Säälittää ne jotka ei teininä koskaa tehnyt mitään salaa vanhemmiltaan

Ei mua vaan säälitä yhtään. Mä en tehnyt mitään noista mainitsemistasi jutuista ja irtauduin vanhemmistani hyvin muutaman tuhannen kilometrin päähän, varmaan juuri siksi koska en tehnyt mitään noista mainitsemistasi asioista. Lapsenikaan ei ole noita harrastanut muttei silti ole mitenkään riippuvainen minusta.

Se että sinä olet tehnyt noin ei tarkoita että kaikkien pitäisi. Joku pilvenpoltto vasta tyhmää onkin.

Siinä pitää vaan olla tarkkana, että osaa lopettaa ajoissa, ettei paskaa papereitaan lopullisesti.

En tajua sitä logiikkaa, että pitää olla jotain kapinavaiheita ja huorausvaiheita ja narkkausvaiheita, että voi katsoa onnistuneensa elämässä. Oma elämäni on edennyt ihan tasaisesti juuri siihen suuntaan kuin olen halunnut sitä ohjata. Enkä todellakaan luovu mistään asiasta sen takia, että en ole enää oikean ikäinen tekemään sitä. Enkä tee mitään mitä en halua vain sen takia, että se kuuluu ikään. Halveksun niitä lampaita, jotka eivät kykene olemaan rehellisiä edes itselleen.

No jaa, vähän kakspiippunen juttu. Mä sain polttaa kotona, vanhemmat osti myös röökit. Kaljatkin sain ja pilveä poltin eka kerran äidin kans ja olin 15v. Mun kohdalla salassa tehtyjä asioita ois ollu peruskoulussa menestyminen ja tervehenkiset harrastukset. Joo, mulla oli paska lapsuus, mutta onneksi osasin kasvattaa järjen päähän ihan oma-aloitteisesti, ilman vanhempien tai muiden aikuisten tukea.

Sääliminen onkin oikein oivallinen tapa nostaa omaa egoaan.

Minua ei oikeastaan ohjattu tai käskytetty lapsena ja nuoruudessa. En kapinoinut, käyttänyt päihteitä, yms Vanhemmat antoin paljon vastuuta ja vapautta. Heti peruskoulun jälkeen muutkin toiselle paikkakunnalle, kävin töissä, ostin omakotitalon yksin 28-vuotiaana ja vasta reilu kolmekymppisenä solmin ensinmäisen parisuhteen, jossa olen edelleen. Lapsia en ole tehnyt oman egoni jatkeeksi vaan olen edelleen 40-vuotiaana itsenäinen aikuinen joka ei vain elä parisuhteen tai lasten kautta. Se teinikapina ei vaan ole normaalia kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa.

Itse en kauheasti salaillut mitään vanhemmilta ja muutenkaan minusta ei tarvinnut huolehtia. Koen, että olin jo silloin teini-iässä itsenäistynyt ja ehkä juuri siksi en kokenut tarvetta kapinoida tai tehdä edes tyhmyyksiä. Minun tapauksessa siis kapinattomuus tarkoitti juuri sitä, että en tarvinnut vanhempia tai ketään muutakaan vahtimaan vaan ymmärsin ihan itse mitä elämälläni haluan tehdä. Mutta joillakin varmasti teini-ikä on paljon rankempaa aikaa henkisesti kuin minulla.

Ap puhuu totta.

Minut kasvatettiin täydelliseksi kansalaiseksi joka noudatti kaikkia normeja joita kansalaisille on määrätty + sen lisäksi kirkon omat määräykset.

Minulla teki pahaa ostaa keskiolutta melkein kolmekymppisenä  monen vuoden ajan, kunnes tietoisesti ajattelemalla onnistuin pääsemään irti normeista joita minuun oli asennettu.

Häpesin oluen ostamista koska vanhempani olivat järkyttäviä raittiusliikkeen edustajia. Vanhemmilla oli myös tapana äänekkäästi arvostella lähipiirin ihmisiä ja asettaa itsensä korkeammalle kuin muut, koska elivät kiiltokuvapahvi elämää.

Kun äiti ja isä erosivat aloin pohtimaan koko asetelman valheellisuutta ja vasta pikku hiljaa kahleet alkoivat murtua. En mennyt ääripäähän mutta aloin arvostaa ihmisen vapautta tehdä elämässään asioita jotka eivät pahasti järkytä muiden elämää. Esimerkiksi musiikin soittaminen täysiä silloin tällöin on ok ja mielelläni aloitan vaikka tappelun jos joku tulee asiasta valittamaan. Kerran vuodessa metelöin kunnolla.

Toissa päivänä naapurin rouva yritti saada minua liittoutumaan parveketupakointia vastaan niin sanoin vain että mitähän vittua se meille kuuluu mitä muut ihmiset tekevät omassa tilassaan. Jos häiritsee niin voi muuttaa maalle missä käryää paska keväisin kun sitä pellolle lykätään.