Sukupuolen kokemisesta

Jos joku tästä ketjusta kiinnostuu, niin tiedoksi, että tulen lukemaan kommentteja myöhemmin.

Ap

Samaa olen mäkin miettinyt. En usko, että mulla olisi mitään suurempia identiteettiongelmia, jos olisinkin syntynyt miehen kroppaan. Vaikka mistäpä sitä tietää. En tarkoita vähätellä transsukupuolisten kokemuksia (enkä kieltää heiltä hoitoja), mutta jotenkin tuntuu, että useiden transsukupuolisten tai heidän asiaansa ajavien käsitys sukupuolesta on ahdas ja ylikorostunut.

Sukupuoliristiriitaa voi olla varmaan aika vaikeaa ymmärtää jos itse ei sellaista ristiriitaa ole kokenut. Itse olen anatomisesti nainen, mutta hämmennyn/häiriinnyn usein jos joku toinen ihminen viittaa minun sukupuoleeni jollain tavalla tai olettaa että pidän sellaisista asioista joista tyttöjen/naisten oletetaan pitävän. En kuitenkaan koe itseäni myöskään mieheksi. Mutta hyvin siis pystyn ymmärtämään sen, että jos muut ihmiset olettavat/tulkitsevat sinut joksikin muuksi kuin mitä koet olevasi. Siitähän siinä on loppujen lopuksi kai kysymys että muut yrittävät laittaa sinua johonkin muottiin johon et itse koe sopivasi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen mäkin miettinyt. En usko, että mulla olisi mitään suurempia identiteettiongelmia, jos olisinkin syntynyt miehen kroppaan. Vaikka mistäpä sitä tietää. En tarkoita vähätellä transsukupuolisten kokemuksia (enkä kieltää heiltä hoitoja), mutta jotenkin tuntuu, että useiden transsukupuolisten tai heidän asiaansa ajavien käsitys sukupuolesta on ahdas ja ylikorostunut.

Vastaan nyt äkkiä tähän.

Sen toisenkin ketjun aloittaja kertoi sukupuolettomuutensa kokemuksen ilmenevän esimerkiksi silloin, kun hän sovittaa naisten vaatteita, eivätkä mitkään niistä jotenkin vain sovi hänelle. Siksi hän pukeutuu ennemmin miesten vaatteisiin.

Minusta tämä voisi tarkoittaa enemmänkin yhteiskunnan asettaman muotin tai vaikkapa "naisellisena" pidetyn olemuksen kokemista vieraaksi sukupuolen kokemuksen puuttumisen sijaan. Toisin kuin esimerkiksi tämä henkilö oletti, en usko enemmistöllä ihmisistä heräävän kokemuksia omasta sukupuolestaan (gender) oikein ollenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoliristiriitaa voi olla varmaan aika vaikeaa ymmärtää jos itse ei sellaista ristiriitaa ole kokenut. Itse olen anatomisesti nainen, mutta hämmennyn/häiriinnyn usein jos joku toinen ihminen viittaa minun sukupuoleeni jollain tavalla tai olettaa että pidän sellaisista asioista joista tyttöjen/naisten oletetaan pitävän. En kuitenkaan koe itseäni myöskään mieheksi. Mutta hyvin siis pystyn ymmärtämään sen, että jos muut ihmiset olettavat/tulkitsevat sinut joksikin muuksi kuin mitä koet olevasi. Siitähän siinä on loppujen lopuksi kai kysymys että muut yrittävät laittaa sinua johonkin muottiin johon et itse koe sopivasi.

No, vastaan nyt vielä tähänkin. :D

Minuakin häiritsee, jos joku olettaa minun pitävän joistain "tyttöjen" tai "naisten" jutuista vain siksi, että olen ruumiiltani nainen. Sehän on pelkästään tyhmää ja melko sovinistista.

Mutta ei se, etten todellisuudessa pidä niistä asioista tai pidä naisille suunnitelluista vaatteista, tee minua yhtään vähemmän naiseksi sukupuoleltani. Naisia kun on monenlaisia, ja naiseutta tehdään monin tavoin. Yhteiskunnalla on oma käsityksensä "naisellisuudesta", mutta sen kokeminen vieraaksi ei ole sama asia kuin sukupuolen kokemuksen puuttuminen. Kokemus naiseudesta omana sukupuolena ei ole myöskään sama asia kuin se, että tilanteessa, jossa joku tökerösti olettaa sinun pitävän "naisten" jutuista anatomiasi perusteella, se on sinusta ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Olen miettinyt samaa kuin ap. Minusta siihen, miksi koen itseni ei liity erityisesti mieheyttä tai naiseutta. Olen hetero, mutta en kulje ympäriinsä kokien olevani osa jotain kollektiivista ilmiötä nimeltä naissukupuoli. Edes silloin kun haluan jotain miestä, en mieti asiaa sen kautta että "minä tässä naisena nyt haluan"... en mieti omaa sukupuoltani, vaikka sen miehen sukupuoli on tärkeä siinä tilanteessa. On totta, että minua ärsyttää jos minusta esitetään sukupuolistereotyyppiksiä oletuksia, mutta samalla lailla minua ärsyttävät kaikki sukupuolistereotypiat. 

Joskus tuntuu että olen kauhean sokea näille sukupuolirooleille. Näen sukupuolen todellakin vain biologiseen erilaisuuteen perustuvana jaotteluna.

"Gender" on pelkkä sosiaalinen konstruktio, jonka sisältö varioi kulttuurista ja aikakaudesta toiseen, ja kaikki puhe siitä on pohjimmiltaan puhetta persoonallisuuspiirteistä ja haitallisista stereotypioista. Mitään naiseuden tai mieheyden kokemusta sen yli ei ole. On vain biologiset faktat ja erilaiset kulttuurisidonnaiset stereotypiat, joiden kanssa moni kipuilee ihan syystä, ja joiden kanssa n. pelaaminen pahimmillaan pitää yllä molempia sukupuolia rajoittavia ja vahingoittavia käsityksiä.

Kärjistetysti miehet eivät itke - herkkä mies tuntee itsensä naiseksi, kun ei pysty eikä halua olla karski. Naiset nauttivat laittautumisesta ja hömpästä - nainen, jota ne eivät kiinnosta, alkaa pohtia olevansa oikeasti sisimmältään mies. Terveempi suhtautumistapa olisi ymmärtää, ettei yhdenkään miehen tai naisen tarvitse noudattaa mitään käsikirjoitusta siitä, millainen heidän persoonallisuutensa tai kiinnostuksenkohteensa pitäisivät olla. Ei ole mitään kaikkien naisten jakamaa naiseuden tunnetta, jonka puuttuminen tekee naisen biologiasta jotenkin vääränlaisen.

Dysforia on sitten osittain oma kysymyksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Sukupuoliristiriitaa on todella vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe. Olen transsukupuolinen mies ja voin yrittää avata asiaa.

Ap, jos olet nainen ja viihdyt kehossasi, rintasi tuskin tuottavat sinulle vastenmielisyydentunnetta? Siis ei muoto tms, vaan spesifisti niiden olemassaolo. Todennäköisesti voit soittaa puheluita ilman, että mahdollisesti kaikuva ääni suuremmin häiritsee. F-merkintä passissa ei varmaankaan tunnu perustavanlaatuisesti väärältä?

*

Itkin suunnattomasti sinä päivänä, kun tajusin, että minulle kasvaa rinnat, etten voisi juosta ulkona ilman paitaa niin kuin veli (minulla oli todella vapaamielinen kasvatus, kumpaakin lasta tuettiin siinä mitä halusi harrastaa jne. ). Rinnat omassa kehossani ovat olleet minulle vähän kuin paha gynekomastia. Nyt minulta on rinnat leikattu pois, ja olen ottanut kaiken ilon irti siitä, että voin edes kotona olla ilman paitaa ja tuntea ilmavirran. Tunne on vaikea kuvata. Päällekin voi pukea kauluspaidan ilman että näyttää kamalalta.

Vierastin ääntäni silloin kun puhuin tai lauloin, se tuntui liian korkealta (ääniala kontra-altto ennen testoja). Nyt ääni tuntuu paremmalta. Madaltunut se on vain vähän, mutta se särö ja varmuus puhua on ihan erilainen, kun ei vierasta ääntään.

F-merkintä minulla on toistaiseksi passissa ja sen näyttäminen hävettää. On hävettänyt jo ennen nimenvaihtoa.

*

Sukupuolen ilmaisu ei ole sama asia kuin sukupuoli. Voit siis olla nainen ja ilmaista sukupuoltasi maskuliinisesti. Esimerkiksi. Minäkin olen sinut sen kanssa, että tykkään käyttää koruja ja värejä keskivertomiestä enemmän.

*

Identiteetti on perustavanlaatuista,m. Ap, sanoit että olet nainen vaikka ilmaisisit sukupuolta (vaatteet, tekeminen yms) miten. Tässä kohdassa sinä puhut identiteetistä.

Ei minustakaan saatu naista, vaikka 25 vuotta yritin opetella. Hyvän draq show'n ehkä 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Lisään kirjoitukseeni tuosta edellisen mainitsemasta pronominista: väärä pronomini todellakin särähtää korvaan - tai pikemmin, se sattuu. Myös tytöttelyt jne.

Mä en koe olevani mitään sukupuolta, vaikka mulla on naisen ruumis. Koen olevani jonkinlainen puhdas tietoisuus, ikään kuin henki, vailla sukupuolta, syvimmältä olemukseltani. Kroppani on minulle kuin päälle puetut vaatteet tai kuin auto jolla ajan - ei olennainen osa identiteettiäni. Tämän elämän aikainen kulkuneuvo nyt sattuu olemaan naisen keho, ja se on ihan ok minulle, mutta en tosiaan ydinolemukseltani koe olevani kumpaakaan sukupuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoliristiriitaa on todella vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe. Olen transsukupuolinen mies ja voin yrittää avata asiaa.

Ap, jos olet nainen ja viihdyt kehossasi, rintasi tuskin tuottavat sinulle vastenmielisyydentunnetta? Siis ei muoto tms, vaan spesifisti niiden olemassaolo. Todennäköisesti voit soittaa puheluita ilman, että mahdollisesti kaikuva ääni suuremmin häiritsee. F-merkintä passissa ei varmaankaan tunnu perustavanlaatuisesti väärältä?

*

Itkin suunnattomasti sinä päivänä, kun tajusin, että minulle kasvaa rinnat, etten voisi juosta ulkona ilman paitaa niin kuin veli (minulla oli todella vapaamielinen kasvatus, kumpaakin lasta tuettiin siinä mitä halusi harrastaa jne. ). Rinnat omassa kehossani ovat olleet minulle vähän kuin paha gynekomastia. Nyt minulta on rinnat leikattu pois, ja olen ottanut kaiken ilon irti siitä, että voin edes kotona olla ilman paitaa ja tuntea ilmavirran. Tunne on vaikea kuvata. Päällekin voi pukea kauluspaidan ilman että näyttää kamalalta.

Vierastin ääntäni silloin kun puhuin tai lauloin, se tuntui liian korkealta (ääniala kontra-altto ennen testoja). Nyt ääni tuntuu paremmalta. Madaltunut se on vain vähän, mutta se särö ja varmuus puhua on ihan erilainen, kun ei vierasta ääntään.

F-merkintä minulla on toistaiseksi passissa ja sen näyttäminen hävettää. On hävettänyt jo ennen nimenvaihtoa.

*

Sukupuolen ilmaisu ei ole sama asia kuin sukupuoli. Voit siis olla nainen ja ilmaista sukupuoltasi maskuliinisesti. Esimerkiksi. Minäkin olen sinut sen kanssa, että tykkään käyttää koruja ja värejä keskivertomiestä enemmän.

*

Identiteetti on perustavanlaatuista,m. Ap, sanoit että olet nainen vaikka ilmaisisit sukupuolta (vaatteet, tekeminen yms) miten. Tässä kohdassa sinä puhut identiteetistä.

Ei minustakaan saatu naista, vaikka 25 vuotta yritin opetella. Hyvän draq show'n ehkä 😂😂😂

Kiitos kommentistasi. :) Ymmärrän kyllä tavallaan, että joku voi kokea olevansa syntynyt väärään ruumiiseen. Ymmärrän siis, että tällainen kokemus on mahdollinen.

En kuitenkaan osaa erottaa omasta sukupuolen kokemuksestani mitään muuta elementtiä kuin tietoisuuden omasta kehostani. Olen mielestäni nainen, koska minulla on naisen ruumis. Kaikki kokemukseni sukupuolestani heräävät siitä, että minulla on naiselle tyypillisiä anatomisia ominaisuuksia, kuten mainitsemasi rinnat. Ajattelussani ei kuitenkaan ole mitään sellaista, mikä erottaisi minut miehestä. Toki olen sosiaalistunut "naistyypilliselle" käyttäytymiselle, mutten tarkoita nyt sitä. En vain ymmärrä, mistä muusta kokemus omasta sukupuolesta voisi kummuta, ellei kehosta.

Ap

Itse en kykene asettamaan itseäni oikein mihinkään raameihin.

Se kokeminen on ihmisillä yleensä niin automaattista, ettei tavallinen ihminen osaa kiinnittää kokemukseensa mitään huomiota. Vain kun asiassa on jokin ongelma, on se ymmärrettävissä.

Tavallisilla se on hiukan sama kuin se miten joku on vasen- tai oikeakätinen, eikä havaitse kätisyydessään omalla kohdallaan mitään omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

En usko, että tuntisin itseäni vähemmän naiseksi ilman toista rintaa, mutta tämä johtuisi siitä, että minut on kasvatettu identifioimaan itseni naiseksi, minua on aina kohdeltu naisena, ja olen elänyt viimeiset 30 vuotta naisena. Samasta syystä minunkin korvaani särähtäisi, jos minuun viitattaisiin miehenä, koska identifioidun naiseksi. Mutta syy siihen, miksi identifioidun naiseksi, on kehoni, saamani kasvatus, tottumus jne.

Samoin, kun ajattelen rintojani, koen, että niissä on jotain oikeaa, koska naisen ruumiiseen tyypillisesti kuuluu kaksi rintaa, ja olen naisen ruumiissa. Tietenkin myös minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiäni, koska olen kasvanut pitämään itseäni naisena, mutta mitään sisäistä, näistä tekijöistä irrallista kokemusta omasta sukupuolestani minulla ei ole.

Ap

Mua vähän häiritsee, jos puhutaan naisista joukkona. Ihan kuin siinä mukana tulisi jotain ominaisuuksia. Riippuu kyllä puhujasta. Kuitenkin oma kokemus on se, ettei itsellä ole erityisemmin mitään yhteistä muiden naisten kanssa, vain joidenkin.

Hyvät ihmiset, tämä sukupuoli kokemus vouhotus oli Obaman hallinnon yritys tsempata naisia miehisille aloille USA ssa. Eiköhän tämän vatvominen ollut nyt tässä ja annetaan oikeiden tieteiden arvioida tämä asia. Feminismi ei siis ole oikea tiede, eikä se ole mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Kyllähän monet rintansa tai vaikka kohtunsa esim. syövän takia menettäneet kokee ittensä vähemmän naisiksi. Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

En usko, että tuntisin itseäni vähemmän naiseksi ilman toista rintaa, mutta tämä johtuisi siitä, että minut on kasvatettu identifioimaan itseni naiseksi, minua on aina kohdeltu naisena, ja olen elänyt viimeiset 30 vuotta naisena. Samasta syystä minunkin korvaani särähtäisi, jos minuun viitattaisiin miehenä, koska identifioidun naiseksi. Mutta syy siihen, miksi identifioidun naiseksi, on kehoni, saamani kasvatus, tottumus jne.

Samoin, kun ajattelen rintojani, koen, että niissä on jotain oikeaa, koska naisen ruumiiseen tyypillisesti kuuluu kaksi rintaa, ja olen naisen ruumiissa. Tietenkin myös minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiäni, koska olen kasvanut pitämään itseäni naisena, mutta mitään sisäistä, näistä tekijöistä irrallista kokemusta omasta sukupuolestani minulla ei ole.

Ap

Miten erotat sen, että tunnet itsesi naiseksi, koska sinut on siksi kasvatettu, ja sen, että tunnet itsesi naiseksi, piste?

Minä olen vasta kahdenkymmenen vuoden puolella, ja en koe, että minua on erityisesti naiseksi kasvatettu. Sain tehdä lapsena ihan mitä tahdoin, ja leikinkin yleensä dinosauruksilla ja pikkuautoilla, rymysin metsässä ja pyörin naapurin poikien kanssa. Silti, kun teini-iässä kaverini kertoi minulle olevansa transsukupuolinen ja pohdin asiaa ymmärtääkseni kaveriani, jouduin toteamaan, että kyllä minulla oli ihan yhtä vahva, automaattinen kokemus itsestäni naisena, kuin kaverillani oli itsestään miehenä. En ollut kiinnittänyt siihen huomiota, kun se ei millään tapaa haitannut elämääni, mutta kun ikään kuin osoitin valon siihen, niin siellä se käsitys oli, yhtä vahvana kuin käsitys siitä, että olen olemassa. Muistan, kun joskus ylä-asteella kirjoitin itsepäisesti historian vihkoni nimeksi aina "Herstoria", koska kuvittelin, että se oli feminististä ja feminismi oli se tapa ilmentää sitä, kuinka tunsin oloni naiseksi. Muistan nimenomaan, että se sai minussa saman tunteen aikaan kuin se, kun nykyään vedän korolliset talvisaappaani jalkaan.

Pidät mahdollisena, että joku voi tuntea fyysisen sukupuolensa olevan väärä. Miksi sinusta on niin vaikea uskoa, että joku voisi tuntea sukupuolensa olevan oikea?