Lue keskustelun säännöt.
Eronneet yhteishuoltajat, miten olette jakaneet lastennne hoitovastuun? Asiallisia vastauksia kiitos.
Täälläkö
11.01.2017 |
Tarvitsisin mielipiteitä ihmisiltä tilanteeseeni, joilla on kokemusta aiheesta. Olemme eronneet muutama kuukausi sitten ja lapsemme ovat 3 ja 4 vuotta. Lapset asuvat luonani ja tällä hetkellä systeemi on ollut se, että lapset ovat viettäneet kaksi yötä viikosta isällään. Käytännössä se on tarkoittanut, että menevät illalla ja tulevat aamulla kotiin. Olen siis ollut kotiäitinä mutta pian molemmat aloittavat päivähoidon.
Tiedän, että moni isä ei näe lapsiaan edes tämän vertaa ja siinä mielessä olen onnekas ja lapset myös. Silti koen itseni liian usein väsyneeksi ja tuntuu, että vastuu lapsista on liikaa minun harteillani. Onhan meillä yhteishuoltajuus. Tietenkin halun viettää mahdollisimman paljon aikaa lasteni kanssa, varsinkin kun ovat äin pieniä mutta onko tämä järjestely teistä reilu? Isä sanoo, että ei suostu hoitamaan lapsia enempää (koska ei jaksa!?). Hän sanoo, ettei mies pysty hoitamaan lapsia kuin nainen. Miehellä ei kuulemma ole samaa kärsivällisyyttä. Välillä hän syyllistää minua kommentein tyyliin " Miksi et halua lastesi kanssa? Itsehän heidät halusit!" Hän tekee vain muutaman vuoron töitä viikossa ja lopun aikaa ottaa rennosti. Välillä kun itse menee omien rajojensa ääri laidoilla alkaa asia ärsyttää. Nyt kun lapset menevät hoitoon aion siis tehdä töitä täyspäiväisesti eli isällä olisi siis enemmän aikaa lapsille.
Monesti minusta myös tuntuu, että hän yrittää päästä lastenhoidossa siitä missä aita on matalin. Antaa vain ruan ja laittaa katsomaan piirrettyjä. Puistoon hän vie lapset vain jos painostan ja silloinkin minun pitäisi pukea lapset valmiiksi.
Neuovoja tilanteeseeni? Mitä minun kannattaisi/mitä voisin isältä vaatia? Miten te muut eronneet olette jakaneet lastenne hoitovuorot? Mikä toimii kohdallanne ja mikä ei? Tavoitteenani olisi saada kaikille toimiva arki ja että myös itse jaksaisin äitinä paremmin. Nyt olemme vasta menossa lastenvalvojalle sopimaan asiat ja siksi pohdin näitä asioita. Elareita aion tuki pyytää.
Kommentit (46)
Ja miehet vielä itkevät, että eivät saa lastensa huoltajuutta :D Joo-o.
Mutta olen samaa mieltä miehen kanssa, lapset kuuluvat olla äidin luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et kyllä pysty pakottamaan isästä parempaa, itse sinuna pitäisi lapset isän toiveiden mukaan pääosin sinulla sen sijaan, että lähettäisin ne isällä katsomaan tv:tä. Voivat lapset tarvittaessa katsoa tv:tä sinunkin luonasi.
Onneksi exäsi on ex. Uskomatonta soopaa, kokonaista kaksi iltaa ja yötä viikossa hän jaksaa, koska mies ei pysty hoitamaan kuin nainen...
Exäsi ei ole kasvanut isyyteen, eikä vastuuseen. Ja valitettavasti pakottaa ei voi, lapset siitä kärsii. Hommaa itsellesi hoitoapua jostain, en ton hanttapulin varaan laskisi mitään.
Tää on vähän paha. Jos etäisä ei halua eikä suostu niin millä pakottaa? Ei millään.
Etävanhemman ei ole pakko pitää lapsia luonaan yhtään jos ei "jaksa". Sille ei lähivanhempi mitään voi. Kysy siltä ottaako se lähivanhemmuuden itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ex-mies voi vielä vastuulliseksikin kasvaa, jos ap ei nyt anna vapaaehtoisesti miehen luistaa velvollisuuksistaan. Lastenvalvojalla mies tuskin uskaltaa heittää mitään mautonta "pippelini vuoksi en kykene hoitamaan lapsiani"-läppää.
Aina kannattaa yrittää saada lasten isä aktiiviseksi vanhemmaksi. Jos sitten ei onnistu, ainakin on yrittänyt. Kaksi osallistuvaa vanhempaa on lasten etu.
Vierailija kirjoitti:
Ja miehet vielä itkevät, että eivät saa lastensa huoltajuutta :D Joo-o.
Koska AP:n ex-mies edustaa kaikkien maailman miesten ajatuksia ja käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jaettu 50/50. Ei puhettakaan, että ex suostuisi muuhun. On lasten isä ja haluaa ehdottomasti myös toteuttaa isyyttään. Nuorin on 4v. Meillä ei ole viikko/viikko, vaan lyhyempiä pätkiä.
Jos lasten isän kyky olla vanhempi ja kasvattaja on tuota luokkaa... En kyllä kyllä pyrkisi ainakaan lisäämään aikaa, jonka lapset hänen kanssaan ovat. Sun jaksaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta voitko miettiä muita keinoja "oman ajan" lisäämiseksi? Toki kuvio muuttuu jo noiden kertomiesikin (päivähoitoon siirtyminen) vuoksi...
Itsellä yksi 5-vuotias. Isällä kerrallaan 3 vrk, sitten minulla 5 vrk. Näin molemmille päivien kiertäessä sekä arkipäiviä että viikonloppuja. Onneksi eksä on hyvä isä, tosi motivoitunut ja läsnä lapselle.... (puolisona oli jotain ihan perseestä aikanaan, ja jätti mut täysin yksin vastuuseen lapsesta vuosiksi). Jos ei olisi noin, miettisin kuumeisesti muita keinoja oman ajan saamiseksi.
Lapsi on ansainnut olla todella haluttu vanhempansa luo. Vaikka olisi arki, ja väsymys painaisi.
Tiedän, mitä on vaillinainen tukiverkkko. Mutta mieti: kummit, isovanhemmat, tukiperhe pikaisesti hakuun..? Jotain sellaista.
Tunnen monta hyvää eroisää, mutta sun eksä... Lasten ja sun puolesta surullista. Pakko sanoa, että tuommoinen isä ei oo lapsiaan ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä sinulla on siis kaksi yötä (ei päivää) itsellesi. Se on aika vähän kyllä. Olisiko sinun mahdollista saada muuta hoitoapua, tyyliin muutama tunti päivässä? Mieshän voisi viedä lapset leikkipuistoon, syömään tms. Tai sitten joku muu hoitaja jotta jaksaisit paremmin.
Tuntuu siltä, että isä ei arvosta tarpeeksi sitä mitä lasten eteen teen. En sano olevani vanhempana täydellinen, mutta jos hän hoitaa muutaman illan minun pitäisi kehua häntä maasta taivaisiin. On hän ajoittain joustanutkin, esimerkiksi jos itse olen ollut sairas ja tarvinnut enemmän apua, mutta sekin ollut kauhean maanittelun takana. Hän on sanonutkin vain auttavansa minua...mikä minusta on uskomattomasti sanottu, sillä meidän kuuluisi olla tasa-arvoiset vanhemmat. Onko muka ok, että äiti kantaa suurimman vastuun ja isä on vain apuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkö(ap) kirjoitti:
Tuntuu siltä, että isä ei arvosta tarpeeksi sitä mitä lasten eteen teen. En sano olevani vanhempana täydellinen, mutta jos hän hoitaa muutaman illan minun pitäisi kehua häntä maasta taivaisiin. On hän ajoittain joustanutkin, esimerkiksi jos itse olen ollut sairas ja tarvinnut enemmän apua, mutta sekin ollut kauhean maanittelun takana. Hän on sanonutkin vain auttavansa minua...mikä minusta on uskomattomasti sanottu, sillä meidän kuuluisi olla tasa-arvoiset vanhemmat. Onko muka ok, että äiti kantaa suurimman vastuun ja isä on vain apuri?
Nyt ihan oikeasti haet miehelle suurempaa vastuuta lapsista tapaamissopimuksella. Oppii ymmärtämään, mitä vanhemmuus on ennen kuin typeryyksissään tekee toisen setin lapsia uuden naisen kanssa ja tuloksena on kaksi hajonnutta perhettä.
Ota huomioon, että jos sinulle sattuu jotain, mies joutuu kokonaan vastuuseen lapsista ja hänen pitää olla siihen kykenevä.
Meillä on yhteishuoltajuus ja 7-vuotias lapsi (tyttö). Lapsi asuu minulla ja isän luona lapsi on yötä silloin tällöin (pääosin silloin jos hänen uusi naisystävänsä on myös yötä hänellä) ja käyvät yhdessä joskus shoppailemassa jne. Ei siis mitään säännöllistä eikä sovittua. Isä asuu samalla paikkakunnalla. Tämä sopii meille ainakin tällä hetkellä. Lapsen isä on sen verran hunsvoltti että haluankin ottaa päävastuun hoidosta vaikka usein raskaalta tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten jännä kun monet tuttuni ovat kehuneet, kuinka hyvin exäni hoitaa lapsiamme ja kuinka hienoa on, että hän hoitaa niitä. Luulin siis, etteivät muut isät osallistu lastensa hoitoon edes tämän vertaa... Myönnän, isä osaa leikkiä lasten kanssa ja tiedän että hän rakastaa heitä. Hänellä tuntuu vain olevan oma elämänhallita ja vanhemmuuden taidot retuperällä, eikä ehkä siksi hoida lapsia mielestäni oikein.
Saan hoitoapua noin kerran viikossa työssäkäyvältä äidiltäni. Siitä olen kiitollinen. Olisi silti hienoa saada isä osallistumaan lastenhoitoon enemmän, ei vain oman jaksamiseni tähden vaan erityisesti lasten tähden. Isompi lapsi välillä valittaa, ettei jaksaisi mennä isälle. Niin siinä helposti käy jos tottuu olemaan vain äidin luona ja isä ei keksi aktiviteetteja.
Oho, täällähän puhutaan ASIAA 😮 🙊 apinakin voi siis oppia jotain. Onnea ap, mä sain muutama vuosi sitten pelkkää paskaa niskaan vaikka toivoin asiallista keskustelua kun teki elämässä tosi tiukkaa. Silloin jaksoin vielä itse olla asiallinen, nyt en koskaan enää. Mutta jatkakaa, ehkä meillä on toivoa...? 🙄
Meillä myös edessä lastenvalvojan aika, pari kk sitten mies muutti pois ja 2 alle kouluikäistä jäi luokseni asumaan. Meillä erilleenmuuton syy on miehen mielenterveysongelmat, eikä hänellä muutenkaan ole edes vuorokauden mittaista kokemusta kummankin lapsen kanssa yksin olemisesta. Mietinpähän vain että millaisen tapaamissopimuksen tuollaisen kanssa voi tehdä jolla jo oman arjen pyörittäminenkin on hakusessa..? Jos jollain on vastaavasta kokemusta niin kuulen mielelläni.
Minulla lapset 355 yötä vuodessa, eli isän kanssa muutama yö mökillä/matkoillla vuoden aikana.
Eivät halua mennä isälle, isän uuden avopuolison takia.
Muutenkin hoidan periaatteessa kaikki lasten asiat, harkka kuljetukset yms. noin kahdeksan kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Oho, täällähän puhutaan ASIAA 😮 🙊 apinakin voi siis oppia jotain. Onnea ap, mä sain muutama vuosi sitten pelkkää paskaa niskaan vaikka toivoin asiallista keskustelua kun teki elämässä tosi tiukkaa. Silloin jaksoin vielä itse olla asiallinen, nyt en koskaan enää. Mutta jatkakaa, ehkä meillä on toivoa...? 🙄
Tosi ikävää, että olet saanut huonoa kohtelua. Ilkeilijöitä valitettavasti löytyy. :/
Meillä lapsi on isällä 2 yötä viikossa. Minun mielestä lapsilla pitää olla yksi selkeä koti, joten en edes halunnut viikko-viikko systeemiä heille. Minulla on ystäviä joilta olen vuosien varrella kuullut, mitä se tarkoittaa lapsille, enkä halunnut sitä kassielämää heille.
Minusta tuo on kohtuullisesti kuitenkin, ja lapsella on syntynyt rutiini ja suhde isään.
Ero tuli miehen alkoholismin takia, joten pidemmät asumiset eivät minusta olleet viisasta. Hän voi pystyä olemaan selvin päin pari iltaa viikossa, varsinkin jos ne ovat työviikolla, mutta ei koko viikkoa varsinkaan viikonloppuna.
Ennen eroa hän ei koskaan myöskään ollut viettänyt juuri aikaa lapsen kanssa tai hoitanut hänen arkirutiineja, tai muistanut mitä niihin liittyy, joten ei ollut syytä olettaa että tilanne on yhtään parempi jos lapsi asuu hänellä.
Isä maksaa elatusmaksuja, eri kovin suurta, mutta on hankkinut välillä jotain kalliimpaa kuten talvitakin tai silmälasit. Lomalle viemisessä hän on huono ja ne jäävät minun hoidettaviksi, mutta sellainen hän oli aina.
Kun lapsi on isällä, olen levännyt, laiskotellut, harrastanut ja tavannut kavereita. Tein myös ajan kuluttua nettiin deittiprofiiliin ja sovin kahvitreffejä niille illoille. Tapasin sieltä hyvän raittiin miehen, joka tukee meitä arjessa ja on minulle hyvä. Meillä on aina pari yötä viikossa ihan kahdenkeskistä aikaa kun lapsi on isällään, ja joko vietämme sen kahden kotona, tai kuntoilemassa yhdessä, tai käymme yhdessä ulkona konsertissa tai ystävien kanssa.
Tämä vaikuttaisi olevan ihan luotettava ja turvallinen järjestely lapselle, ja mielestäni hän vaikuttaa tasapainoiselta tavalliselta ikäiseltään lapselta.
Lapsesi ovat pieniä. Viikko-viikko voisi vielä olla liian raskas. Entä neljä yötä sinulla ja kolme yötä miehellä? Molemmille yksi päivä viikonlopusta "lapsivapaaksi", että saatte myös levätä. Pysy tiukkana, tai muuten lapsilla on kohta vain yksi osallistuva vanhempi ja se ei ole lasten etu. Mies varmasti halusi lapsia itsekin, joten naureskele exällesi, jos yrittää syyllistää.
Mulla on 7- ja 5-vuotiaat lapset ja siirryimme vuosi sitten viikko-viikkosysteemiin.