Auttakaa mua, elämä lopussa enkä tiedä mitä tehdä!
Olen tänne useasti kirjottanut vasemman rinnan oireistani.
Nännistä lähtee ajoittain nahkaa ja kauhukseni huomasin että kerran puristamalla tuli kellertävää nestettä ja sen jälkeen on tullut kirkasta itsestäänkin:( Puristelmalla en saa mitään tulemaan. Lisäksi puristelun jälkeen nännin sivuun tuli pieni ihorikko mutta pelkään että sekin jotain Pagetin tautiin viittaavaa kuitenkin:(
Mulla on ollut ajoittain alaselkä ja jalat jomottavat ja nyt pelkään että syöpä levinnyt jo sinnekkin.
Jouduin jäädä töistä pois ja mieliala lääkkeen vaihto on menossa rauhottavia menee päivittäin.
Lähinnä makaan peiton alla itkemässä tai sitten wc:ssä tutkimassa rintaa:(
Olen ihan hukassa enkä pysty enää arkitoimiin.
Maanantaina mammo ja ultra enkä tiedä kuinka mun psyyke kestää sen. Jos uskaltaisin niin hyppäisin junan alle.
Miten muut ikinä olette selvinneet tutkimusten odottelusta saati sitten diagnoosista?
Kommentit (67)
Pelkäätkö siis kuolemaa, mutta haluaisit kuitenkin hypätä junan alle? Hmm... Olet konrollifriikki! Haluat, että kaikki tapahtuu oman mielesi mukaan, ja kun ei tapahdukaan, menet paniikkiin?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kohtalostasi. En tiedä mitä sanoa. Elämä on arvaamatonta itse kullekin, ja ehkä kuolema ei ole loputonta... Ehkä se on uusi alku.
Ahdistava vastaus :(
Kai nyt ekana kannattaa mennä hakemaan se diagnoosi ennen treffejä junan kanssa.
Lisäks en ole saanut ahdistuksen takia syötyä kunnolla aikoihin ja paino on tippunut reilusti.
Tarkotitko 1 että syöpä on mulla eikä toivoa? 2 juuri jotenkin noin...
Rauhoitu, ei nuo oireet välttämättä kerro pahanlaatuisuudesta. Alaselän ja jalkojen jomotus on tosi yleistä ja siihen on lukuisia paljon syöpää todennäköisempiä syitä. Tärkeintä on, että olet nyt menossa tutkimuksiin. Kerro lääkärille huolesta ja ahdistuksesta ja kirjoita vaikka etukäteen paperille kysymyksiä, joihin haluat vastauksen. Onko sulla ollut taipumusta hypokondriaan? Se voi aiheuttaa tuon "ylireagoinnin." Tarvitset ehdottomasti apua myös tuon psyykkisen puolen kanssa, ilmeisesti olet jo hoidon piirissä lääkityksen ja sairausloman perusteella, mikä on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kohtalostasi. En tiedä mitä sanoa. Elämä on arvaamatonta itse kullekin, ja ehkä kuolema ei ole loputonta... Ehkä se on uusi alku.
Ahdistava vastaus :(
Se ei ollut tarkoitukseni. Olen menettänyt rakkaan rintasyövälle. En tiedä mitä sanoa, ehkä en sitten sano mitään.
Voimaa! Hetki kerrallaan, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
Tärkeintä on nyt, että saat sen tarkan diagnoosin. Älä kehittele enempää kauhukuvia päässäsi. Minun äidilläni oli todella huono ennuste, mutta nyt jo paranemaan päin. :)
Miksi et mennyt yksityiselle vaan olet käyttänyt tämän ajan googlaten worst case scenarioita? Yksityiselle oisit päässyt viikossa. Mä menin yksityiselle kun rintaa vihloi, musta se satku oli halpa hinta sille ettei tarvinnut pitempään murehtia kun proffa ei ultratessa mitään poikkeavaa löytänyt.
Sulla on ilmeisesti masennusta ja taipumusta luulotautiin ja oman navan vatvominen antaa sun elämälle tarkoituksen.
Sori jos olen julma mutta jos oikeasti pelkää syöpää, sen yksityisen lekurimaksun repii vaikka mistä varsinkin jos käy töissä.
Sun alaselkä on luultavasti vaan jumissa, siihen auttaa venyttely ja lihasharjoittelu.
Melkein toivon että sekoaisin koska ahdistus on niin lamaavaa.
Katson vain muita ihmisiä ikkunasta ja mietin että kaikilla muilla on elämä.
Suunnittelen lapsille jatkoja ja mietin kuinka kertoa että olen kuolemassa.
Olen kolunnut netistä kaikki mahdolliset tarinat aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mennyt yksityiselle vaan olet käyttänyt tämän ajan googlaten worst case scenarioita? Yksityiselle oisit päässyt viikossa. Mä menin yksityiselle kun rintaa vihloi, musta se satku oli halpa hinta sille ettei tarvinnut pitempään murehtia kun proffa ei ultratessa mitään poikkeavaa löytänyt.
Sulla on ilmeisesti masennusta ja taipumusta luulotautiin ja oman navan vatvominen antaa sun elämälle tarkoituksen.
Sori jos olen julma mutta jos oikeasti pelkää syöpää, sen yksityisen lekurimaksun repii vaikka mistä varsinkin jos käy töissä.
Sun alaselkä on luultavasti vaan jumissa, siihen auttaa venyttely ja lihasharjoittelu.
Mä olen käynyt hirveesti yksityisellä yhdessä sun toisessa tutkimuksessa ja rahaa on mennyt tuhansia.
Nyt sitten päädyin ns. omalle lääkärille jonka kanssa sovittiin etten enää mene lääkäriltä toiselle vaan kävisin samaa kautta kaikki.
Sitäpaitsi pelkkä mammo ja ultra ei taida nyt riittää joten tulis maksamaan tosi paljon.
Ja tää vaikuttaa läheisiin, kukaan ei tiedä mitä tehdä mutta mun on pakko itkeä tätä niille:(
Mitä ihmettä. Miksi sulla olisi syöpä? Eikö tuo neste ole ihan normaalia? Minultakin tullut eikä lääkäri laittanut edes lähetettä mammoon.
Rauhoitu hyvä ihminen.
Ei oo normaali neste, tulee vain toisesta.
Helevetin harhaanjohtava otsikko.
Paremminkin "luulotautisena googlaan kuolettavia tauteja itselleni"
Et voi kontrolloida elämääsi täysin. Ei kukaan voi. Et meinaa kestää tähän ajatukseen liittyvää ahdistusta, joten se lamaa sinut.
Mitäs jos aloittaisit asettamalla itsellesi yhden hyvin pienen tavoitteen:
1) Käy lyhyellä 15 min kävelyllä ja ota yksi valokuva asiasta, jonka näät
Sitten voit tuijottaa sitä kuvaa seuraavat päivät ja olla tyytyväinen itseesi. Sen verran hallintaa sinulla oli. Voi olla enemmänkin, mutta ei loputtoman paljon. Kuolet lopulta, kuten me kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Helevetin harhaanjohtava otsikko.
Paremminkin "luulotautisena googlaan kuolettavia tauteja itselleni"
No toivon että olisikin noin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et voi kontrolloida elämääsi täysin. Ei kukaan voi. Et meinaa kestää tähän ajatukseen liittyvää ahdistusta, joten se lamaa sinut.
Mitäs jos aloittaisit asettamalla itsellesi yhden hyvin pienen tavoitteen:
1) Käy lyhyellä 15 min kävelyllä ja ota yksi valokuva asiasta, jonka näät
Sitten voit tuijottaa sitä kuvaa seuraavat päivät ja olla tyytyväinen itseesi. Sen verran hallintaa sinulla oli. Voi olla enemmänkin, mutta ei loputtoman paljon. Kuolet lopulta, kuten me kaikki.
Näin se taitaa olla. Haluaisin heti tietää mikä on ja mitä tapahtuu, selviänkö.
Olen pahoillani kohtalostasi. En tiedä mitä sanoa. Elämä on arvaamatonta itse kullekin, ja ehkä kuolema ei ole loputonta... Ehkä se on uusi alku.