Ystävä joka vaatii tietää kellontarkkuudella mitä sä teet ja tapaamaan
Mun ystäväni oli juuri tällainen kuin tästä toisessa ketjussa olleesta kirjoituksesta, jota lainaan omavaltaisesti tähän, voi lukea. Mutta mun ongelmani oli se, että kun yritin pitää puoliani hänen kanssaan minun äitini syyllisti minut siitä.
Syyllistyn vieläkin ja pelkään, että kaikki ihmiset ovat tuollaisia. Tai sitten jos he eivät ole, niin että he eivät välitä minusta. Outo dilemma. Syytän äitiäni tämän takia siitä, että hän syyllisti minut. Olin KOLME VUOTTA tuollaisen ihmisen kaveri vain siksi, että äitini ei antanut lupaa minulle pitää minkäänlaisia omia rajojani.
"Vaikka siitä syystä että toinen on rasittava ripustautuja. Mulla oli aikoinaan ystävä jolle piti tehdä selostus lähes minuutin tarkkuudella mitä olen tehnyt missä ollut ja kenen kanssa ja päivittäin tämä sama ja sitten kun lähdin kotiin niin kysymys kuului "monelta huomena nähdään?"
minä: "öö mulla on treenit duunin jälkeen että en mä oikeen tiädä huomisesta et jos joku toinen päivä sit"
hän: "monelta sun treenit sitten loppuu? no eihän sulla sit mitään oo, sä oot joskus kello se ja se kotona, soita mulle heti niin voin tulla vaikka käymään tai sit nähään vaik jossain siel ja siel"
Puuh ja joka ikinen päivä tätä samaa ellei sillä itsellään sattunut olemaan joku meno että sain olla rauhassa. Kamalia tollaset ihmiset."
Kommentit (49)
Se etten päässyt ystävästäni eroon oli siis äitini vika. Olin silloin 17 kun ystävyys alkoi. Kyseinen ystävyys aloitti masennuskierteeni, jota jatkui 20 vuotta.
ap
Jouduin menemään mm. salaa kaupungille, jos halusin mennä jonnekin ilman ystävääni, kerran esim. erääseen taidenäyttelyyn. Tai levykauppaan. Tunsin eläväni musliminaisena vankina omassa elämässään.
ap
Äitini asettui siis kaikessa muiden ihmisten jälkeläisten puolelle. Ei koskaan minun.
ap
Opettele sanomaan ei. Miksi äitisi puolusti ns. ystävää, luuli että sinä autat ystävää paranemaan? Ammattiapuahan tuo tarttee. Ei sinun tarvitse tehdä tiliä missä olet ja koska ns. ystävälle. Ei kuulu hänelle. Tee se selväksi. Ja äidillesi kans. Jos et pysty, mene juttelemaan jonkun ulkopuolisen kans.
Jos sanoin, että leivon pipareita, niin jouduin sanomaan, että leivon niitä kolme tuntia, että ehdin myös vaikkapa lukea kirjaa samana iltana. Muu aika piti pyhittää ystävän tarpeille. Kun pääsin hänestä eroon, romahdin. Romahdin tuen puutteeseen. Minua syytettiin aina kaikesta, siitäkin, että oli omaa tahtoa, tai varsinkin siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan ei. Miksi äitisi puolusti ns. ystävää, luuli että sinä autat ystävää paranemaan? Ammattiapuahan tuo tarttee. Ei sinun tarvitse tehdä tiliä missä olet ja koska ns. ystävälle. Ei kuulu hänelle. Tee se selväksi. Ja äidillesi kans. Jos et pysty, mene juttelemaan jonkun ulkopuolisen kans.
Paranemaan mistä?
ap
Kun salsrakkaasi hylkäsi sinut, oliko sekin äitisi vika?
En minä koittanut auttaa ystävää paranemaan. En minä pitänyt häntä sairaana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun salsrakkaasi hylkäsi sinut, oliko sekin äitisi vika?
Hän ei varsinaisesti hylännyt, vaan ei vain kyennyt siihen mihin normaali mies kykenisi. Äiti tiesi hänestä, mutta uskoi itsepäisesti kyseessä olevan "ystäväni". Äiti kehotti jatkamaan yhteydenpitoa mieheen, ystävänä, vaikka aloin olla aivan rikki koko suhteesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun salsrakkaasi hylkäsi sinut, oliko sekin äitisi vika?
Hän ei varsinaisesti hylännyt, vaan ei vain kyennyt siihen mihin normaali mies kykenisi. Äiti tiesi hänestä, mutta uskoi itsepäisesti kyseessä olevan "ystäväni". Äiti kehotti jatkamaan yhteydenpitoa mieheen, ystävänä, vaikka aloin olla aivan rikki koko suhteesta.
ap
Eli jos olisin noudattanut äitini kehoitusta olisin todella rikki nyt. Mutta en pystynyt joten se ei ollut milloinkaan vaihtoehto. Ja tuolloin tämän ystäväni kanssa olin vasta 17, eri asia, kuin olla 4-kymppinen aikuinen.
ap
Miten voi oma äiti, jonka pitäisi takastaa omaa lastaan, asettaa tämän ystävän ylemmäs, kuin oman lapsen? Äiti halusi ettei minulla olisi omaa tahtoa ja tämä ystävä tietämättään avusti äitiäni tässä pyrkimyksessä nujertaa minut äidin marionetiksi.
ap
Äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äiti äitihullu.
Ei kyllä me voidaan miettiä minkälainen ihminen ei anna toiselle minkäänlaista omaa tilaa ja vapautta olla se kuka on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan ei. Miksi äitisi puolusti ns. ystävää, luuli että sinä autat ystävää paranemaan? Ammattiapuahan tuo tarttee. Ei sinun tarvitse tehdä tiliä missä olet ja koska ns. ystävälle. Ei kuulu hänelle. Tee se selväksi. Ja äidillesi kans. Jos et pysty, mene juttelemaan jonkun ulkopuolisen kans.
Äidille en ole tähän saakka kyennyt tekemään selväksi, mitä vikaa hänen käytöksessään tuossa oli. Lopulta tajusin, että hänhän on narsisti, koska narsisti ei näe itsessään mitään vikaa.
ap
Minusta tuollainen ystävä on hirveintä mitä ihmisellä voi olla sen jälkeen, että vanhempana on narsisti.
ap
En vain osannut poistua siitä sen ihmisen vaikutusvallasta enkä tänäkään päivänä ymmärrä sitä, että miksi hän sai minut pidettyä siinä. OLisin kaivannut äidin apua välittämään minusta, mutta ei. Äitiä ei kiinnostanut, hän epäili minun tekevän pahaa sille ihmiselle. En ymmärrä, millä logiikalla? Millä logiikalla olen paha ihmiselle, joka kysyy "monelta huomenna nähdään"???
ap
Miten lapsi voidaan saattaa sellaiseen tilaan, että ystävän käyttäytyessä huonosti ja ripustautuessa syytetään oma lapsi siitä, ettei välitä kenestäkään, kun ei oikeasti pysty sellaiseen ripustautumiseen vastaamaan?
Ihmettelen vain, koska en tänäkään päivänä sitä ymmärrä. Miksei äitini ikinä laskeutunut minun tasolleni ja nähnyt, mitä tukea olisi annettava?
ap
Vaikka siitä syystä että toinen on rasittava ripustautuja. Mulla oli aikoinaan ystävä jolle piti tehdä selostus lähes minuutin tarkkuudella mitä olen tehnyt missä ollut ja kenen kanssa ja päivittäin tämä sama ja sitten kun lähdin kotiin niin kysymys kuului "monelta huomena nähdään?"
minä: "öö mulla on treenit duunin jälkeen että en mä oikeen tiädä huomisesta et jos joku toinen päivä sit"
hän: "monelta sun treenit sitten loppuu? no eihän sulla sit mitään oo, sä oot joskus kello se ja se kotona, soita mulle heti niin voin tulla vaikka käymään tai sit nähään vaik jossain siel ja siel"
Puuh ja joka ikinen päivä tätä samaa ellei sillä itsellään sattunut olemaan joku meno että sain olla rauhassa. Kamalia tollaset ihmiset.
Kun ei tosiaan koskaan saanut olla rauhassa, kolmeen vuoteen. Sain varmaan jonkun post traumaattisen stressireaktion siitä, koska uuvuin elämääni sen jälkeen täysin. Tajusin, etten kykene valitsemaan vaan muut päättävät minun puolestani.
ap
Vieläkään en ole toipunut tuosta. Se oli niin kaikenkattavaa, hirveää ja läpitunkevaa minuuden mitätöimistä, että hirvittää. Ja siihen ei ole apua. Olin pitkässä terapiassa, jossa ei haluttu puhua tuosta. Tai ei terapeutti kieltäytynytkään, mutta ei myöskään porautunut tuohon millään lailla. Itseni oli vaikea se tehdä, koska siksi juuri hain apua terapiasta.
ap
Ja jos sanoin ystävääni kamalaksi, niin äitini suuttui minulle.
ap