Sukupuolen kokemisesta

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkaan ihonvärikokemusta ei voi kuulemma muuttaa, vaikka todellisuudessa ihon väriä voi nykyisin muuttaa.

Voi jessus, en ole koskaan kokenut ihonväriäkään, enkä tiennyt että sen voi kokea jotenkin väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en koe sukupuolta tunteena, olen selvästi nainen kun biologia on naisen, mutta en tunne itseäni naiseksi (enkä kyllä mieheksikään, tai muuksi).

Enkä kieltämättä oikein tajua niitä, joille tämä on niin suunnaton ongelma, he ovat usein juuri niitä stereotyyppisiä aina naurattavuuteen saakka. Tyyliin miehenä syntynyt pukeutuu korostetun naisellisesti mekkoihin ja pitseihin, kun oikeat naiset voivat yhtä hyvin olla välillä housuissa ja verkkareissa ja toimia muutenkin kuin yliperinteisissä naisrooleissa, esim. sotilaina.

Johtunee siitä, että sukupuolenkorjaukseen on vaikea päästä jos ei ole todella korostetusti siinä sukupuoliroolissa, mihin pyrkii.

Vasemmisto ja esim transkannattajat eivät vieläkään osaa vastata niinkään yksinkertaiseen kysymykseen kuin:

"Miten määrittelet kuka on nainen tai mitä on olla nainen?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en koe sukupuolta tunteena, olen selvästi nainen kun biologia on naisen, mutta en tunne itseäni naiseksi (enkä kyllä mieheksikään, tai muuksi).

Enkä kieltämättä oikein tajua niitä, joille tämä on niin suunnaton ongelma, he ovat usein juuri niitä stereotyyppisiä aina naurattavuuteen saakka. Tyyliin miehenä syntynyt pukeutuu korostetun naisellisesti mekkoihin ja pitseihin, kun oikeat naiset voivat yhtä hyvin olla välillä housuissa ja verkkareissa ja toimia muutenkin kuin yliperinteisissä naisrooleissa, esim. sotilaina.

Johtunee siitä, että sukupuolenkorjaukseen on vaikea päästä jos ei ole todella korostetusti siinä sukupuoliroolissa, mihin pyrkii.

Nuo leikkaukset ovat kyllä niin epäeettisiä. Mitä muuta psyykkistä oireilua "korjaillaan" kehoa mutiloimalla ja pyritään vahvistamaan toisen harhoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoittaja antoi esimerkin, jotta ymmärtäisin: meikatessaan itsensä ja pukeutuessaan mekkoon ja korkokenkiin hän kokee itsensä erityisen naiselliseksi. Mutta eihän kokemus naisellisuudesta ole sama asia kuin kokemus sukupuolesta! Voin korkeintaan kokea ilmentäväni tuolloin onnistuneesti tietynlaista naisellisuuden määritelmää, mutta mitään kokemusta sukupuolestani se ei minussa herätä.

Referoit sen viestini nyt hieman yksipuolisesti. Sanoin, että minulla on jatkuvasti taustalla sellainen vahva käsitys siitä, että olen nainen. Kun teen tiettyjä (mainitsemiasi) asioita, kokemukseni siitä, että olen naisellinen ja nainen, vahvistuu ennestään. Sen sijaan kun teen asioita, joita yhteiskunta mieltää miehekkääksi, en koskaan tunne oloni mieheksi tai miehekkääksi, vaan aina naiseksi, joka nyt sattuu tekemään normaalisti miehisiksi tarkoitettuja asioita. Valitettavasti tämän parempaa keinoa en keksi selittämään jotain niin abstraktia käsitettä kuin tietty tunne tai tuntemus.

Anteeksi, en tehnyt sitä tarkoituksella. En varmaankaan ymmärtänyt viestiäsi oikein - enkä ymmärrä vieläkään.

Minäkin nimittäin tunnen oloni naiseksi silloin, kun teen "miehisiksi tarkoitettuja asioita", mutta tämä tunne syntyy siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että minulla on naisen ruumis. Kun meikkaan ja pukeudun mekkoon, tunnen oloni naiselliseksi (yhteiskunnan määrittämien standardien mukaan), mutta mitään varsinaista kokemusta omasta sukupuolestani (gender) tämä ei herätä. Korostamalla vaikkapa vyötäröä tai meikkaamalla saatan toki tulla tietoisemmaksi biologisesta sukupuolestani (sex).

Toivoisinkin, että kuvailisit tarkemmin sitä tunnetta ja sisäistä kokemusta omasta sukupuolestasi, joka sinulla säilyy vaatteista ja meikeistä riippumatta. Jos heräisit huomenna miehen ruumiissa ja pukeutuisit mieheksi, millainen olisi se sisäinen kokemuksesi tai tunteesi, josta tietäisit olevasi sukupuoleltasi (gender) kuitenkin nainen? Koita riisua tästä kokemuksesta pois ympäristön, kuten kasvatuksen, vaikutus sekä muistosi aiemmasta elämästäsi naisen ruumiissa, ja jättää jäljelle vain puhdas tietoisuus omasta sukupuolesta (gender).

Ap

Kun minä taas en ymmärrä laisinkaan sitä, miten jonkun kokemus omasta naiseudesta voi tulla siitä ruumiista. Jos menettäisit rintasi rintasyövälle, tuntisitko olevasi silloin vähemmän nainen? Jos sen lisäksi joku psykopaatti silpoisi sukuelimesi niin, ettei sitä enää vaginaksi voisi tunnistaa, et mielestäsi olisi enää nainen? Entä jos lääkäri ottaisi dna-testin ja toteaisi, että itse asiassa olet kromosomeiltasi mies, mutta puuttuvan testosteronituotannon vuoksi sinulle kehittyi kohdussa naisen elimet, tuntisitko sitten olosi mieheksi?

Minä vain tunnen oloni naiseksi. Sitä on vaikea selittää henkilölle, joka ei sitä tunne, samoin kuin muitakin tunteita ja tuntemuksia. Sama kuin yrittäisi selittää vaikka surua jollekulle, joka ei sitä ole koskaan tuntenut. Voisin sanoa, että suru on kuin vääntävä möykky mahanpohjassa, ja sinä sanoisit, että ei, kun tuo on suolisto-ongelma. Voisi kai tavallaan sanoa, että tunnen jotain kehodysforian vastakohtaa: kun ajattelen vaikka niitä rintojani, tunnen, että niissä on jotain oikeaa, kun kehodysforiaa kokeva tuntisi vääryyden tunnetta. Se, että muuttuisin mieheksi, saisi minut tuntemaan oloni vääräksi. Jo se, että netissä joskus englanniksi puhuvat käyttävät minusta pronominia "he", särähtää korvaani vääränä ja tekee mieli korjata se.

Kai voisi sanoa, että minulle sukupuoleni on tärkeä osa identiteettiä, samalla tapaa kuin jollekulle toiselle vaikka suomalaisuus tai tietty ihonväri saattaa olla. Minä taas en usko, että kokisin mitään ristiriitaa, jos olisinkin syntynyt afrikkalaiseksi naiseksi, mutta kokisin, jos olisin syntynyt suomalaiseksi, valko-ihoiseksi mieheksi.

Ei tietenkään rintojen ja sukupuolielinten silpominen tee ketään vähemmän naiseksi. Eihän siinä mieheksi muutu, vaikka sukupuolielimet leikattaisiin kokonaan irti.

Niin, ei sukupuolta voi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin äsken tositarinan brittiläisestä armeijan kapteenista, joka ollessaan Afganistanissa komennuksella ja nukkuessaan 7 miehen kanssa teltassa, havahtui siihen, että hän kokee itsensä naiseksi. Nykyään hän on transnainen, ottanut hormonihoidot yms ja saanut valtion puolesta tyylikkään juhlamekonkin. Hieman jäi hämmentämään se, ettei hän ollut kokenut lapsuudessa mitään sukupuoli ristiriitaa, vaan vasta ollessaan rintamalla, joka on luonnollisesti stressaavaa.

Sukupuolidysforian taustalla monilla tosiaan voi olla jonkinlaista traumaaa. Edesvastuutonta, että tällaisia ihmisiä sitten aletaan leikkelemään.

Eikö se ole kiittämätontä luontoäitiä ja elämää kohtaan kun joku ei voi hyväksyä miksi ja millaiseksi on syntynyt jos on muuten terve normaali keho? Leikelköön kuka tykkää ja eläköön omaa elämää. Mutta turha olettaa että minä ajattelisin että siinä on arvomaailma kohdallaan.

Jos eläisi autiolla saarella eikä voi vertailla itseään muihin, ei takuulla valittaisi omasta kehosta tai sukupuolesta tai tulisi mieleen että joku on pielessä sukupuolen kanssa.

Naisen keho on yleisesti pätevä synnyttämään ja ruokkimaan lapsia. Jos joku biologisesti selvästi mieheksi syntynyt saa itsensä leikattua siihen kuntoon että tämä on hänelle luonnostaan mahdollista toteuttaa puhtaasti oman kehon voimin, voin ajatella uudelleen että ehkä tämä tyyppi voisi kuulua naisen kategoriaan.