Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä epärealistinen käsitys lapsen "hankinnan" ja lapsiperheen elämän helppoudesta. Onko muita samanlaisia?
18.12.2016 |
Olemme kolmikymppinen pariskunta ja aika ajoin lasten "hankinta" nousee esille, mutta molempien mielestä "ei kuitenkaan vielä". Tai minun mielestäni ei välttämättä ollenkaan.
Mutta miten saisin mieheni ymmärtämään, että asiat eivät välttämättä mene ihan putkeen? Pelkään, ettei hän edes ymmärrä, mihin olisi mahdollisesti ryhtymässä.
Jos raskautta ajatellaan, hän ei ymmärrä, että ihan oikeasti biologinen ikä tulee naisella vastaan. Että lasta pitää alkaa yrittämään ennen kuin on 35v, erityisesti jos mitään etukäteistietoa hedelmällisyydestä ei ole. Ja että raskaus voi olla vaikea, synnytys voi olla vaikea ja niistä voi jäädä jopa pysyviä haittoja sekä äidille että lapselle.
Hän on seurannut oman sukunsa tuttavaperheiden elämää, joka on kyllä hyvin idyllistä: lapset ovat terveitä, ovat aina nukkuneet hyvin, eivät ole sairastelleet eivätkä ole allergisia, ovat kauniita ja hyvin käyttäytyviä, ovat ikäisikseen lahjakkaita monissa asioissa, kaikin puolin kaikkien silmäteriä. Perheet jaksavat puuhata kaikkea kivaa yhdessä ja lapset on helppo ottaa mukaan matkaan melkein minne tahansa. Vanhempien suhteet voivat tai ainakin näyttävät voivan hyvin.
Omassa kaveripiirissäni sitten riittää näitä toisenlaisiakin tarinoita, mutta hän ei taas ole ollut näkemässä tai kuulemassa näitä kokemuksia niin läheltä.
Niin tai näin, on epärealistista odottaa, että kaikki menisi putkeen.
Onko muiden miehillä tällaista "sinisilmäisyyttä"? Onko ideoita, miten voisin herätellä miestäni ajattelemaan asioita tarkemmin?
Kommentit (37)
Meillä oli samaa esikoisen odotusaikana. Muistan ku neuvolassa mies puhui kuinka sitten vauvan synnyttyä minä huolehdin vain imetyksestä ja hän hoitaa kaiken muun. Kun vauva sitten syntyi, alkoi mahavaivat ja valvominen koko yön kestävien huutoineen. Kävi miehellekin ilmi ettei se aina mee nii ku elokuvissa :D
Tapaatteko miehen kanssa myös sinun tuttavaperheitäsi, joissa mainitsit olevan vähemmänkin ruusuista menoa? Se voisi vähän avata hänen silmiä. Sittenhän on paljon kaikkia oppaita ja kirjoja mitä voisit luetuttaa jos miestä kiinnostaa. Ja puhua teidän toki kannattaa. Hyvä kun tiedostat, ettei lapsen maailmaan tulo ole mikään itsestäänselvyys tai pieni asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kerro miehellesi konkreettisia esimerkkejä, mitkä asiat voisivat muuttua perheenlisäyksen myötä.
Päästä miehesi vapaaksi.
Vastuullinen, järkevä mies on haluttu kumppani ja isä.
Perhe- elämä... Ihanaa, äitiys, ihanaa, isyys, ihanaa. Vastoinkäymiset, voitettavissa.. Ainoa asia, mitä rahalla ja viisudella ja enakkoimalla ei saa, on perhe, lapset, ja onni.
Älä vie sitä mahdollisuutta mieheltäsi..
Lapsen maailmaan tulo ei ole pieni asia... Ei se ole suurikaan. Ette ole ensimmäisiä, ettekä viimeisiä..
Siis miehesi ei ole pessimisti ja omaa vahvan itseluottamuksen, joka näkyy siinä että uskoo vahvasti selviävänsä kaikista esteistä, joita elämä eteen heittää.
Ja meidän pitää kivittää mies, koska....?
Voitko laittaa ihan suoraan, mitä sinä tarkoitat?
Tarkoitatko siis, ettet saa miestäsi ymmärtämään että lapsenteko pitää aloittaa juuri nyt, koska sulla jo ikää? Vai mitä sä nyt ajat takaa?
Teillä on vain erilainen elämänasenne, mies on rohkeampi ja sinä arempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUKAAN ei voi tietää minkälaisen lapsen itse saa! Toinen saa helpon ja toinen vaikeamman vauvan, kolmas saa molemmat.
Miksi kuvittelet, että "kaikki menee putkeen"?
Ei mene, ellet itse tee asioille jotain. Sinun kaveripiirissäsi kaiketi annetaan kaiken olla, jätetään tekemättä, keskitytään itseen ja kas - ei ole kivaa kenelläkään, lapset valvottavat ja vanhempien suhde on mitä on.
Miehen suvussa lähdetään toisenlaisin eväin perheeseen ja parisuhteeseen, siellä ratkaistaan ongelmat, tehdään asiat kunnolla, ollaan lasten kanssa ja kasvatetaan näitä, opitaan lukemaan pienet signaalit ja kaikilla on hyvä olla.
Vanhemmuus on valinta. Voi valita sen, että valittaa tai voi valita sen, että tämä on kivaa, Silloin yllättäen koliikkivauva ei kaada parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään tiedä minkälaista se elämä on ensimmäisen lapsen synnyttyä. Tarkoittaako tämä siis ettei minun pidä koskaan hankkia lapsia? Olen vielä lapseton nainen, kolmekymppinen.
Mitä minun pitää tietää, jotta voin harkita lapsensaantia? Onko tähän joku testi tai kyselylomake, jolla saa faktatietoa?
Perhe on vanhempiensa näköinen. Jos et halua lapsia, niin kerro se miehellesi. Hän ansaitsee tasapainoisen naisen, joka jakaa hänen haaveensa. Tosille lapset kuuluvat elämään ja toiset miettivät miten paljon niistä on vaivaa. Jos ei lapsia rakasta, niin aivan varmasti ne ovat vaivaksi ja halutaan laittaa hyllylle odottamaan leikkihetkeä (tämä olet sinä ei miehesi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paras lahja on lapset, koti ja perhe.
Luulisi, että sinäkin tuohon ikään, olisit saanut muutakin tehdä tarpeeksesi
Mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää, heittäytyä.
Onnellisimpia on ne, jotka uskaltaa antaa kaiken sille perheelle ja lapsille, kun on sen aika.
Kun hyväksyy, että vaikeuksia saattaa tulla, ja niistä selviää, jaksaa vaikka läpi harmaan kiven.
Heikot sortuu....
Lapset ja perhe vaatii tahtoa ja rohkeutta- jos ei sulla ole, anna olla...
Mut älä kiellä sitä muilta.
Katoa, ja anna miehen perustaa perhe.
Realiteetit on hyvä tiedostaa, mutta ei niitä kaikkia vauvan mukanaan tuomia muutoksia voi oikein etukäteen kuvitella, ne näkee oikeasti vasta sitten kun pieni on maailmassa. Ja todennäköisesti sen jälkeen, kävi miten kävi, on maailman onnellisin siitä vauvasta <3 Sen voimalla jaksaa melkein mitä vain.
Niin se vaan on, ettei elämässä kaikkea voi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olen sukulaisperheitä ja tuttuja seuraillut niin ei siinä ikinä tiedä miten käy... synnytyksessä on mennyt jotain pieleen, yksi lapsi on joutunut useisiin leikkauksiin ennen taaperoikää, yhdessä perheessä on monta lasta mutta kaikilla kehitysvammat... rankalta vaikuttaa. Ei se todellakaan mene aina niin että sieltä tupsahtaa 2 tervettä lasta ihan itsestään täydentämään sitä perheidylliä.
Vierailija kirjoitti:
Kun hyväksyy, että vaikeuksia saattaa tulla, ja niistä selviää, jaksaa vaikka läpi harmaan kiven.Heikot sortuu....
Lapset ja perhe vaatii tahtoa ja rohkeutta- jos ei sulla ole, anna olla...
Mut älä kiellä sitä muilta.
Katoa, ja anna miehen perustaa perhe.
Onkohan sinullakaan kaikki ihan hyvin? Katkeralta kuulostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää sanoa suoraan jos et halua lasta ja myöskin miehen pitää tajuta ettei lapsi ole kuin nukke joka puetaan kauniisti ja laitetaan hyllylle odottamaan leikkihetkeä sitten kun sen kanssa ei jakseta olla. Oikeasti on miehiä jotka eivät käsitä miten arki muuttuu lapsen myötä.Niitä miehiä on valtavasti.
Samaten naisia. Tulee vauvavuosi yllätyksenä kun kaikki ei menekään niin kuin vaaleanpunaisissa prinsessaunelmissa.
Miestä ei ehkä huoleta, koska voi vain häipyä jos ei mene putkeen.
Älä tee lasta tuollaisen miehen kanssa. Minä erehdyin tekemään ja mies katosi kun ymmärsi, että minä olin ollut oikeassa. Koliikki, allergiat ja unettomuus oli ensimmäisen vuoden bermudan kolmio. Nyt olen yh ja vaikka lapsi on isompi, ei isää vieläkään kiinnosta. Joskus käy sukulaisille esittämässä ja sitten äkkiä palautus minun luo.
Vierailija kirjoitti:
Päästä miehesi vapaaksi.
Vastuullinen, järkevä mies on haluttu kumppani ja isä.
Perhe- elämä... Ihanaa, äitiys, ihanaa, isyys, ihanaa. Vastoinkäymiset, voitettavissa.. Ainoa asia, mitä rahalla ja viisudella ja enakkoimalla ei saa, on perhe, lapset, ja onni.
Älä vie sitä mahdollisuutta mieheltäsi..
Annatko yhteystietosi? Vinkkaan hänelle heti.
-AP
Osasin jo raskauden aikana arvata ettei mies aivan ymmärtänyt, että mihin on päänsä pistämässä. Ja huom. hän oli kuitenkin se, joka erityisesti halusi lapsen. Ja nyt hän sitten ihmettelee, että miksei se mene kiltisti nukkumaan illalla ja miksei se viihdy paikallaan jossain lattialla. Niinpä niin! Vauvaa ei voi pakottaa nukkumaan, kun itse haluaa, vauva kaipaa vuorovaikutusta, eikä halua olla yksin ja vauvat ITKEE välillä! Miten tämä voi olla yllätys kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei ehkä huoleta, koska voi vain häipyä jos ei mene putkeen.
Komppi! Noin ne tuppaavat usein tekemään myös sellaiset miehet, jotka ihan hirveästi haluavat perheen, kovemmin kuin nainen. Ovat hylkäämässä ja häipymässä heti, jos ei oikein nappaa. Luulevat, että voivat aloittaa alusta jo lisääntyneinä ja hankkia paremman nainen+lapset-paketin, vaikka on se entinenkin perhe, jonka elatukseen on (ihan oikein) velvollisuus osallistua. Miehelle lapsen mahdollinen vamma tai kehityspoikkeama voi olla kova pala hyväksyä, sellainen, joka pitäisi vain saada piiloon ja pois näkyvistä.
Nyt kyllä ap on ihan oikealla asialla jarrutellessaan, jos mies tuntuu kovin pilvilinnoissa olevan. Ei sitä omaa lapsiarkea voi ennakoida, mutta kyllä on varmasti viisasta puhua. Ei sitten pääse mieskään luistelemaan vastuistaan vedoten siihen. ettei puhuttu.
Alue: Aihe vapaa
Sun pitää sanoa suoraan jos et halua lasta ja myöskin miehen pitää tajuta ettei lapsi ole kuin nukke joka puetaan kauniisti ja laitetaan hyllylle odottamaan leikkihetkeä sitten kun sen kanssa ei jakseta olla. Oikeasti on miehiä jotka eivät käsitä miten arki muuttuu lapsen myötä.Niitä miehiä on valtavasti.