Lue keskustelun säännöt.
AHMIMISHÄIRIÖSTÄ KÄRSIVÄT!
Ahmija
09.01.2017 |
Kuinka tulette toimeen?
Tiedostatteko miksi ahmitte ja voitteko tehdä jotai. "Kohtauksen" estämiseksi?
Jos ahmitte, mitä yleensä kohtauksen aikana syötte?
Olen tänään todennut että en voi ostaa kotiin suuria määriä ruokaa kerralla,korkeintaan kahden päivän eväät.
Kippasin äskön roskiin yhteensä 6vanukas purkillista,koska olin ostanut 2 pakettia vanukasta kaappiin tänään.
Alkoi tuntua siltä että kohtaus alkaa niin näppärästi sitten eliminoin houkutuksen.
Jos sitä ei ole - sitä ei voi syödä.
Ja taas meni rahaa hukkaan.
Vertaistukea kaivataan.
Kommentit (17)
Minulla on oman ahmimiseni hillintään vain ja ainoastaan yksi keino. Ja se on mättöpäivä kellontarkasti samana päivänä kerran viikossa.
Ja tämä mättöpäivä käsittää siis järkyttävät määrät syömistä.
Pistän esimerkin viimeisimmästä:
1 daim pakastekakku
Iso estrella pussi sipsejä
Remix karkkipussi
Lidlin paistopisteeltä kinkkujuusto croissantteja varmaan 6 tai 7 kappaketta
Litra jotain halpis kermatoffee jäätelöä
Glögiä jota oli jäänyt joululta.
Ja tuohon päälle päivän muut normisyömiset. Vedän nuo samalta istumalta - maksimissaan kolme tuntia menee. Tiedän että on sairasta ei voi mitään mutta tänän tuloksena olen huomannut että mättöpäivää ei tarvitsekaan viettää aina joka viikko koska yksinkertaisesti ei tee mieli.
Kun lakkaa kieltämästä itseään ja sallii sen paholaisen tulla sisään niin avot jo alat välillä kyllästyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallitsen sitä niin että olen palannut lapsuuden tuttuun tapaan - karkki/herkkupäivä.
Yksi päivä viikosta jolloin se on sallittua.
Auttaa huomattavasti kun antaa itselleen välillä luvan.
Ja mun herkkupäivä ei siis käsitä pelkkää karkkia välttämättä voi myös olla että menen vaikkapa buffaan tai raxiin syömään jne jotain sellaista mitä yleensä kiellän itseltäni vaikka mieli tekisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiivi kirjoitti:
Minulla on oman ahmimiseni hillintään vain ja ainoastaan yksi keino. Ja se on mättöpäivä kellontarkasti samana päivänä kerran viikossa.
Ja tämä mättöpäivä käsittää siis järkyttävät määrät syömistä.
Pistän esimerkin viimeisimmästä:
1 daim pakastekakku
Iso estrella pussi sipsejä
Remix karkkipussi
Lidlin paistopisteeltä kinkkujuusto croissantteja varmaan 6 tai 7 kappaketta
Litra jotain halpis kermatoffee jäätelöä
Glögiä jota oli jäänyt joululta.Ja tuohon päälle päivän muut normisyömiset. Vedän nuo samalta istumalta - maksimissaan kolme tuntia menee. Tiedän että on sairasta ei voi mitään mutta tänän tuloksena olen huomannut että mättöpäivää ei tarvitsekaan viettää aina joka viikko koska yksinkertaisesti ei tee mieli.
Kun lakkaa kieltämästä itseään ja sallii sen paholaisen tulla sisään niin avot jo alat välillä kyllästyä
Ihan mielenkiinnosta kumpi olisi terveydelle suotavampaa? Syödä tuo määrä tiputellen pitkin viikkoa vai vetää tuo kaikki kerran viikossa alle kolmeen tuntiin? Ei siinä jos ei pysty siihen kohtuuseen mutta eikö tuosta kertalaakista mahakin jo turpoa aivan hitoikseen?
Vierailija kirjoitti:
Naiivi kirjoitti:
Minulla on oman ahmimiseni hillintään vain ja ainoastaan yksi keino. Ja se on mättöpäivä kellontarkasti samana päivänä kerran viikossa.
Ja tämä mättöpäivä käsittää siis järkyttävät määrät syömistä.
Pistän esimerkin viimeisimmästä:
1 daim pakastekakku
Iso estrella pussi sipsejä
Remix karkkipussi
Lidlin paistopisteeltä kinkkujuusto croissantteja varmaan 6 tai 7 kappaketta
Litra jotain halpis kermatoffee jäätelöä
Glögiä jota oli jäänyt joululta.Ja tuohon päälle päivän muut normisyömiset. Vedän nuo samalta istumalta - maksimissaan kolme tuntia menee. Tiedän että on sairasta ei voi mitään mutta tänän tuloksena olen huomannut että mättöpäivää ei tarvitsekaan viettää aina joka viikko koska yksinkertaisesti ei tee mieli.
Kun lakkaa kieltämästä itseään ja sallii sen paholaisen tulla sisään niin avot jo alat välillä kyllästyä
Ihan mielenkiinnosta kumpi olisi terveydelle suotavampaa? Syödä tuo määrä tiputellen pitkin viikkoa vai vetää tuo kaikki kerran viikossa alle kolmeen tuntiin? Ei siinä jos ei pysty siihen kohtuuseen mutta eikö tuosta kertalaakista mahakin jo turpoa aivan hitoikseen?
Voit uskoa että turpoaa. Mutta sitä se tämän sairauden kanssa on. Ei ole sitä kohtuuta se on kaikki tai ei mitään tai koko homma leviää käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 5 vuotta sama ongelma. Lopulta (täysin varmana, että ei varmasti ole MITÄÄN apua) kävin hakemassa Seronilin (SSRI-lääkitys) yksityiseltä. Selostin lääkärille kaiken niin raadollisesti kuin pystyin, sanoin lukeneeni lääkkeestä ja että haluan kokeilla. Ehdotti ensin toista lääkettä, mutta olin tutkinut nettiä niin pitkään, etten halunnut muuta kuin Seronilin.
Se auttoi. Luojan kiitos. Tuntuu niin kaukaiselta edes lukea näitä juttuja. Ja mikä helvetti se oli.
Mieluummin yksi mättöpäivä kuin joka päivä övereitä.
Mä saan välillä ahmimisen kuriin, mutta silloinkin mulla on joku päivämäärä tiedossa milloin saan syödä herkkuja.
En tajua miksi olen tälläinen? Mun suvussa ei ole ainuttakaan lihavaa! Siis mun lisäksi. Mistä kumpuaa tälläinen syömishimo? Elämässä kaikki hyvin nyt ja ollut ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miltä tuntuu kun ei voi ostaa kotiin viikon ruokia koska itsekuri pettää tai kun ruokaa täytyy heittää roskiin. Jos kotona on 4 pullaa en voi ottaa vain yhtä tai kahta vaan minun täytyy syödä ne kaikki
Joskus olen syönyt koko viikonlopun ruuat yhden illan aikana ja heittänyt loput roskiin koska muuten olisin syönyt nekin ja varmasti oksentanut.
Olen aina tiennyt että minulla on vaikeuksia syödä kohtuudella, paino on aina heitellyt ja tuntuu että tämä on ikuinen helvetti mitä en saa tasapainoon. Diagnoosin sain muutama vuosi sitten ja olen asiaa vain käsitellyt normaalissa terapiassa muiden asioiden ohella. Onko sinulla Ap jokin hoitosuhde?
Netistäkään en oikein ole löytänyt apua, jotain vanhoja keskusteluja vain.
Minulla ahmiminen liittyy ahdistukseen, masennukseen ja pahaan oloon. Myönnän, että joskus ahmiminen on ainoa asia jota odotan niin sairasta kun se onkin. Joskus kun stressaa ja väsyttää niin en aina edes huomaa että vaistomaisesti olen menossa ostamaan kaikkea.
Tällä hetkellä olen yrittänyt rytmittää syömistä aamupalalla ja välipaloilla, joskus saattaa mennä viikkokin kun eh ahmi mutta sen jälkeen saattaa ola kolmekin huonoa viikkoa. Tällä hetkellä siis tuntuu että ahmiminen ei ole hallinnassa ja se varmaan tarvisi enemmän työstämistä.
Tästä tuli nyt aika pitkä ja rönsyilevä teksti. Olen ollut todella ahdistunut viime aikoina ja juuri ennen kuin huomasin tämän ketjun jouduin käymään kamppailua itseni kanssa että en lähde näin myöhään enää hakemaan kaupasta ahmittavaa, tuntuu että kohta taas sorruin...
Tsemppiä Ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttaa Seronil, korkealla annoksella ja psykoterapia. Nyt kolme kk ilman ahdistaa, kiloja karissut 17 kg ja voin paremmin, pääasiassa psyykkisesti.
Pitkä on matka vielä. Dg on BED
AP tässä.
Harmikseni palailen kertomaan että eilen poisheittämistäni vanunkkaista säästin kuitenkin kaksi ~ ne olivat tarjottaviksi tarkoitettuja sillä kaverini piti tulla tänään kahville.
Noh valitettavasti vanukkaat olivat aamuun mennessä kadonneet, samoin kuin kolme isoa purkillista lasten pilttiruokaa -jotain jauhelihamakaroni häsellystä se taisi olla. Siihen kylkeen vielä 500grammaa maustamatonta jukurttia jossa seassa kaksi lasten marjapilttiä.
Että tälläisiä.
Joku kyseli onko hoitosuhdetta - on. Aloittelen taas tässä kuussa psyka käynnit uudestaan. Enemmän ja vähemmän koko elämä tullut siellä ravattua ikää nyt 22.
Se on niin tätä -ei sen ahmittavan tarvitse olla edes mitään epäterveellistä vaan se on just sitä mitä löytyy. Ja tietenkin kaikki kerralla.
Tästä voin vain päätellä että en voi näköjään enää ostaa edes niitä kahden päivän ruokia -'että ravataan sitten joka päivä kaupassa ja ostetaan yhden päivän ruoat kerrallaan. Hienosti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja Ap vielä lisäilee :
Itsellänikin lukuisat mielialalääkkeet olleet käytössä vuosien mittaan mm. Seronil.
Seronil aiheutti itselleni jostain syystä jatkuvan makean himon - olin yhdessä vaiheessa niin sokeri koukussa että joka päivä oli saatava vähintään se pieni suklaapatukka tai pieni pussi karkkia muuten tuli hirveä migreeni yms.
Nyt olen ollut melkein vuoden ilman minkäännäköisiä lääkkeitä tässä.
Mutta veikkaan että tulee aloitettua kunhan sinne psyka käynnille pääsen.
Normaalipainon sisällä olen ensimmäistä kertaa varmaan 10vuoteen(?) Olen ollut aina ylipainoinen.
Ja syömishäiriöinen.
Olen toki kiitollinen siitä että lähiaikojen ahmimiskohtaukset ovat sisältäneet ei niin epäterveellisiä juttuja kuin esim ennen.
Ennen en edes mieltänyt toimintaani ahmimiseksi - aivan normaalia oli vetää se juustonaksupussi päivässä ja karkkipussi siihen kylkeen.
Kaiken ja kaikkea - ihan mitä siinä hollilla sattuu olemaan. Plussaa tietysti jos on jotain epäterveellistä. Mätän sitten sitäkin suuremmalla himolla