Miten mykkäkoulua pitävän kanssa käyttäydytään?

Käyttäydy normaalisti, ja esitä kuin koko riitaa ei olisi olemassa. Ehkä hän unohtaa sen sitten nopeammin.

Mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelyä. En kyllä itse jaksaisi tuollaista.

Suhteemme alussa mies yritti tuota. Sanoin, että käyttäytyy suhdettatuhoavasti jos ei puhu. Ymmärsi ja opetteli tavasta pois. Suuttuneena muutaman tunnin rauhoittuminen on tietenkin okei, mutta kuukausien puhumattomuus on kuin ajaisi päin seinää ilman jarruja.

Se kuuluu jättää. Ei parisuhde voi olla olemassa jos toinen ei osallistu siihen.

Lähetä sille postikortti uudesta asunnostasi.

No, ollaan tietenkin hiljaa! Ihme kysymyksiä, daa!

Kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro miten haluaisit teidän käsittelevän suhteenne ongelmia ja riitoja mykkäkoulun sijaan.

Mykkäkoululaiselle ei pidä koskaan antaa puhumattomuutta periksi vaan jatkat itse keskustelua aiheesta. Ei niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan jatkat nimenomaan siitä aiheesta puhumista. Kun mykkäkoululainen lopettaa ja alkaa puhua kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei taaskaan peesata vaan otetaan rauhallisesti tapahtunut taas käsittelyyn.

Mykkäkoululaisen kumppani mahdollistaa tahattomasti käytöksen. Muuta siis ensisijaisesti omaa suhtautumista toisen mököttämiseen.

Se on henkistä väkivaltaa! En katsoisi päivääkään, eikä tule muuttumaan. Mykkäkoululainen haluaa sillä hallita ja nöyryyttää läheisiään pakottamalla nämä polvilleen anelemaan huomiota ja anteeksiantoa. Itsellä tällainen äiti, johon en enää lähde mukaan, enkä harrasta itse tuota. Vannoin sen jo lapsena kun taas kerran ollessani erimieltä äitini kanssa jostain alkoi viikkojen mykkäkoulu jossa sai anoa äidinrakkautta takaisin.

Äitini myös kärkäs arvostelemaan muita, kaikkien muiden toiminta moitittavaa paitsi hänen täydellisyytensä. Yllättäen en halua kauhiasti olla moisen kanssa tekemisissä.

Yhdenkään lapsen en antaisi kasvaa tuollaisen häiriintyneen ihmisen kanssa! Sen verran isot traumat jäi mm perusluottamukseen. Lisäksi antaa täysin vääristyneen kuvan vanhemmuudesta ja parisuhteesta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro miten haluaisit teidän käsittelevän suhteenne ongelmia ja riitoja mykkäkoulun sijaan.

Mykkäkoululaiselle ei pidä koskaan antaa puhumattomuutta periksi vaan jatkat itse keskustelua aiheesta. Ei niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan jatkat nimenomaan siitä aiheesta puhumista. Kun mykkäkoululainen lopettaa ja alkaa puhua kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei taaskaan peesata vaan otetaan rauhallisesti tapahtunut taas käsittelyyn.

Mykkäkoululaisen kumppani mahdollistaa tahattomasti käytöksen. Muuta siis ensisijaisesti omaa suhtautumista toisen mököttämiseen.

Tuo toimii ehkä ihimsen kanssa, joka keskustelee mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät sitä harrasta lainkaan. Esim siskoni kumppanit vat keskustelijoita ja heidät saa riidan jälkeen puimaan ongelmaa. Minun mieheni ei ole koskaan keskustellut mistään ongelmasta. Ei siis mykkäkoulun aikana tai sen jälkeen. Voi sitä kiroilun määrää, kun yrittää asiaa avata ja toinen suuttuu siitä..."joko se saatana taas alkaa" "pitääkö tässä taas olla puhumatta" ovat aika tyypillisiä vatsauksia noille yrityksille.

En siis ole ap mutta saman ongelman äärellä ollaan täälläkin.

Kokeile luovia keinoja. Laita hänelle esim. lappu käteen, jääkaapin oveen tms, johon olet kirjoittanut jotain avaavaa ja lähestyvää, esim. piirtänyt sydämen tai hymiöiden kuvia. Yritä myös esim. huumorintajulla. Tai yritä vaikka jonkun tarinan kautta, sarjakuvalla. Kysy ollaanko yhdessä ihan hiljaa, tulisko viereen olemaan vaikka ihan hiljaa, kokeile luovuuttasi. Kysy, mitä sinä olet tehnyt väärin ja miten te yhdessä nyt olette ajautuneet ihan toisistanne kauas. Kokeiltaa saada yhteys toisiinne esim. kirjoittamisen kautta. Lähetä hänelle viesti. Lähetä hänelle laulu. Riko jää, älä huku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro miten haluaisit teidän käsittelevän suhteenne ongelmia ja riitoja mykkäkoulun sijaan.

Mykkäkoululaiselle ei pidä koskaan antaa puhumattomuutta periksi vaan jatkat itse keskustelua aiheesta. Ei niin kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan jatkat nimenomaan siitä aiheesta puhumista. Kun mykkäkoululainen lopettaa ja alkaa puhua kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei taaskaan peesata vaan otetaan rauhallisesti tapahtunut taas käsittelyyn.

Mykkäkoululaisen kumppani mahdollistaa tahattomasti käytöksen. Muuta siis ensisijaisesti omaa suhtautumista toisen mököttämiseen.

Tuo toimii ehkä ihimsen kanssa, joka keskustelee mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät sitä harrasta lainkaan. Esim siskoni kumppanit vat keskustelijoita ja heidät saa riidan jälkeen puimaan ongelmaa. Minun mieheni ei ole koskaan keskustellut mistään ongelmasta. Ei siis mykkäkoulun aikana tai sen jälkeen. Voi sitä kiroilun määrää, kun yrittää asiaa avata ja toinen suuttuu siitä..."joko se saatana taas alkaa" "pitääkö tässä taas olla puhumatta" ovat aika tyypillisiä vatsauksia noille yrityksille.

En siis ole ap mutta saman ongelman äärellä ollaan täälläkin.

En väittänytkään sen olevan helppoa. Ja jos omista haluistaan huolimatta kumppani toimii noin niin eroaisin. Ei mököttäjä välttämättä ilkeyttään käyttäydy niin, hän ei vain tiedä paremmasta. Siksi ensimmäisestä mököttäjän ärähdyksestä mököttäjän kumppani taas "mahdollistaa" sen käytöksen ellei tiedä miten toimia. Jos siihen ei ole valmis eikä jaksa toista kasvattaa niin eroaisin.

Heittäisin mäkeen kyseisen ihmisen. Todellakin henkistä väkivaltaa. Pahinta ehkä ettei välillä edes saa tietää mykkäkoulun syytä. Sitten vähän ajan päästä, kun toinen on mököttänyt tarpeeksi niin ollaan niin kuin ei mitään. Kokemuksesta tiedän, että tuollainen käytös syö toista ihmistä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile luovia keinoja. Laita hänelle esim. lappu käteen, jääkaapin oveen tms, johon olet kirjoittanut jotain avaavaa ja lähestyvää, esim. piirtänyt sydämen tai hymiöiden kuvia. Yritä myös esim. huumorintajulla. Tai yritä vaikka jonkun tarinan kautta, sarjakuvalla. Kysy ollaanko yhdessä ihan hiljaa, tulisko viereen olemaan vaikka ihan hiljaa, kokeile luovuuttasi. Kysy, mitä sinä olet tehnyt väärin ja miten te yhdessä nyt olette ajautuneet ihan toisistanne kauas. Kokeiltaa saada yhteys toisiinne esim. kirjoittamisen kautta. Lähetä hänelle viesti. Lähetä hänelle laulu. Riko jää, älä huku.

Nämä ovat hyviä keinoja..jos haluaa olla tossukka ja antaa toisen hallita. Juuri tuollaista, että toisen pitää anella armoa, kun toinen osapuoli saa olla marttyyri.

Minä aion juuri nyt alkaa mököttää ja pitää mykkäkoulua. Minä en ole mielestäni tehnyt väärin, eikä puoliso ole mielestään tehnyt väärin, joten pattitilanteessa ollaan. Minä odotan silti anteeksipyyntöä, ja jos sitä ei tule, niin mikäs siinä, sitten voidaan ottaakin ero. See if I care.

Mykkäkoulu on minulle henkilökohtaisesti keino näyttää että minua on loukattu tai satutettu. Tapa juontaa juurensa omasta lapsuudesta kun äitini oli pahoinpidellyt minua. Hiljaisuus oli tapa näyttää että sattui vaikka sanoa ei ollut (eikä rohkeutta) eikä halukkuutta puhua oli vain jäljellä nöyryytys, kipu, mustelmat ja oksanjäljet ihossa. Olisipa joku pelastanut minut sieltä pois.

En halua anella, olen yrittäny olla niinkuin mitään ei oliskaan, että ei tunnu missään ja suurimmaks osaks ei tunnukkaan. On suuttunu asioista, joista ei nyt ihan noin kovasti pitäis vetää hernettä nenään, että pidetään mykkäkoulua. Olen siis ollu kovin stressaantunu erinäisistä asioista jotka ei liity häneen ja hän ei ikään kuin enää jaksa mun vuodatuksia huolistani. Illalla, ku lapset nukkuu, saatan vaikka sanoa 5 normaalia lausetta. Mies ei välttämättä sano edes joo, on hiljaa ja katsoo telkkaria. Ihan kuin minua ei olisi olemassakaan siinä sohvalla. ap

Vierailija kirjoitti:

Kokeile luovia keinoja. Laita hänelle esim. lappu käteen, jääkaapin oveen tms, johon olet kirjoittanut jotain avaavaa ja lähestyvää, esim. piirtänyt sydämen tai hymiöiden kuvia. Yritä myös esim. huumorintajulla. Tai yritä vaikka jonkun tarinan kautta, sarjakuvalla. Kysy ollaanko yhdessä ihan hiljaa, tulisko viereen olemaan vaikka ihan hiljaa, kokeile luovuuttasi. Kysy, mitä sinä olet tehnyt väärin ja miten te yhdessä nyt olette ajautuneet ihan toisistanne kauas. Kokeiltaa saada yhteys toisiinne esim. kirjoittamisen kautta. Lähetä hänelle viesti. Lähetä hänelle laulu. Riko jää, älä huku.

Meinasin ehdottaa samaa. Minulla ei ainakaan pokka pitäisi.

Toinen voisi olla pyytää miehen kavereita kylään ex tempore siten etteivät saa kertoa sinun kutsuneen. Ja tarjota yllättäen valmistamiasi leipomuksia yhteisen pöydän ääressä. Siinä on miehen pakko hellittää.

Hulluahan tuo mykkäkoulun pitäminen. Jos vaikka miettii että kuinka paljon omasta elämästä menee tuona aikana hukkaan hyviä juttuja. Miehenä kyllä ymmärrän että tuo voi olla miehen viimeinen tapa ilmaista tunteitaan. Siinä on vaan aika nurkassa eikä pääse ulos tilanteesta.

m

Vierailija kirjoitti:

Se on henkistä väkivaltaa! En katsoisi päivääkään, eikä tule muuttumaan. Mykkäkoululainen haluaa sillä hallita ja nöyryyttää läheisiään pakottamalla nämä polvilleen anelemaan huomiota ja anteeksiantoa. Itsellä tällainen äiti, johon en enää lähde mukaan, enkä harrasta itse tuota. Vannoin sen jo lapsena kun taas kerran ollessani erimieltä äitini kanssa jostain alkoi viikkojen mykkäkoulu jossa sai anoa äidinrakkautta takaisin.

Äitini myös kärkäs arvostelemaan muita, kaikkien muiden toiminta moitittavaa paitsi hänen täydellisyytensä. Yllättäen en halua kauhiasti olla moisen kanssa tekemisissä.

Yhdenkään lapsen en antaisi kasvaa tuollaisen häiriintyneen ihmisen kanssa! Sen verran isot traumat jäi mm perusluottamukseen. Lisäksi antaa täysin vääristyneen kuvan vanhemmuudesta ja parisuhteesta lapsille.

Tuo on sinun näkemyksesi.

Itse aloitan mykkäkoulun siinä vaiheessa, kun minut on ahdistettu nurkkaan eli sanallisesti kerrottu, miten turha, tyhmä ja tarpeeton olen, miten en ansaitse kunnioitusta eikä minua siksi tarvitse kuunnella. Eli se toinen saanoo selvästi, että puheellasi ei ole merkitystä, sanoillasi ei ole merkitystä, saat sanoa mitä vain, olet aina väärässä.

Joten vaikenen, koska jos puheesta ei ole hyötyä, niin miksi puhuisin? Harva mykkäkoululaisen puoliso huomaa, että itse aiheuttaa tilanteen muistuttamalla, että en viitsi kuunnella sinua, koska olet väärässä. He kyllä ruikuttavat, että täytyy keskustella, mutta samaan hengenvetoon sanovat, että ei noin voi ajatella.

Mykkäkoulu ei ole valtaa, se on itsensä kokoamista tilanteessa, jossa toinen on avoimesti ilmaissut halveksuntansa ja sen jälkeen lukinnut tilanteen niin, että ei voi puolustautua.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on minulle henkilökohtaisesti keino näyttää että minua on loukattu tai satutettu. Tapa juontaa juurensa omasta lapsuudesta kun äitini oli pahoinpidellyt minua. Hiljaisuus oli tapa näyttää että sattui vaikka sanoa ei ollut (eikä rohkeutta) eikä halukkuutta puhua oli vain jäljellä nöyryytys, kipu, mustelmat ja oksanjäljet ihossa. Olisipa joku pelastanut minut sieltä pois.

Ymmärrän historiasi. :-/ Mutta aikuisena pitäisi olla jo muita keinoja käsitellä loukkauksia. Ei olla oikein siitää omi traumojasi toisen.

En voi kunnioittaa ihmisiä, joilla on noin huonot ihmissuhdetaidot. Kyllä tuo juttu olisi aika lailla tuossa.