaa. Tajuaako hän edes sitä, että ei tule koskaan enää opiskelemaan? Itse olisin tuollaisessa tilanteessa lähinnä surullinen ja epätoivoinen."'
Hyvä Ap. Kuullostat kaverilta jollaista en haluaisi itselleni, enkä tiedä osaanko suositella sinua kenellekään muulle, jollet osaa korjata asennettasi. Sinäkö nyt sitten oikeuden määrätä tuttusi tulevaisuuden, millä oikeudella? - Oletko lapsen siittänyt ja pelkäät nyt että, joudut maksamaan mahd. seuraavat vuodet elatusapuja, vai mistä kiikastaa? Ei matkustamisen tarvitse loppua lapsen saantiin. Ei silloin evätä passia ja oikeus on matkustaa myös maan sisällä. Jos on oikeita kavereita, niin he osaaat kyllä pysyä rinnalla jos ja kun lähipiiri vakiintuu ja alkaa ennemmin tai myöhemmin saada lapsia. - Todennäköisesti ainakin osa, vaikkei välttämättä kaikki. Meillä kaikilla on erilaisia odotuksia ja toiveita elämän suhteen. - Toki lapsen saaminen voi tehdä lopun huolettomuudesta, mutta myös tuoda paljon sellaista, mitä ei välttämättä osaa itse vielä aavistaakaan. - Niin hyvässä ja pahassa.
En tiedä, mitä pahaa ystäväni on tehnyt kun ovat toisinaan jaksaneen ja innostuneet lähtemään bilettämään lapsen saamisen jälkeen. Toki se on edellyttänyt, että lapsen hoito on tullut järjestää sitä ennen. Mutta asioilla on tapana järjestyä. Ei lapsi ole kahlepallo, jonka luona täytyisi olla 24 tuntia/ 7 vuorokautena viikossa. Mutta toisaalta bilettämisemme on ollut aina niin rauhallista, ettei vielä kertakaan ennen tai jälkeen lapsien saannin ole kenenkään meistä tarvinnut herätä putkasta. Tai pelätä, että onko saanutsatunnaiselta seksi-kumppanilta taudin. - Ollaan siis varmaankin aika tylsiä. Mutta hauskaa meillä on ollut, usko tai älä.
Opiskelut meillä kaikilla jatkuu lähes entiseen tapaan. - Voin tässä mielessä suositella yliopistoa sinullekin. Aikatauluja voi suunnitella itse verraten vapaasti ja opiskelussa pakollisia läsnnäoloa vaativia kursseja on melko vähän mutta tämä lienee hieman alakohtaista.
Suru ja epätoivoisuus ovat osa elämää. Vauvan saaminen ei niitä poista. Elämä jatkuu ja siihen kuuluu kaikkineen hyvin monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Vaiherikasta arkea jaksaa paljossa paremmin kun lähipiiri on tukena ja elämän perusasiat on kunnossa. Kyllä. - Kyllä lapsi asettaa sillle haasteita, mutta antaa takaisin myös hyvin paljon. Kaikista ei välttämättä koskaan huolehtivaksi ja vastuuntuntoisesi vanhemmaksi. Mutta osa on ja osaa olla jo hyvin nuorena; vaikka tukea ja turvaa meistä tarvitsee jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on iloinen. Miksi ei olisi. Eikä muuten ole edes nuori..
No ei olekaan vaan vitun vanha kääpä! -97! Ite oisin porsinu vähän aikaisemmin kuin vasta heti seuraavana päivänä kun ei virallisesti saa enää teiniksi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä naurattaa, kun on koulut käyty, työpaikka alla ja lapsi viittä vaille valmiina lähtemään aikuisena maailmalle. :)
Terveisin,
17-vuotiaan lukiolaisen 38-vuotias mutsi, jolla on kaksi tutkintoa ja vakituinen työpaikka *kjiäh kjiäh*
Kjiäh kjiäh*kuulostaa kyllä jonkun röökimuijan kommentilta.
Mitä ihmettä? "Ei enää koskaan tule opiskelemaan??" häh? :-)