Sukupuolen kokemisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoliristiriitaa on todella vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe. Olen transsukupuolinen mies ja voin yrittää avata asiaa.

Ap, jos olet nainen ja viihdyt kehossasi, rintasi tuskin tuottavat sinulle vastenmielisyydentunnetta? Siis ei muoto tms, vaan spesifisti niiden olemassaolo. Todennäköisesti voit soittaa puheluita ilman, että mahdollisesti kaikuva ääni suuremmin häiritsee. F-merkintä passissa ei varmaankaan tunnu perustavanlaatuisesti väärältä?

*

Itkin suunnattomasti sinä päivänä, kun tajusin, että minulle kasvaa rinnat, etten voisi juosta ulkona ilman paitaa niin kuin veli (minulla oli todella vapaamielinen kasvatus, kumpaakin lasta tuettiin siinä mitä halusi harrastaa jne. ). Rinnat omassa kehossani ovat olleet minulle vähän kuin paha gynekomastia. Nyt minulta on rinnat leikattu pois, ja olen ottanut kaiken ilon irti siitä, että voin edes kotona olla ilman paitaa ja tuntea ilmavirran. Tunne on vaikea kuvata. Päällekin voi pukea kauluspaidan ilman että näyttää kamalalta.

Vierastin ääntäni silloin kun puhuin tai lauloin, se tuntui liian korkealta (ääniala kontra-altto ennen testoja). Nyt ääni tuntuu paremmalta. Madaltunut se on vain vähän, mutta se särö ja varmuus puhua on ihan erilainen, kun ei vierasta ääntään.

F-merkintä minulla on toistaiseksi passissa ja sen näyttäminen hävettää. On hävettänyt jo ennen nimenvaihtoa.

*

Sukupuolen ilmaisu ei ole sama asia kuin sukupuoli. Voit siis olla nainen ja ilmaista sukupuoltasi maskuliinisesti. Esimerkiksi. Minäkin olen sinut sen kanssa, että tykkään käyttää koruja ja värejä keskivertomiestä enemmän.

*

Identiteetti on perustavanlaatuista,m. Ap, sanoit että olet nainen vaikka ilmaisisit sukupuolta (vaatteet, tekeminen yms) miten. Tässä kohdassa sinä puhut identiteetistä.

Ei minustakaan saatu naista, vaikka 25 vuotta yritin opetella. Hyvän draq show'n ehkä 😂😂😂

Hyi että miten seksististä :x

Totta. ja vielä tänä päivänä kun me normaalit olemme luopuneet sukupuolirooleista ja olemme vain ihmisiä, emme naisia tai miehiä. Miksi nämä trans-ihmiset haluavat kulkea vastavirtaan ja pönkittää vanhoja luutuneita sukupuolirooleja?

Sukupuoli ei ole kokemus. Its' not a theme park. Luulen, ettei  mitään sukupuolen kokemusta ole sen enempää edes olemassa ja siksi sitä täällä ihmeelläänkin.  Se on vaan tarpeeksi epämääräistä ideologista hömppää joka on kuulemma niin sukupuolivapaata, että sitä sukupuolta pitää miettiä koko ajan, toisin kuin meillä muilla jolle se ei tule edes mieleen. Satumme vaan olemaan jompaa kumpaa sukupuolta. Ei se mikään sattuma ole, että niitä on juuri nykyään eikä 1000 vuotta sitten. Ei tullut sillon mieleen.

Jostain netistä luin, että sukuelimet ja aivot kehittyvät raskauden aikana eri aikaan, minkä arvellaan olevan syynä siihen, että joku kokee sukupuolensa eriksi kuin mitä on näkyvissä. Mene ja tiedä sitten. Itse olen saanut olla ns. poikatyttö, mutta koen kyllä silti itseni naiseksi vaikka olen siis käyttäytynyt ja harrastanut kuin poika. Senpä vuoksi en osaa olla huolissani vaikka poikani tykkää päiväkodisssa leikkiä nukeilla ym ns tyttöjen leluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Nimenomaan noin se menee, kun kysyt tuissa alussa. Minä olen nainen, koska minulla on naisen kroppa. Jos rinnat lähtisi, tuntisin itseni vähemmän naiseksi. Jos vagina silvottaisiin, tuntisin itseni todella paljon vähemmän naiseksi. Jos minusta löytyisi miehen kromosomit, mutta naisen sukuelimet (aika epätodennäkstä), tuntisin itseni naiseks, koska minun kroppa on naisen. Minun mielikuvissa sukupuoli on ulkoisia ominaisuuksia.

T. Eri, kun kelle vastasit

Määritelläänkö sukupuolinormit ulkoisilla ja kulttuurisilla tekijöillä?

Määritetäänkö yhteiskunta naiseuden ja miehisyyden?

Naiset saavat meikata ja käyttää hametta. Kun meikkaa ja pukeutuu hameeseen niin se vahvistaa naisellisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Nimenomaan noin se menee, kun kysyt tuissa alussa. Minä olen nainen, koska minulla on naisen kroppa. Jos rinnat lähtisi, tuntisin itseni vähemmän naiseksi. Jos vagina silvottaisiin, tuntisin itseni todella paljon vähemmän naiseksi. Jos minusta löytyisi miehen kromosomit, mutta naisen sukuelimet (aika epätodennäkstä), tuntisin itseni naiseks, koska minun kroppa on naisen. Minun mielikuvissa sukupuoli on ulkoisia ominaisuuksia.

T. Eri, kun kelle vastasit

Aha. Onko pienirintainen nainen mielestäsi sitten vähemmän nainen kuin isorintainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Nimenomaan noin se menee, kun kysyt tuissa alussa. Minä olen nainen, koska minulla on naisen kroppa. Jos rinnat lähtisi, tuntisin itseni vähemmän naiseksi. Jos vagina silvottaisiin, tuntisin itseni todella paljon vähemmän naiseksi. Jos minusta löytyisi miehen kromosomit, mutta naisen sukuelimet (aika epätodennäkstä), tuntisin itseni naiseks, koska minun kroppa on naisen. Minun mielikuvissa sukupuoli on ulkoisia ominaisuuksia.

T. Eri, kun kelle vastasit

Aha. Onko pienirintainen nainen mielestäsi sitten vähemmän nainen kuin isorintainen?

Ei. Minähän puhuin omasta kokemuksesta. En siitä miten näen muut ihmiset. En näe keyään toista vähemmän naisena vaikka rintasyövän takia rinta ois leikattu. Mutta tuntisin itteni, jos ois sattunu omalle kohalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Nimenomaan noin se menee, kun kysyt tuissa alussa. Minä olen nainen, koska minulla on naisen kroppa. Jos rinnat lähtisi, tuntisin itseni vähemmän naiseksi. Jos vagina silvottaisiin, tuntisin itseni todella paljon vähemmän naiseksi. Jos minusta löytyisi miehen kromosomit, mutta naisen sukuelimet (aika epätodennäkstä), tuntisin itseni naiseks, koska minun kroppa on naisen. Minun mielikuvissa sukupuoli on ulkoisia ominaisuuksia.

T. Eri, kun kelle vastasit

Aha. Onko pienirintainen nainen mielestäsi sitten vähemmän nainen kuin isorintainen?

Ei. Minähän puhuin omasta kokemuksesta. En siitä miten näen muut ihmiset. En näe keyään toista vähemmän naisena vaikka rintasyövän takia rinta ois leikattu. Mutta tuntisin itteni, jos ois sattunu omalle kohalle.

Jos itse koet asian noin, niin eikö se muka myös tarkoita, että myös ajattelet niin? Millä perusteella sovellat eri ajatustapaa itseesi ja muihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Nainen on niin helppo saada sekaisin medialla ja telkkarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Kyllä muuttuu.

Vaikuttaa siltä että suurimmallaosalla ihmisistä ei ole sukupuolentunnetta. Ei itsellänikään ole, joten ihan sama missä kropassa on. Jos on vähän tampio tai epäempaattinen, lienee vaikea ymmärtää tai myöntää, että joillain tälläinen sisäinen kokemus on. Pienellä osalla on sukupuolentunne, ja näistä osalla se ei sovi ulkoiseen kroppaan. Naiseus- ja mieheyskohkaajat ovat aina olleet mielestäni hieman outoja, mutta tämän pohjalta ehkä ymmärrän mistä se kumpuaa.

Ps tosi kiinnostavaa keskustelua!

Luin äsken tositarinan brittiläisestä armeijan kapteenista, joka ollessaan Afganistanissa komennuksella ja nukkuessaan 7 miehen kanssa teltassa, havahtui siihen, että hän kokee itsensä naiseksi. Nykyään hän on transnainen, ottanut hormonihoidot yms ja saanut valtion puolesta tyylikkään juhlamekonkin. Hieman jäi hämmentämään se, ettei hän ollut kokenut lapsuudessa mitään sukupuoli ristiriitaa, vaan vasta ollessaan rintamalla, joka on luonnollisesti stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Kyllä muuttuu.

Kromosomit ei muutu. Saattaahan sitä toki kokea olevansa mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Kyllä muuttuu.

Kromosomit ei muutu. Saattaahan sitä toki kokea olevansa mies.

Mistä tiedät omat kromosomisi? Ei ole niin tavattoman harvinaista, että jonkun syndrooman seurauksena (esim Swyer, Morris, De la Chapelle jne) XY-kromosomiselle kehittyy rinnat ja vagina tai XX-kromosomilliselle ei. Kannattaa käydä testauttamassa, saatat yllättyä...

Minäkään en koe sukupuolta tunteena, olen selvästi nainen kun biologia on naisen, mutta en tunne itseäni naiseksi (enkä kyllä mieheksikään, tai muuksi).

Enkä kieltämättä oikein tajua niitä, joille tämä on niin suunnaton ongelma, he ovat usein juuri niitä stereotyyppisiä aina naurattavuuteen saakka. Tyyliin miehenä syntynyt pukeutuu korostetun naisellisesti mekkoihin ja pitseihin, kun oikeat naiset voivat yhtä hyvin olla välillä housuissa ja verkkareissa ja toimia muutenkin kuin yliperinteisissä naisrooleissa, esim. sotilaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Kyllä muuttuu.

Eikä muutu, syövän takia rinnaton nainen on ihan yhtä nainen kuin syövätön nainenkin. 

Kannattaa katsoa jalkojensa väliin sieltä se sukupuoli selviää.

Olen kyllä välillä ihmetellyt sukupuolen kokemisesta käytyä keskustelua, kun itselläni ei kyllä ole minkäänlaista henkistä tunnetta siitä, että olisin mies. Eikä ikäkään tunnu miltään. Iän kyllä huomaa kyllä erilaisina kremppoina ja siinä, että "nykymaailman meno on alkanut kummastuttaa". Mut tuollalailla ruumiskin toimiii, ei sitä esim. polviaan juurikaan tiedosta, ennen kuin ne alkaa renaa. Kai se "tuntemattomuus" kertoo osaltaa siitä, että kaikki on kunnossa - joten, jos oman sukupuolen kokeminen ei vastaa mitä vartalo taas on, niin alkaa enemmän tai vähemmä tekee kipeää...

Kuitenkaan ihonvärikokemusta ei voi kuulemma muuttaa, vaikka todellisuudessa ihon väriä voi nykyisin muuttaa.