Mitä tehdä kun miniä ärsyttää?

Huh! Kuulostaa pahalle. En tiedä mitä sanoisin.

Tällä palstalla ei saa anoppi sanoa, että miniä ärsyttää. Se saa mennä vain niin päin, että anopit on vittumaisia ja hirveitä ja pojan tyttöystävät ja vaimot on aina herttaisia ja ihania.

Miniä taitaa tykätä sinusta tosi paljon.

Hehe. Ymmärrän tuskasi, ap, tuo kuulostaa aika rasittavalta. 

Mutta mietipä niin päin, että sulla sentään on miniä, joka arvostaa mielipiteitäsi ja seuraasi. Aika usein täällä saa lukea, miten miniöiden mielestä anopit ovat ihmishirviöitä, ja tapaamisia lastenlasten kanssa halutaan rajoittaa, jopa kokonaan estää.

Voisitko sanoa ihan suoraan joskus, kun olette kahden kesken, että "kuule XX, mitä jos nyt vähän rauhoittuisit ja oltaisiin ihaan vaan tällä lailla rauhallisesti, juttelematta hetken. Juodaan vaikka kahvit. Ei meidän tarvitse koko ajan keskustella jostakin, minä viihdyn kanssasi ilmankin. Ei minulla ole mielipidettä tuosta, enkä ole oikeastaan kiinnostunut lainkaan käsitöistä, joten voidaan vaikka vaan nauttia nyt hetki tunnelmasta, jooko?"

Tai sitten skippaat vain puheenaiheita olemassa vähäsanainen. Sanot vaikka että "jaa, vai niin, kiva on" ja hymyilet nätisti.

Jos joulu nyt tuntuu ylivoimaiselta, voithan sinä sanoa, että tulitte kylään vain päiväseltään, koska olet flunssainen, ja haluat palata illaksi kotiin lepäämään. Kysy vaikka, suostuisiko joku muista lapsistasi heittämään teidät illalla kotiin? Tai entä, jos jäisitte kotiin jo alkaa päälle, tuolla flunssaverukkeella? Ja varaatte ensi jouluksi jonkun matkan tai kylpylän jouluksi, ja sen takia jätätte menemästä?

Kaikista paras vaihtoehto on kertoa omat suunnitelmat jo hyvissä ajoin. Itse aina läjäytän (tai mieheni, riippuu tilanteesta) rehellisesti anopille, että ei tulla tänä jouluna käymään ollenkaan tai tänä jouluna tullaan aatoksi, mutta lähdetään illalla yötä vasten ajamaan kotiin tai että ei tulla jouluna vaan Uutena Vuotena. Itse vain otan asenteen, että tuollaisesta ei voi loukkaantua ja jos loukkaantuu, ihminen on pikkumainen. En halua loukata ketään tarkoituksella, mutta haluan kuitenkin itse aikuisena ihmisenä valita missä olen jouluna ja miten sen vietän. Miehen kanssa toki joutuu tekemään kompromisseja. 

Anoppini ei pidä minusta :(

Yritän olla mukava, kutsun jouluksi kotiimme omien sukulaisteni kanssa. Kokkaan ja laitan joulun. Mutta tuntuu kuin anoppini haluaisi minusta eroon.

Kerron hänelle asioitani, joista ajattelen hönen pitävän. Näyrän Mintun, Mikon ja Santun kaikki kerhotyöt, piirustukset ja käsityöt ja omani sitten sen jälkeen yritän vielä puhuakin jotain. Aina vain juoksee karkuun. Vessaankin menee yleensä kesken lauseen ja viipyy siellä puolikin tuntia kerrallaan. Kohteliaasti odotan vessan oven edessä, että saan jatkaa tarinaani.

Yritän saada mielipidettä niin tähtityynystä kuin kanojen ruokinta-ajoista ja piparkakkujen koristelusta.

Tiedän, että he eivät halua ajaa yötä vasten kotiin kun anopilla kaihi ja appi ei jaksa ajaa. Miten saisin hänet pitämään minusta?

Sano, että kärsit migreenistä. Pahoittele etukäteen, ettei sinusta ole juttuseuraksi. Menkää silti.

Miniän sietäminen on hinta jos haluat nähdä lastenlapsiasi. Että koitapa ryhdistäytyä.

Sinulla, hyvä ap, on positiivinen ongelma. Moni vaihtaisi ongelmiaan kanssasi. Minusta tuo tuntuu ihan siedettävältä ja paikoin varmaan ihanalta. Mutta jos haluat ns. lepoaikaa puheliaasta minästä, lähde vaikka kävelylle yksin, kauppaan shoppailemaan, sano, että ostat miniälle lahjoja, joten hän ei voi tulla mukaan tms. Mutta koeta nyt aikuisen ja kokeneemman ihmisen kypsyydella kestää tällaista asiaa. Monella anopilla on ilkeä, puhumaton tai äyskivä miniä. Sinulla on käynyt tuuri, mutta et taida pikkumaisuudessasi ja todellisia ongelmia kohtaamattomana ymmärtää sitä.

Mikä sitä autoa sitten ärsyttää? Yritä puhua sille nätisti. Voisitko harkita vaihtamista autoon, joka ei ole niin herkkä ärsyyntymään?

Onko miniä menettänyt äitinsä nuorena?

Onko ap hermostunut siksi, että kokee miniän ohittavan hänet kodinhengettärenä ja ottaa sen moitteena? Jokin nyt tuntuu kalvavan henkilökohtaisesti, jos pitää riskeerata puolisokean kuskin kanssa pimeässä kotio uuvuksissa.

Niin, en oikein tiedä mitä tehdä. Miniä on saanut jostakin päähänsä, että minulla on heillä muuten tylsää jos hän ei koko ajan ole viihdyttämässä minua ja pitämässä minulle seuraa. Jaksan ihan mainiosti katsella lasten leikkimistä vaikka kuinka kauan ja leikittää yhtä hahmoa mutta miniän mielestä se ei riitä.  

En tiedä miten tällainen ongelma on oikein edes syntynyt. Koko ajanhan hän on ollut vauhdikas ja innostunut mutta nyt tuntuu jo menevän vähän överiksi. Onkohan se paha jos sanon pojalleni ihan suoraan, että en jaksa kun Viivi ei anna minun olla hetkeäkään rauhassa?

Voi otan osaa, se on rasittavaa kun joku ei todella osaa olla koko ajan hölöttämättä. Itsellä kokemus toiste päin ex anopista. Alkuun otin huumorilla jatkuvan puhe ripulin, mutta lopulta ahdisti samalla tavalla kuin sinuakin vierailut. Ja todella uuvuttaa. Ja ei ole ex anoppi, tämän takia.

Luin kerran että johonkin persoonallisuus häiriön piirteisiin kuului juurikin jatkuva äänessä olo. En muista mihin ja mistä luin.

No joka tapauksessa, en keksi mitään mikä helpottaa, sillä itse en voinut piiloutua edes opiskelun taakse, kerran koitin sanoa, että pitää lukea tenttiin vähän aikaa. Ei lukemisesta tullut mitään kun koko ajan kyseli jne. Ei edes pientä hetkeä. Sitä on vaikea selittää miltä tuntuu kun todella ei mitään rauhaa ole. Ehkä lähellä on pienet lapset jotka haluavat kysyä, kertoa tai näyttää jotain, kaikessa mukana jne. Kääntää heidät vain aikuisiksi joille ei enää niin vain opeteta toisen rajojen kunnioitusta, ruoka-, vessa-, luku-, koti- ja joulurauhan antamista tai edes hengitysrauhan...

Voisitko lähteä ulos kävelylle hetkeksi rauhoittumaan, siis silloin kun miniällä on jotain kesken , ettei ehdi änkeä mukaan.

sopu sijaa antaa ;)