Miten mykkäkoulua pitävän kanssa käyttäydytään?

Mies saattaa kysyä kesken mykkäkoulun, että huvittaako seksi. Kun ei huvita, hän saa siitä taas lisäsyyn jatkaa mykkäkouluaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkistä väkivaltaa! En katsoisi päivääkään, eikä tule muuttumaan. Mykkäkoululainen haluaa sillä hallita ja nöyryyttää läheisiään pakottamalla nämä polvilleen anelemaan huomiota ja anteeksiantoa. Itsellä tällainen äiti, johon en enää lähde mukaan, enkä harrasta itse tuota. Vannoin sen jo lapsena kun taas kerran ollessani erimieltä äitini kanssa jostain alkoi viikkojen mykkäkoulu jossa sai anoa äidinrakkautta takaisin.

Äitini myös kärkäs arvostelemaan muita, kaikkien muiden toiminta moitittavaa paitsi hänen täydellisyytensä. Yllättäen en halua kauhiasti olla moisen kanssa tekemisissä.

Yhdenkään lapsen en antaisi kasvaa tuollaisen häiriintyneen ihmisen kanssa! Sen verran isot traumat jäi mm perusluottamukseen. Lisäksi antaa täysin vääristyneen kuvan vanhemmuudesta ja parisuhteesta lapsille.

Tuo on sinun näkemyksesi.

Itse aloitan mykkäkoulun siinä vaiheessa, kun minut on ahdistettu nurkkaan eli sanallisesti kerrottu, miten turha, tyhmä ja tarpeeton olen, miten en ansaitse kunnioitusta eikä minua siksi tarvitse kuunnella. Eli se toinen saanoo selvästi, että puheellasi ei ole merkitystä, sanoillasi ei ole merkitystä, saat sanoa mitä vain, olet aina väärässä.

Joten vaikenen, koska jos puheesta ei ole hyötyä, niin miksi puhuisin? Harva mykkäkoululaisen puoliso huomaa, että itse aiheuttaa tilanteen muistuttamalla, että en viitsi kuunnella sinua, koska olet väärässä. He kyllä ruikuttavat, että täytyy keskustella, mutta samaan hengenvetoon sanovat, että ei noin voi ajatella.

Mykkäkoulu ei ole valtaa, se on itsensä kokoamista tilanteessa, jossa toinen on avoimesti ilmaissut halveksuntansa ja sen jälkeen lukinnut tilanteen niin, että ei voi puolustautua.

Ehkä tässä puhutaan eri asioista. Jos minulle joku kertoisi olevani tyhmä ja tarpeeton, niin enpä sellaista kovin kauaa muutenkaan katselisi. Mykkäkoulua on sitä, että toinen esim. suuttuu jostakin asiasta mutta mykkäkoululla osoittaa mieltään mutta ei ole kuitenkaan suoraan valmis puhumaan asiasta tai kohtaamaan toista. Se on toisen ihmisen nöyryyttämistä ja hallitsemista. Halutaan että toinen ahdistuu puhumattomuudesta. Sitten vähän ajan päästä ollaan taas normaalisti. Eli miatään asioista ei puhuta, halutaan vaun mykkäkoululla hallita toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkistä väkivaltaa! En katsoisi päivääkään, eikä tule muuttumaan. Mykkäkoululainen haluaa sillä hallita ja nöyryyttää läheisiään pakottamalla nämä polvilleen anelemaan huomiota ja anteeksiantoa. Itsellä tällainen äiti, johon en enää lähde mukaan, enkä harrasta itse tuota. Vannoin sen jo lapsena kun taas kerran ollessani erimieltä äitini kanssa jostain alkoi viikkojen mykkäkoulu jossa sai anoa äidinrakkautta takaisin.

Äitini myös kärkäs arvostelemaan muita, kaikkien muiden toiminta moitittavaa paitsi hänen täydellisyytensä. Yllättäen en halua kauhiasti olla moisen kanssa tekemisissä.

Yhdenkään lapsen en antaisi kasvaa tuollaisen häiriintyneen ihmisen kanssa! Sen verran isot traumat jäi mm perusluottamukseen. Lisäksi antaa täysin vääristyneen kuvan vanhemmuudesta ja parisuhteesta lapsille.

Tuo on sinun näkemyksesi.

Itse aloitan mykkäkoulun siinä vaiheessa, kun minut on ahdistettu nurkkaan eli sanallisesti kerrottu, miten turha, tyhmä ja tarpeeton olen, miten en ansaitse kunnioitusta eikä minua siksi tarvitse kuunnella. Eli se toinen saanoo selvästi, että puheellasi ei ole merkitystä, sanoillasi ei ole merkitystä, saat sanoa mitä vain, olet aina väärässä.

Joten vaikenen, koska jos puheesta ei ole hyötyä, niin miksi puhuisin? Harva mykkäkoululaisen puoliso huomaa, että itse aiheuttaa tilanteen muistuttamalla, että en viitsi kuunnella sinua, koska olet väärässä. He kyllä ruikuttavat, että täytyy keskustella, mutta samaan hengenvetoon sanovat, että ei noin voi ajatella.

Mykkäkoulu ei ole valtaa, se on itsensä kokoamista tilanteessa, jossa toinen on avoimesti ilmaissut halveksuntansa ja sen jälkeen lukinnut tilanteen niin, että ei voi puolustautua.

Ehkä tässä puhutaan eri asioista. Jos minulle joku kertoisi olevani tyhmä ja tarpeeton, niin enpä sellaista kovin kauaa muutenkaan katselisi. Mykkäkoulua on sitä, että toinen esim. suuttuu jostakin asiasta mutta mykkäkoululla osoittaa mieltään mutta ei ole kuitenkaan suoraan valmis puhumaan asiasta tai kohtaamaan toista. Se on toisen ihmisen nöyryyttämistä ja hallitsemista. Halutaan että toinen ahdistuu puhumattomuudesta. Sitten vähän ajan päästä ollaan taas normaalisti. Eli miatään asioista ei puhuta, halutaan vaun mykkäkoululla hallita toista.

Mykkäkoululla osoitetaan, että toinen on loukannut ja nyt olisi aika pyytää anteeksi. Ei ole kiinnostusta puhua mistään tyhjänpäiväisestä, jos toinen on käyttäytynyt törkeästi. Ei ole mitään sanottavaa, jos toinen ei ymmärrä tehneensä väärin. Mitä sitä jankuttamaan enempää? Sanoin sen jo, ja moneen kertaan. Lopuksi sanoin, että no mietipä sitä. Eipä taida miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkistä väkivaltaa! En katsoisi päivääkään, eikä tule muuttumaan. Mykkäkoululainen haluaa sillä hallita ja nöyryyttää läheisiään pakottamalla nämä polvilleen anelemaan huomiota ja anteeksiantoa. Itsellä tällainen äiti, johon en enää lähde mukaan, enkä harrasta itse tuota. Vannoin sen jo lapsena kun taas kerran ollessani erimieltä äitini kanssa jostain alkoi viikkojen mykkäkoulu jossa sai anoa äidinrakkautta takaisin.

Äitini myös kärkäs arvostelemaan muita, kaikkien muiden toiminta moitittavaa paitsi hänen täydellisyytensä. Yllättäen en halua kauhiasti olla moisen kanssa tekemisissä.

Yhdenkään lapsen en antaisi kasvaa tuollaisen häiriintyneen ihmisen kanssa! Sen verran isot traumat jäi mm perusluottamukseen. Lisäksi antaa täysin vääristyneen kuvan vanhemmuudesta ja parisuhteesta lapsille.

Tuo on sinun näkemyksesi.

Itse aloitan mykkäkoulun siinä vaiheessa, kun minut on ahdistettu nurkkaan eli sanallisesti kerrottu, miten turha, tyhmä ja tarpeeton olen, miten en ansaitse kunnioitusta eikä minua siksi tarvitse kuunnella. Eli se toinen saanoo selvästi, että puheellasi ei ole merkitystä, sanoillasi ei ole merkitystä, saat sanoa mitä vain, olet aina väärässä.

Joten vaikenen, koska jos puheesta ei ole hyötyä, niin miksi puhuisin? Harva mykkäkoululaisen puoliso huomaa, että itse aiheuttaa tilanteen muistuttamalla, että en viitsi kuunnella sinua, koska olet väärässä. He kyllä ruikuttavat, että täytyy keskustella, mutta samaan hengenvetoon sanovat, että ei noin voi ajatella.

Mykkäkoulu ei ole valtaa, se on itsensä kokoamista tilanteessa, jossa toinen on avoimesti ilmaissut halveksuntansa ja sen jälkeen lukinnut tilanteen niin, että ei voi puolustautua.

Kauniisti kirjoitettu ja olen pahoillani puolestasi, että suhteesi on tuollainen. Sinun kohdallasi mykkäkoulu voi olla viimeinen keino, mutta on todella paljon miehiä, joille se on valtapeliä ja keino kontrolloida ja osoittaa halveksuntaa muita kohtaan. Toki mykkäkouluilevia naisiakin on, omaan elämääni on vain sattunut todella paljon tätä harrastavia miehiä. Minulla on ollut kaksi suhdetta, joissa molemmissa mies aloitti mykkäkoulun kun olin tehnyt jotain heidän mielestään väärää, esim. hakenut opiskelemaan tai ollut baarissa ystävieni kanssa. Isäni oli myös mykkäkouluihmisiä, pari kertaa vuodessa koko perhe sai kokea miten hän osoitti, ettei perhe ole hänen puheensa arvoinen. Töissä on kaksi miespuolista työkaveria, joista toisen mykkäkoulu on kestänyt nyt puoli vuotta, ilmeisesti ylennykseni vuoksi, mitään henkilökohtaista riitaa meillä ei ole ollut. Toinen lopettaa puhumisen silloin tällöin jos asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaan, ja voin sanoa että on kyllä todella hankala työskennellä ihmisen kanssa, joka ei suostu edes näkemään toista saati sitten puhumaan. Mykkäkoulun annetaan mennä jopa firman menestyksen edelle.

Ap:lle en osaa sanoa oikeastaan mitään muuta kuin myötätuntoni, mykkäkoulu on mielestäni yksi ahdistavimpia tilanteita ihmissuhteessa. Mykkäkouluun ei pitäisi mennä mukaan, vaan ikäänkuin antaa toiselle väyliä tulla sieltä pois käyttäytymällä itse normaalisti, mutta se on vaikeaa ja ainakin itse olen niin herkkä, että koen helpommaksi olla itsekin hiljaa kuin puhua kylmälle ja mykälle miehelle.

Netistä löytyy manuaaleja miten toimia passiivisaggressiivisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa.