Poikaystävä raivostuu aina jos en kuule kerrasta hänen puhettaan
Jos joudun kysymään "Anteeksi, mitä sanoit" niin paiskoo tavaroita ja huutaa K-Y-S-Y-I-N- E-T-T-Ä- M-I-S-S-Ä -S U-O-L-A -ON -O-L-I-K-O- T-A-R-P-E-E-K-SI- S-E-L-V-Ä-S-T-I -A-R-T-I-K-U-L-O-I-T-U !!!
Jos hän on huonolla tuulella, en edes uskalla kysyä mitä vaan mumisen jotain, nyökyttelen ja hymyilen.
Kommentit (9)
Minulla on kaveri, joka melkein refleksinä sanoo "ai mitä". Ärsyttävää toistaa uudestaan mitä juuri sanoin. Muilla ei tunnu olevan samaa ongelmaa ymmärtää puhettani. Joskus kaverini kuitenkin itse toistaa kysyttyään mitä sanoin, joten hän kyllä kuulee. En ole päässyt perille milä tarve hänellä on heittää keskusteluun tuollainen turha tokaisu.
Mikä siinä miehessä on niiiin ihanaa, että sen kanssa kannattaa jatkaa ja kestää nuo tavaroiden paiskomiset?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka melkein refleksinä sanoo "ai mitä". Ärsyttävää toistaa uudestaan mitä juuri sanoin. Muilla ei tunnu olevan samaa ongelmaa ymmärtää puhettani. Joskus kaverini kuitenkin itse toistaa kysyttyään mitä sanoin, joten hän kyllä kuulee. En ole päässyt perille milä tarve hänellä on heittää keskusteluun tuollainen turha tokaisu.
No lähinnä se on vain tokaisu, joka antaa vastaajalle sekunnin mietintä/reagointitauon. Itse huomaan tekeväni samaa, kun olen hieman ajatuksissani enkä täysin keskittynyt muihin ja joku yhtäkkiä kysyy tai sanoo jotakin. Ensimmäisenä tulee reaktio "ai mitä", mikä antaa aikaa palata omista ajatuksista toisen kysymykseen ja sitten vastata siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka melkein refleksinä sanoo "ai mitä". Ärsyttävää toistaa uudestaan mitä juuri sanoin. Muilla ei tunnu olevan samaa ongelmaa ymmärtää puhettani. Joskus kaverini kuitenkin itse toistaa kysyttyään mitä sanoin, joten hän kyllä kuulee. En ole päässyt perille milä tarve hänellä on heittää keskusteluun tuollainen turha tokaisu.
No lähinnä se on vain tokaisu, joka antaa vastaajalle sekunnin mietintä/reagointitauon. Itse huomaan tekeväni samaa, kun olen hieman ajatuksissani enkä täysin keskittynyt muihin ja joku yhtäkkiä kysyy tai sanoo jotakin. Ensimmäisenä tulee reaktio "ai mitä", mikä antaa aikaa palata omista ajatuksista toisen kysymykseen ja sitten vastata siihen.
Eli ei ole tarkoituksenakaan, että kysyjän pitää toistaa. Odotat vain sen sekunnin, niin toinen saa kerättyä ajatuksensa.
Eli sinulla on aggressiivinen poikaystävä, joka purkaa vihaansa sinuun. Mitähän pitäisi tehdä? Ööö. Nyt tiedän! Mennä naimisiin ja hankkia lapsi!
Siskoni oli pahimmassa murrosiässään sellainen, että totesi vain: "No ei näyttäny kiinnostavan, jos et kuunnellu." Hän ei suostunut sanomaan mitään uudestaan. Isä taas suuttui mulle, jos ei kuullut, mitä sanoin. Hienoa perhekulttuuria. Voitte kuvitella, miten paljon meillä oikeasti keskusteltiin mistään. En jaksaisi enää. En voisi enää jakaa kotiani tuollaisten ihmisten kanssa. Asiat on huonosti, jos aikuisen ihmisen täytyy kodissaan hiipiä varpaillaan toisten ympärillä.
Mulla, varsinkin väsyneenä, menee hermot kun lapsi puhuu mulle ja unohtaa kolme kertaa lauseen aikana sen aiheen. "äiti hei....öööö jos mä saisin, sen niin...."
Pelasta itsesi heti! Tuosta ei tule muuta kuin ikävyyksiä, kun raivostuu tuolla tavalla. Ei sinun tarvitse edes kertoa, että on paljon muutakin mitä sinä et uskalla tehdä kuin kysyä jotain.
Lol, aika lapsellista. Jättäisin tollasen pennun.