Auttakaa mua, elämä lopussa enkä tiedä mitä tehdä!
Olen tänne useasti kirjottanut vasemman rinnan oireistani.
Nännistä lähtee ajoittain nahkaa ja kauhukseni huomasin että kerran puristamalla tuli kellertävää nestettä ja sen jälkeen on tullut kirkasta itsestäänkin:( Puristelmalla en saa mitään tulemaan. Lisäksi puristelun jälkeen nännin sivuun tuli pieni ihorikko mutta pelkään että sekin jotain Pagetin tautiin viittaavaa kuitenkin:(
Mulla on ollut ajoittain alaselkä ja jalat jomottavat ja nyt pelkään että syöpä levinnyt jo sinnekkin.
Jouduin jäädä töistä pois ja mieliala lääkkeen vaihto on menossa rauhottavia menee päivittäin.
Lähinnä makaan peiton alla itkemässä tai sitten wc:ssä tutkimassa rintaa:(
Olen ihan hukassa enkä pysty enää arkitoimiin.
Maanantaina mammo ja ultra enkä tiedä kuinka mun psyyke kestää sen. Jos uskaltaisin niin hyppäisin junan alle.
Miten muut ikinä olette selvinneet tutkimusten odottelusta saati sitten diagnoosista?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mennyt yksityiselle vaan olet käyttänyt tämän ajan googlaten worst case scenarioita? Yksityiselle oisit päässyt viikossa. Mä menin yksityiselle kun rintaa vihloi, musta se satku oli halpa hinta sille ettei tarvinnut pitempään murehtia kun proffa ei ultratessa mitään poikkeavaa löytänyt.
Sulla on ilmeisesti masennusta ja taipumusta luulotautiin ja oman navan vatvominen antaa sun elämälle tarkoituksen.
Sori jos olen julma mutta jos oikeasti pelkää syöpää, sen yksityisen lekurimaksun repii vaikka mistä varsinkin jos käy töissä.
Sun alaselkä on luultavasti vaan jumissa, siihen auttaa venyttely ja lihasharjoittelu.
Mä olen käynyt hirveesti yksityisellä yhdessä sun toisessa tutkimuksessa ja rahaa on mennyt tuhansia.
Nyt sitten päädyin ns. omalle lääkärille jonka kanssa sovittiin etten enää mene lääkäriltä toiselle vaan kävisin samaa kautta kaikki.
Sitäpaitsi pelkkä mammo ja ultra ei taida nyt riittää joten tulis maksamaan tosi paljon.
Mitäs muita (luulo)sairauksia olet itsellesi siis esidiagnosoinut jos rahaa on mennyt jo tuhansia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi kontrolloida elämääsi täysin. Ei kukaan voi. Et meinaa kestää tähän ajatukseen liittyvää ahdistusta, joten se lamaa sinut.
Mitäs jos aloittaisit asettamalla itsellesi yhden hyvin pienen tavoitteen:
1) Käy lyhyellä 15 min kävelyllä ja ota yksi valokuva asiasta, jonka näät
Sitten voit tuijottaa sitä kuvaa seuraavat päivät ja olla tyytyväinen itseesi. Sen verran hallintaa sinulla oli. Voi olla enemmänkin, mutta ei loputtoman paljon. Kuolet lopulta, kuten me kaikki.
Näin se taitaa olla. Haluaisin heti tietää mikä on ja mitä tapahtuu, selviänkö.
No jos oikeasti haluaisit, olisit jo käynyt yksityisellä terveysasemalla sen sijaan että voivottelet täällä viikkokausia.
Ekalla sivulla selitys miksi joudun odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mennyt yksityiselle vaan olet käyttänyt tämän ajan googlaten worst case scenarioita? Yksityiselle oisit päässyt viikossa. Mä menin yksityiselle kun rintaa vihloi, musta se satku oli halpa hinta sille ettei tarvinnut pitempään murehtia kun proffa ei ultratessa mitään poikkeavaa löytänyt.
Sulla on ilmeisesti masennusta ja taipumusta luulotautiin ja oman navan vatvominen antaa sun elämälle tarkoituksen.
Sori jos olen julma mutta jos oikeasti pelkää syöpää, sen yksityisen lekurimaksun repii vaikka mistä varsinkin jos käy töissä.
Sun alaselkä on luultavasti vaan jumissa, siihen auttaa venyttely ja lihasharjoittelu.
Mä olen käynyt hirveesti yksityisellä yhdessä sun toisessa tutkimuksessa ja rahaa on mennyt tuhansia.
Nyt sitten päädyin ns. omalle lääkärille jonka kanssa sovittiin etten enää mene lääkäriltä toiselle vaan kävisin samaa kautta kaikki.
Sitäpaitsi pelkkä mammo ja ultra ei taida nyt riittää joten tulis maksamaan tosi paljon.
Mitäs muita (luulo)sairauksia olet itsellesi siis esidiagnosoinut jos rahaa on mennyt jo tuhansia?
Aika kaikenlaisia. Mutta nyt on sitten todellinen tilanne.
Onko joku joutunut odottamaan tuloksia, miten olet selvinnyt odotuksesta?
Järkyttävä ahdistus johon taas yöllä heräsin :((
Lopeta netissä roikkuminen. Kiellä itseltäsi googlettaminen!! Heti paikalla. Pois koneelta. Google on maailman luetuin lääkärikirja. Sen vuoksi lääkärit joutuvat määräämään ahdistukseen rauhoittavia "kun googlesta luin". Älä lue juttuja, koska jokaisen tilanne on erilainen. Ei ole mitään yhtä ja samaa oiretta. Jätä diagnoosin teko ammattilaisille.
Rauhoittavia tarvitset kuitenkin ahdistukseen ja jännitykseen. Koetulosten odottaminen on henkisesti hyvin raskasta. Peloistasi sinun on puhuttava heti paikalla hoitavan lääkärin kanssa. Toinen paikka, mistä saa keskusteluapua, on paikkakuntasi syöpäyhdistys - vaikka mitään syöpää ei olisi diagnosoitukaan. Siellä on asiaan koulutettuja hoitajia. Noudata rauhoittavien lääkkeiden käyttöohjeita, sekä pyydän: luota lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan ammattitaitoon.
Keskity päivittäisiin askareisiin. Tee mitä tahansa muuta kuin lue googlen "juttuja". Käy pitkillä kävelyillä. Kävele niin pitkään että väsyt. Vaikka tulisitkin yhtä ahdistuneena lenkiltä takaisin, niin silti olet hengittänyt raitista ilmaa ja kehosi saanut liikuntaa.
Lasten kanssa on jotenkin jaksettava touhuta. Itse olen painanut pahan ahdistuksen taka-alalle (esitän iloisempaa kuin oikeasti olen). Mutta myös lapsiin keskittymällä olen saanut valtavaa iloa - sillä hetkellä - suurta, ylitsevuotavaa iloa ja onnea. Se on kuin hetkellinen aalto, joka pysäyttää.
Koeta jaksaa joulunaika. Juuri joulu jostain syystä saa mielen herkistymään, itkettää helposti - ja nämä vaihdevuodetkin. Edellä kirjoitetun lisäksi ryhdy syömään lisäravinteita, c-vitamiinia runsaasti. Yritä nukkua paljon. Ellei onnistu, niin heti nukahtamislääke.
Vielä kerran, lopeta tiedonhakeminen netistä. Eksyt mihin tahansa (pelottaviin) keskusteluihin. Eikä niitä voi torjua järjellä, koska mieli on hälytystilassa.
Tutkimattomat on herran tiet, aina ei parane enkä voi sitä luvata,
http://www.tv7.fi/vod/player/18053/
Käy lenkillä, elokuvissa, uimassa, teatterissa, konsertissa, kirkossa, missä hyvänsä, että saat hetkeksi ajatuksesi muualle aiheesta. Tee ja touhua. Siivoa vaikka. Tai jos olet kauhusta ja pelosta lamaantunut, niin aikasi maattuasi sängyssä, murehdittuasi, itkettyäsi, pakota itsesi ylös ja liikkeelle. Mene kahville kahvilaan. Teelle. Ruokailemaan. Syö hyvin kaikkea mahdollista (ei roskaruokaa).
Toimintaterapia ja työ (touhu) auttaa joskus parhaiten. Toimi konemaisesti - toimit silti. Pidä yhteyttä ystäviisi - kerro heille huolesi. Jos tosiystäviä, he ovat tukemassa.
Toivon sinulle, että ahdistuksesi pysyy aisoissa (käytä lääkkeitä). Toivon sinulle, että rauhoittuisit hetkeksi. Toivon sinulle sitä henkistä voimaa, jota sisälläsi kannat, juuri nyt esiin! Nimittäin olet vahvempi henkisesti kuin tiedät olevasi.
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Omasta kokemuksesta tiedän, että tälläisessä tilanteessa ei ole aivan oma itsensä, ei siis ole ihan "täysissä ruumiin ja hengen voimissa". Anna itsellesi mahdollisuus olla peloissaan, hädissäänkin asiasta. Mutta luota voimiisi. Olet voimanainen!
Ihan oikeesti? Niitä junia ohjaa toistaiseksi vielä ihmiset. Taas pitää oma murhe siirtää toisen murheeksi? En ymmärrä. Kannattaisiko hakea apua sieltä mielenterveystoimistosta, ei se ole synti eikä häpeä!
Kiitos teille!
Onko 27 sulla joku sairaus siis?
Lisäksi mulla on lääkkeen aloitus/nosto oireet myös päällä joten olo on aika sanoinkuvaamaton..ap
Minä kävin juuri yksityisellä mammossa ja ultrassa ja jouduin odottamaan kuukauden sitä aikaa. Oireina rinnan ihomuutos, joka viittaa tulehdukseen. Suvussa rintasyöpää joten lääkärin ehdoton kanta oli mammo ja ultraus. Ei sieltä mitään löytynyt. Koko lysti verikokeineen maksoi minulle 450€, mutta se on pieni hinta mielenrauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin juuri yksityisellä mammossa ja ultrassa ja jouduin odottamaan kuukauden sitä aikaa. Oireina rinnan ihomuutos, joka viittaa tulehdukseen. Suvussa rintasyöpää joten lääkärin ehdoton kanta oli mammo ja ultraus. Ei sieltä mitään löytynyt. Koko lysti verikokeineen maksoi minulle 450€, mutta se on pieni hinta mielenrauhasta.
No samanverran joutuu kunnalliselle odottamaan täällä.
Olen käynyt 3v sitten yksityisesti mutta nyt sitten tosiaan on mennyt paljon rahaa kaikkiin tutkimuksiin ja ajattelin että jos syöpä todetaan hoidetaan se kuitenki kunnallisella,,,,aloitan siis sieltä.
Missä kohtaa/millainen ihomuutos sulla oli? ap
Mun yksi suurin ongelma on googlaaminen, luen kaikki amerikkalaiset keskustelupalstat. Tää mun epäilemä Pagetin tauti on niin harvinainen ettei suomeks oikein löydy tietoa.
Googlaan ja googlaan ja samalla ahdistun (lievä ilmaisu) enkä osaa lopettaa. Pitäisi mun tajuta että kaikki on yksilöllistä ennusteita myöten.
Nosto
Lisätään tännekkin että mulla on yhdessä kylkiluussa kipua painaessa:(
Kuulostat ihan multa. Olen itse myös luultavasti luulotautinen. Aina kun tulee joku oire, menen paniikkiin, googlaan, googlaan, ahdistun, googlaan. Olen ollut varma että minulla on syöpä viisi kertaa, ollut varma että minulla on parkinson, ALS, huntington, epilepsia, silmänpainetauti, harvinainen loinen silmässä yms. Luulot herää kun on stressiä ja ahdistusta elämässä, ja joku pienen pieni oireen kaltainen esiintyy. Joka kerta olen ollut aivan vakuuttunut sairaudestani. Siis täysin varma, ja kokoajan olen löytänyt "uusia oireita" jotka täsmäävät "sairauteeni.
Naureskelijoille, se on myös sille kärsivälle henkilölle todella kamala, väsyttävä ja rankka kokemus epäillä. Hallinnan tunne on jännä juttu. Sen kun kaltaiseni henkilö menettää epäillessään sairautta, ahdistus on suuri. Minulla on todella halu olla kontrollissa, se ei ole mikään vitsi eikä se ole hauskaa.
No nyt sinun juttuusi. Mene lääkäriin. On hyvä selvittää mistä vuoto johtuu, voi olla ihan oikeesti myös hormoniperäistä vuotoa, tai jotain ihan muuta.
Mikä siinä kuolemassa niin pelottaa? Kipuihin saa yleensä hyvän lääkityksen. Kannattaa järjestää omat asiat kuntoon, niin kuolema ei tunnu niin pahalta peikolta. Omaisia helpottaa, jos olet valinnut valmiiksi virret ja alku- ja loppumusiikin hautajaisiin ja muutenkin kirjannut ylös omia toiveitasi esim. muistotilaisuuden ohjelman suhteen.
Kannattaa myös miettiä ketä sinne hautajaisiin kutsutaan. Onko joku, jonka haluat tulevan, jota omaisesi eivät välttämättä tunne? Oman veljeni hautajaisten jälkeen äitiin otti yhteyttä nainen, joka kertoi olevansa veljen naisystävä ja oli nähnyt kuolinilmoituksen lehdessä. Oli todella surullista, ettemme tienneet hänestä eikä häntä kutsuttu hautajaisiin.
Entäs tarjoilut?? Onko sinulla joku lemppariherkku, jota haluaisit tarjota muistotilaisuudessa? Tällaisia asioita kannattaa miettiä, saat niistä juhlista omannäköisesi kun kirjaat toiveesi ylös.
39 kiitos, itkiskö vai nauraisko.
No jos oikeasti haluaisit, olisit jo käynyt yksityisellä terveysasemalla sen sijaan että voivottelet täällä viikkokausia.