Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät ja pikaerot!
11.12.2016 |
Olen varmasti lapsellinen, halpamainen, itsekäs ja kaikin puolin paskamainen ämmä. Haluan vaan kunnolla nyt avautua tästä aiheesta, koska niin tahditon ja epäkohtelias en sentään ole, että alkaisin tätä puida kenenkään kanssa kasvotusten.
Siis:
Vuonna 2015 minun ja avomieheni tuttava- ja kaveripiirissä oli oikea rakkauden kesä. Tuntui, että kaikki kynnelle kykenevät tanssivat häitään tuolloin. Minä olin kesän aikana viisissä eri häissä ja yhtiin en kutsusta huolimatta päässyt, vaan mies edusti itsekseen meitä siellä.
Näistä naimisiin menneistä kolmas pariskunta ilmoitti juuri erostaan. Kolmas!!!
Mulle tämä viiminen ilmoitus sai aikaan vahvan inhotuksen. En enää kykene ymmärtämään. Hyvä, että kyseessä ei siis ole kukaan lähimmistä ystävistäni. Oloni tuntuu huijatulta, vaikka periaatteessa nämä erot eivät koske minua tai kuulu minulle. Mutta minä käytin niihin häihin paljon rahaa, aikaa ja vaivaa. Ostin vaatteet, kävin kampaajalla, maksoin hotellista vieraalla paikkakunnalla, laitoin suuret summat rahaa lahjatileille, osallistuin polttareihin ja niiden kustannuksiin ja lopputulos on tässä. Joo, joo, olisin voinut koluta kaikki häät samassa juhlamekossa eikä lahjaa ole pakko antaa, mutta...
Miksi nämä ihmiset menivät naimisiin alunperinkään? Reilu vuosi häistä ja ero, pam! Kaikkien taustoja ja syitä en tiedä tarkkaan, mutta ihan Facebookissa asti on kirjoitettu, että on ollut riitoja tai luottamus on mennyt. Osalla on jo lapsiakin, kymmenen vuoden suhteen jälkeen häät ja vuosi siitä ero.
Kyllä, minäkin eroaisin, jos minua petettäisiin. Mutta mikä saa ihmisen pettämään, kun häistä on vain vuosi? Miksi ne häät piti järjestää? Miksi kukaan näistä ihmisistä ei laittanut peliä poikki ennen kuin kutsuivat sadat ihmiset juhlimaan ja käyttivät juhliinsa varmasti paljon rahaa?
En ymmärrä. Jo toisen eron kohdalla tuli vahvasti sellainen olo, että minä en halua mennä naimisiin, jos se on tuollaista. Hävettäisi ihan todella paljon. Vaikka tuskin sitä noin vaikeassa tilanteessa ajatteleekaan, että mitähän häävieraat tästä tuumaa. Mutta silti minä ajattelen ainakin, että älkää kutsuko mua häihinne, kun eroatte kuitenkin kohta. Se on huijausta.
Tähän ketjuun kaipaisin kokemuksia tai mielipiteitä siitä, että miksi se menee näin? Oletko itse pikaeronnut tai oletko seurannut läheltä vastaavaa?
Kommentit (24)
Eiköhän juuri se naimisiinmeno aiheuta sen että erotaan. Kymmenen vuotta ja vuosi häiden jälkeen, ero. Eli asioiden suhteessa oletettiin dramaattisesti muuttuvan koska ollaan naimisissa ja kun ei muuttunutkaan niin erotaan. Joskus kannattaisi vain olla susipari.
Mutta sinä ap nillität tyhjästä, mikään maailmassa ei ole varmaa, eli sinun pitäisi kyllä ottaa huomioon se että ero voi tulla kun osallistut häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyllä enemmän harmittaisi se ettei kavereiden liitto kestänyt, kuin se kuinka paljon vaivaa näin häihin osallistumiseen.
Jos susta tuntuu huijatulta, niin mietipä häntä joka tuli esim. petetyksi omassa liitossaan?
Kyllä, sanoinkin olevani lapsellinen heti alkuun!
Kolmannen ilmoituksen kohdalla alkoi vain turhauttaa. Mikä pakko naimisiin on mennä, jos suhde on niin heikolla pohjalla, että ero on edessä vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sanoinkin olevani lapsellinen heti alkuun!
Kolmannen ilmoituksen kohdalla alkoi vain turhauttaa. Mikä pakko naimisiin on mennä, jos suhde on niin heikolla pohjalla, että ero on edessä vuoden päästä?
Jospa siinä yritetään korjata kuralle mennyttä suhdetta menemällä naimisiin. Ajatellaan, että sillä asiat korjaantuvat, kun suhde saa virallisen sinetin.
Mulla ero koitti kahden vuoden päästä häistä (seurustelimme vuosia ennen häitä). Syy: mies petti pitkään selkäni takana ja ilmoitti eräänä päivänä lähtevänsä tuon toisen naisen matkaan. Olisiko pitänyt pakottaa mies pysymään liitossa, ettei häävieraat pahoita mieltä erostamme? Nimimerkillä itsestä tuntui todella hirveältä tulla petetyksi ja jätetyksi ilman häävieraiden kitinää "turhista häistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se on juuri sitä että yritetään pelastaa suhde menemällä naimisiin. Eikä se tietenkään mitään muuta.
Voi ap, mä olen niin samaa mieltä sun kanssa!
Lähipiirissä ei tosin ole kuin yksi 2015 avioitunut ja 2016 eronnut pariskunta, mutta en tajua tätä kuvioita ollenkaan. Että erotaan ihan ystävinä, että ollaan kasvettu erilleen, että tulevaisuuden tavoitteet onkin erilaiset jne.
Miksi hemmetissä näistä asioista ei voinut jutella ENNEN häitä?
Ja toki olen pahoillaan heidän puolestaan, mutta en vaan tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä meni vuonna 2007 7 paria kaveripiirissä. Nyt on 5 eronnutta paria, osa on toki jo ehtinyt uudestaan naimisiin. Oltiin lähes kaikki tosi nuoria, osa myös tyhmiä, itseni mukaan lukien. En minäkään voinut miestä väkisin pitää, kun ilmoitti rakastuneensa toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Usein se on juuri sitä että yritetään pelastaa suhde menemällä naimisiin. Eikä se tietenkään mitään muuta.
Niinpä. Vähän sama logiikka kun jotkut hankkii lapsen että se viimeistään "pelastaisi" suhteen. Harvoinpa niin käy, kyllä se työ täytyy tehdä ihan siellä suhteen sisällä eikä etsiä mitään ulkoista ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ero koitti kahden vuoden päästä häistä (seurustelimme vuosia ennen häitä). Syy: mies petti pitkään selkäni takana ja ilmoitti eräänä päivänä lähtevänsä tuon toisen naisen matkaan. Olisiko pitänyt pakottaa mies pysymään liitossa, ettei häävieraat pahoita mieltä erostamme? Nimimerkillä itsestä tuntui todella hirveältä tulla petetyksi ja jätetyksi ilman häävieraiden kitinää "turhista häistä".
Tottakai, sulla oli syy erota. Mutta mitä mieltä sinä olet avioerosta, jos vuoden päästä häistä ei huvita enää? Että rakkaus vaan loppui tms.?
Juup onneksi mentiin salaa kahdestaan naimisiin niin ei tarvinu kenenkään menettää sen takia aikaa tai rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero voi näyttää ulkopuolisesta jotenkin turhalle tai hätiköidylle, mutta kuinka hyvin oikeasti tiedät eron syistä tuttujen kohdalla? "Kasvoimme erillemme" selitys voi oikeasti ollakin "puoliso alkoi väkivaltaiseksi/petti/alkoi käyttää huumeita".
En itsekään kertonut tutuille ja kyselijöille eroni syytä, kerroin vain olevani eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, mä olen niin samaa mieltä sun kanssa!
Lähipiirissä ei tosin ole kuin yksi 2015 avioitunut ja 2016 eronnut pariskunta, mutta en tajua tätä kuvioita ollenkaan. Että erotaan ihan ystävinä, että ollaan kasvettu erilleen, että tulevaisuuden tavoitteet onkin erilaiset jne.
Miksi hemmetissä näistä asioista ei voinut jutella ENNEN häitä?Ja toki olen pahoillaan heidän puolestaan, mutta en vaan tajua.
Rakkaus on suurelta osin tahtomista. Sitten kun ei enää kipinät lennä ja tuleekin tasaisempi taival, niin ei enää tahdotakaan. Ihmisillä on niin epärealistiset odotukset. Odotetaan, että se toinen on vastuussa onnellisuuden luomisesta. "Sinun tehtäväsi on tehdä minut onnelliseksi" Sitten kun niin ei käykään niin tulee valtava pettymys ja lähdetään etsimään sitä kipinää muualta. Ja parin vuoden päästä sykli alkaa uudelleen.
Ihmisiltä on hukassa mitä sitoutuminen tarkoittaa. Tämä on kertakäyttökulttuuria kaikilta osin, myös parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä meni vuonna 2007 7 paria kaveripiirissä. Nyt on 5 eronnutta paria, osa on toki jo ehtinyt uudestaan naimisiin. Oltiin lähes kaikki tosi nuoria, osa myös tyhmiä, itseni mukaan lukien. En minäkään voinut miestä väkisin pitää, kun ilmoitti rakastuneensa toiseen.
Tämänkin mä tajuan kyllä. Melkein kymmenen vuotta, tulee lapsia, elämä onkin erilaista, puoliso muuttuu, kaikkea tapahtuu.
Mutta että ero vuoden kuluttua häistä?
Mä olin nuori ja naiivi, kun menin naimisiin. Luulin, että riittää että itse rakastan, tahdon vastaisuudessakin rakastaa ja sitoutua toiseen. Sitten mies petti ja lähti, opinpahan samalla ettei avioliiton jatko ole vain yhdestä ihmisestä kiinni.
Älkää siis tuomitko toisten liittoja, miettikää mille itsestä nopea ero tuntuisi?
Mäkin ajattelin joskus niinkuin Ap ja ihmettelin pikaeroja. Sit sellainen osui omalle kohdalle (paljastui, et exälläni oli yli vuoden suhde toiseen naiseen) eikä ihmetyttänyt enää.
Vierailija kirjoitti:
Avioero voi näyttää ulkopuolisesta jotenkin turhalle tai hätiköidylle, mutta kuinka hyvin oikeasti tiedät eron syistä tuttujen kohdalla? "Kasvoimme erillemme" selitys voi oikeasti ollakin "puoliso alkoi väkivaltaiseksi/petti/alkoi käyttää huumeita".
En itsekään kertonut tutuille ja kyselijöille eroni syytä, kerroin vain olevani eronnut.
Mä en usko tohon. Siis että ystäväperheissämme eron todellinen syy olisikin ollut väkivalta, viina, huumeet tms "hyväksyttävä" syy. Kaikki osapuolet kun kuitenkin ovat edelleen ystäviämme ja kaikilla lapset ovat viikko/viikko-systeemillä.
Pettäminen taas, ehkä mahdollista, mutta mitään eroon johtaneita ihmissuhteitakaan ei kenelläkään ole näkynyt.
AP, kuvittele kohdallesi tilanne, että puolisosi pettää/hakkaa/kiskoo kamaa tms, mitä itse tekisit? Jäisitkö liittoon, ettei kaverit ja tutut pahoittaisi mieltään erostasi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sanoinkin olevani lapsellinen heti alkuun!
Kolmannen ilmoituksen kohdalla alkoi vain turhauttaa. Mikä pakko naimisiin on mennä, jos suhde on niin heikolla pohjalla, että ero on edessä vuoden päästä?
Veikkaisin, että yritetään korjata suhdetta menemällä naimisiin. Varsinkin jos parisuhde ollu sitä arjesta selviytymistä ja avioliitolle laitetaan kovat odotukset? No, kaikkihan me tiedetään ettei tuo nyt ihan toimi tuollaisenaan.
Toki osassa tapauksista mies/nainen muuttunut hirviöksi heti häiden jälkeen ja siitä seurannu ero.
Alue: Aihe vapaa
Up