Lue keskustelun säännöt.
Kanmattaako muuttaa yhteen uusperheeseen?
05.01.2017 |
Olen eronnut muutama vuosi sitten lapsen isästä, ja asun teinipojan kanssa kahden. Olimme exän kanssa pitkään yhdessä, kunnes lopulta väsyin hänen pahenevaan alkoholinkäyttöön. Jonkun aikaa eron jälkeen tapasin mukavan miehen, ja aloimme seurustella. Hän olisi piankin halunnut muuttaa kanssamme asumaan, mutta jokin pidättelee minua.
Olisihan se järkevää luopua toisesta asunnosta. Asumme nyt puolen tunnin automatkan päässä toisistamme, joten on helppoa viettää aikaa yhdessä.
Hän on myös eronnut, hänen lapsensa ovat jo aikuisia, joten meitä asuisi vain me kolme. Mies ja poika tulevat toimeen ihan ok keskenään. Mies tienaa vähän enemmän, mutta meillä on saman verran velkaa ja omaisuutta noin muuten. Olemme melko samanlaisia rahankäyttäjiä. Miehellä ei juuri ole ystäviä ja sukulaisia, minulla on ihan kohtuullisesti.
Jostain syystä olen vaan vastahakoinen muuttamaan yhteen. Miehestä on yhä kurjempaa asua erillään, hän on yksinäinen kun ei ole kanssani.
Missä vika?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, teillä olisi varmaan ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, jos pystyt takaamaan, ettei yhteenmuuttaminen huononna lapsesi asemaa. Tai kenenkään elämää. Mutta älä muuta, jos et halua. Koskaan ei pitäisi tehdä sellaista, mitä ei oikeesti halua.
Se, että mies tulee nyt ok toimeen lapsesi kanssa, ei takaa sitä, että niin olisi jatkossakin. Itselläni kävi juurikin niin; muutimme yhteen ja arki muutti myös miestä. Hän valitti kaikesta lapseni suhteen, vahti suihkussa käyntiä, valitti ihan kaikesta. Minulla oli aika jännittyyynyt olo pian kaiken suhteen, ja kodin ilmapiirikin alkoi olla jännittynyt. Erosimme.
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies tulee nyt ok toimeen lapsesi kanssa, ei takaa sitä, että niin olisi jatkossakin. Itselläni kävi juurikin niin; muutimme yhteen ja arki muutti myös miestä. Hän valitti kaikesta lapseni suhteen, vahti suihkussa käyntiä, valitti ihan kaikesta. Minulla oli aika jännittyyynyt olo pian kaiken suhteen, ja kodin ilmapiirikin alkoi olla jännittynyt. Erosimme.
Oliko miehellä omia lapsia?
Noin voi käydä kenen tahansa kohdalla, mutta suurempi riski on lapsettoman miehen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo miehellä on aikuiset lapset edellisestä liitosta, mutta he erosivat kun lapset olivat aika nuoria, että sellaista jatkuvaa lapsiperhe-elämää ei ole paljon viettänyt. Mies on ankarampi pojan suhteen kuin minä, olen ehkä vähän lälly. Lisäksi mies haluaisi aika paljon olla ihan kahden minun kanssa, ja poika menee sillon pelaileen itsekseen. On tietysti jo 13 joten kuuluu jossain määrin asiaankin.
Ap
Jännitän että olenko nyt se joka ei osaa antaa tilaa hyvälle miehelle. Ristiriitainen olo, kun sitten taas kuten että pitäisi olla läsnä lapselle. Myös että lapsi ei ole valinnut elää jonkun uuden ihmisen kanssa, joka vielä olisi auktoriteettiasemassa. Myös vähän jännitän, kun itse pidän lasta aika hienona poikana, mutta vaikka mies on minun kanssa aivan ihana, ei näytä olevan ihan niin rento eikä lähestyttävä pojan kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan ja miehen välille ei koskaan tule välttämättä rentoutta, mutta kyllä sitä oppii elämään toisen kanssa. Kunhan vain mies ei ole nipottaja. Nipottajat eivät sovi uusperheeseen. Jos mies kykenee hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat, niin tilanne on helpohko. Mutta jos hän alkaa kritisoimaan poikaa, niin sitten tulee ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna teille mahdollisuus, jos suhde on kuitenkin jo noin vakiintunut.
Kertomasi perusteella ei missään nimessä. Mies ei näytä hyväksyvän lasta. Jos nyt on jo viitteitä tuosta, niin tilanne ihan varmasti pahenee yhteen muuton myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakiintunut on ja ollaan sitouduttu, ja mies on rauhallinen ja luotettava. Ehkä kuitenkin hiukkasen voi olla nipo joissakin asioissa. Minun kyllä antaa olla sellainen kun olen, ehkä kun olen aika voimakastahtoinen, nykyään, enkä anna myöten.
Hän jollain tasolla ei haluaisi olla valinnaisesti isäpuoli kun kokee syyllisyyttä että ei ole ollut läsnä omille lapsilleen. Mutta olisi toinen aikuinen kyllä. Että lähtökohtaisesti ei sellainen perhe. Tai näin hän koki jossain vaiheessa ja kipuili.
Ap
En ikinä muuttaisi. Pojallesi on paljon parempi asua kanssasi kahden. Näin voi sanoa oikeastaan varmasti. Muuttakaa yhteen, kun poika on aikuistunut. Mikään ei ole teinille niin ikävää kuin asua jonkin äidin ukon kanssa yhdessä, joka 18v.synttäreiden lähestyttyä alkaa vaatia kotoa pois muuttoa. Muutenkin kuulostaa aina huonolta ottaa uutta aikuista teinin elämään, etenkin jos hän on vielä tiukka eli katsoo asiakseen osallistua teinin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakiintunut on ja ollaan sitouduttu, ja mies on rauhallinen ja luotettava. Ehkä kuitenkin hiukkasen voi olla nipo joissakin asioissa. Minun kyllä antaa olla sellainen kun olen, ehkä kun olen aika voimakastahtoinen, nykyään, enkä anna myöten.
Hän jollain tasolla ei haluaisi olla valinnaisesti isäpuoli kun kokee syyllisyyttä että ei ole ollut läsnä omille lapsilleen. Mutta olisi toinen aikuinen kyllä. Että lähtökohtaisesti ei sellainen perhe. Tai näin hän koki jossain vaiheessa ja kipuili.
Ap
Ei kuulista hyvältä. Itse näen, että voisitte onnistua vain, jos mies ja poika todella tulevat toimeen hyvin ja miehellä olisi tietoinen pyrkimys muodostaa kaveruutta/ystävyyden kaltainen kaverisuhde aikuistuvaan lapseen. Mikään rajoittava toinen vanhempi hän ei voi olla. Näin sanovat iham psykologitkin,että isä/äitipuoli voi olla "toinen" vanhemmista ansaiten kunnioituksen ja luottamuksen vain, jos hän on ollut lapsen elämässä jo ennen kouluikää.
Parisuhteeseen ei koskaan pidä mennä, jos toinen kokee olevansa yksinäinen. Kukaan ei halua olla toisen koko elämä!
Eli mies voisi hankkia ystäviä, harrastuksia ja elämän sen sijaan että kokeilee, voiko pojaltasi saada äidin pois. Hänen lapsiltaanhan lähti isä.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muuttaisi. Pojallesi on paljon parempi asua kanssasi kahden. Näin voi sanoa oikeastaan varmasti. Muuttakaa yhteen, kun poika on aikuistunut. Mikään ei ole teinille niin ikävää kuin asua jonkin äidin ukon kanssa yhdessä, joka 18v.synttäreiden lähestyttyä alkaa vaatia kotoa pois muuttoa. Muutenkin kuulostaa aina huonolta ottaa uutta aikuista teinin elämään, etenkin jos hän on vielä tiukka eli katsoo asiakseen osallistua teinin elämään.
Mies melko varmaan odottaisi että poika muuttaa aika pian kotoa opiskelemaan, on aihetta sivuttu. Jos olisimme kahden, minusta hän voisi opiskella alkuun kotoa käsin jos vaan haluaisi. Meillä on oikein hyvät välit ja hän tekee kotitöitä ja kunnioittaa minua. Mutta en näe kahta aikuista miestä saman katon alla, siitä tulisi ristiriitoja.
En myöskään oikein näe miestä odottamassa kymmentä vuotta. Hän on jo vähän kireä reissaamisesta välillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen ei koskaan pidä mennä, jos toinen kokee olevansa yksinäinen. Kukaan ei halua olla toisen koko elämä!
Eli mies voisi hankkia ystäviä, harrastuksia ja elämän sen sijaan että kokeilee, voiko pojaltasi saada äidin pois. Hänen lapsiltaanhan lähti isä.
Olen kokenut kyllä välillä vähän ahdistavana ajatuksen siitä että miehellä ei ole oikein muuta sosiaalista elämää kuin työ, lapset ja minä.
Siis hän on kyllä ihan valtavan hyvä ja rakastava mies. Välillä vaan tuntuu etten riitä kun olisi poikakin jonka kanssa pitäisi viettää aikaa kahden, ja sukulaiset ja ystävät ja harrastukset.
Ap
Up