Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies sanoi että pahonpitelen häntä henkisesti, onko näin?
08.12.2016 |
Mies sanoi eilen illalla, että mielestäni hän ei tee mitään oikein, syytän häntä kaikesta ja pahoinpitelen muutenkin henkisesti.
On totta että välillä olen niin vihainen ja väsynyt että en yksinkertaisesti pysty puhumaan=mökötän.
Mies ei pidä lupauksiaan, tuhoaa päivittäin vahingossa tai piittaamattomuuttaan omaisuuttani, kritisoi jatkuvasti ulkonäköäni, puhetyyliäni ja puheenaiheita, liikkumistani, ruokailuani yms. Ainoastaan tietyt puheenaiheet ovat miehestä tarpeeksi kiinnostavia tai aiheellisia. Mies myös vaatii ja painostaa jatkuvasti osallistumaan omiin harrastuksiinsa, valvomaan ja liikkumaan kanssaan, oman jaksamiseni kustannuksella.
Lista on loputon.
Kun yritän puhua tästä, on se miehen mielestä syyttelyä, syyllistämistä,loukkaamista ja henkistä pahoinpitelyä. Mies toisin sanoen kieltäytyy kuuntelemasta ja "alentumasta tasolleni".
Olemme siis pattitilanteessa. En voi sanoa mitään, koska pidän puolisoani vahvasti syyllisenä ainakin osittain jaksamattomuuteni ja ärtyisyyteni. Ilman muuta kaikki silloin kuulostaa syytökseltä ja koska ajatuksillani ei ole miehelle sitä vertaa arvoa, että voisi kuunnella. Pahimmillaan ärtymys kasvaa niin isoksi, että en enää edes pysty puhumaan, vaikka haluaisin eli pahoinpitelen häntä henkisesti.
Huonosti muotoiltu otsikko, mies on varmastikin oikeassa, enkä todellakaan haluaisi toimia kuten toimin. En vain tiedä mitä tehdä, kun toinen ei halua keskustella asioista, koska ei mielestään tee mitään väärin.
Kommentit (88)
Erotkaa? Molemmat ottavat silloin vastuun ihan ikiomasta elämästään, saavat mököttää rauhassa, saavat harrastaa rauhassa ja etsiä itselleen juuri sellaisen ystävän kuin haluavat. Mutta eipä se sinulle käy luonnollisesti. Et voi, et halua ja et viitsi, onhan mies niin ihana. Olisi mielenkiintoista kuulla miehen kertomana tämä teidän tarina. Voisi olla tyystin erilainen. Sanommepa täällä siis ihan mitä vain, niin vastaukset ovat sinulle väärin ja emme ymmärrä sinua. Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, asia on juurikin toisinpäin. kuulosti pelottavasti ihan eksältäni, hän toimi aivan samoin.
Lopulta en enää jaksanut sitä arvostelua, vähättelyä ja painostusta. Jotkut ovat tosi taitavia tuossa manipuloinnissa, jopa niin, että lopulta tosiaan luulet itsekin, että vika on sinussa.
Vähintään nyt pariterapiaan. Oma (entinen!!) mieheni lähti minun kanssani pariterapiaan sanoen että saan kuulla sitten sieltäkin miten teen asiat väärin...
Ehkä olette molemmat vain väsyneitä ja koette toisen syyttelevän, ja asiaa auttaisi se pariterapia. Sinun kuvauksesi perusteella kuitenkin niskakarvat nousee pystyyn koska tuntuu niin tutulta, eli että mies kääntää kaiken toisinpäin. Silloin pariterapia voi tukea sinua ja auttaa sinua avaamaan silmäsi kunnolla, koska jos asia on sellainen miltä kuulostaa niin juokse. Juokse ja lujaa.
Voimia, sisko. ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos eroaisitte? (Yleensä olen sitä mieltä, että monia asioita voi korjata, mutta narsismia ei.)
Kiitos vastauksista. Olen miettinyt eroa, mutta mies osaa olla hyvinkin sovitteleva. Riitojen jälkeen itselleni jää kuitenkin aina sellainen olo, että mies ei ole oikein ymmärtänyt miksi olen vihainen. Onnistuu kääntämään asiat niin, että ongelma on siinä miten reagoin miehen käytökseen. Eli ylireagoin, en näe hyviä asioita miehen käytöksessä, olen liian tunteellinen, enkä osaa ajatella asioita järkevästi.
Monesti mies esittää asiat myös siten, että niistä ei voi olla erimieltä ilman että näytän itse riidanhaastajalta tai todistamatta miehen väitteitä todeksi.
Voisin yrittää kuitenkin ehdottaa pariterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin yrittää kuitenkin ehdottaa pariterapiaa.
Ihan turhaa. Ellei teillä ole lapsia, eroa.
Jostain syystä kaikissa miehissä jotka mulla on ollut on noita piirteitä.
-Miehen harrastukset tärkeimpiä, minun pitää osallistua niihin ja tehdä niistä omia kiinnostuksen kohteita, omat kiinnostuksen kohteeni saavat jäädä vähemmälle
-Mies voi valita ne aiheet joista keskusteluun haluaa osallistua, yleensä ne ovat ne joista mies on itse kiinnostunut ja kun on sillä päällä voi jaaritella niinstä loputtomasti, minun puheenaiheisiin ei välttämättä reagoi mitenkään
-Mies joko haluaa että syön enemmän tai vähemmän ja aina on jotenkin kommentoimassa syömistäni
-Mies ei juurikaan kunnioita omaisuuttani, tyyliin jos heittää ipadini koiran paskan päälle ja asia tulee ilmi niin vain hymähtää
-Ja tietenkin mies hermostuu aina kaikesta kritisoinnista ja on sitä mieltä että minä olen syyllinen kaikkeen koska en laihduttanut tarpeeksi tai siivonnut tarpeeksi tai kerran jätin menemättä johonkin tenttiin(jonka voi suorittaa myös toisena päivänä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olen miettinyt eroa, mutta mies osaa olla hyvinkin sovitteleva. Riitojen jälkeen itselleni jää kuitenkin aina sellainen olo, että mies ei ole oikein ymmärtänyt miksi olen vihainen. Onnistuu kääntämään asiat niin, että ongelma on siinä miten reagoin miehen käytökseen. Eli ylireagoin, en näe hyviä asioita miehen käytöksessä, olen liian tunteellinen, enkä osaa ajatella asioita järkevästi.
Monesti mies esittää asiat myös siten, että niistä ei voi olla erimieltä ilman että näytän itse riidanhaastajalta tai todistamatta miehen väitteitä todeksi.
Voisin yrittää kuitenkin ehdottaa pariterapiaa.
Niin. Näin ne toimivat, kunnes saavat mielesi kokonaan rikottua. Itse pääsin irti vasta kun olin todellakin täysin kuollut sisältä, en tuntenut mitään ja onnistuin katsomaan asiaa tarkkailijan näkökulmasta. Dissosiaatioksikin tätä tilaa kutsutaan ja on muuten aika lailla juurikin sitä mielen rikkoutumista.
Olen vieläkin toipilas. Lähde aiemmin. Lähde.
#6
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä kaikissa miehissä jotka mulla on ollut on noita piirteitä.
-Miehen harrastukset tärkeimpiä, minun pitää osallistua niihin ja tehdä niistä omia kiinnostuksen kohteita, omat kiinnostuksen kohteeni saavat jäädä vähemmälle
-Mies voi valita ne aiheet joista keskusteluun haluaa osallistua, yleensä ne ovat ne joista mies on itse kiinnostunut ja kun on sillä päällä voi jaaritella niinstä loputtomasti, minun puheenaiheisiin ei välttämättä reagoi mitenkään
-Mies joko haluaa että syön enemmän tai vähemmän ja aina on jotenkin kommentoimassa syömistäni
-Mies ei juurikaan kunnioita omaisuuttani, tyyliin jos heittää ipadini koiran paskan päälle ja asia tulee ilmi niin vain hymähtää
-Ja tietenkin mies hermostuu aina kaikesta kritisoinnista ja on sitä mieltä että minä olen syyllinen kaikkeen koska en laihduttanut tarpeeksi tai siivonnut tarpeeksi tai kerran jätin menemättä johonkin tenttiin(jonka voi suorittaa myös toisena päivänä)
Kaikki nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa tässä suhteessa. On aika raskasta, kun ei aamulla kouluun lähtiessä voi olla varma löytyykö etsimääni paperia, vaatetta tai tavaraa mistään, olenko itse piilottanut ne vain hyvin vai onko se esimerkiksi mennyt vahingossa miehen toimesta roskiin.
Kysyä ei voi, koska mies hermostuu siitä, että pilaan hänen päivänsä heti aamusta syytöksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse, tyttö, juokse! Ei tuollaisessa suhteessa kannata kärsiä! Ei muutu kuin pahempaan suuntaan!
Kuulostat ihan hirveältä ämmältä. Eroa ja jätä mies rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette yhdessä koska...?
Koska aikoinani rakastuin mieheen? Koska näen miehenkin kannan ainakin osittain totena. Nyt on alkanut tosin valkenemaan pikku hiljaa että miehelle taas omalla kannallani ei ole mitään merkitystä.
Kaikenlaisissa suhteissa ihmiset viitsiikin olla :-o
Kuulostaa pahalta ap, ja nimenomaan tuo miehen käytös. Hänhän toimii aika narsistisella tavalla - enkä nyt jaa mitään kyökkidiagnoosia, vaan sanon, että hän TOIMII kuten narsisteilla on tapana. Ehkä ihan vaan silkkaa itsekkyyttään.
Eli hän ei näe parisuhteessanne kuin itsensä, katsoo oikeudekseen määrittää sen, mikä TEISTÄ on mielenkiintoista, miten TE harrastatte ja ajattelette, mistä TE olette kiinnostuneita. Ja millainen sinun pitää olla häntä mielyttääkseen.
Minä vähän luulen, että tuohon ei edes parisuhdeterapia tehoa, koska miehen defenssi on tuota tasoa. Hän osaa hienosti muka-psykologisoida ristiriitanne, ja kääntää sen sinun syyksesi, vaikka alkusyy on hänen piittamattomuutensa sinun mielipiteistäsi, tarpeistasi ja omaisuudestasi.
Toki, sinäkin voisit opetella suoraa kommunikaatiota. Kokeile edes. Eli sen sijaan, että mykistyt, sanotkin heti, mitä ajattelet. Siis välittömästi, äläkä hilloa asiaa. Jos sanot vain yleisellä tasolla miehelle ajan päästä, että sinä sitä ja tätä, hänen on helppo sivuuttaa asia, koska ei muka muista tai käytännössä siis HALUA muistaa, mitä tarkoitat.
Mieti vaikka muotoiluja vähän etukäteen. "Miksi kohtelet omaisuuttani tuolla lailla, kuin paskaa, mitä jos minä tekisin sinun ....-lesi samalla lailla?"
Kokeile vastata hänellekin hänen puhuessaan jostakin omasta mielenkiinnon aiheestaan samalla lailla kuin hän kommentoi sinun puheitasi silloin, kun aihe ei kiinnosta häntä - "ei voisi vähempää kiinnostaa" (tai mitä hän nyt sanokaan sinulle) - ja kun hän siitä loukkaantuu, sanot suoraan, että "huomaatko, ei tunnu kivalta, kun toinen ei noteeraa sinua ja sinun mielenkiinnon kohteitasi?" Ja vastaavasti kun hän sanoo sinulle noin, kommentoit silloinkin heti "sivuutat siis minut ja sen, mikä minua kiinnostaa, se tuntuu tosi ikävältä".
Tätä rataa. Ei, en usko tuonkaan miestä opettavan mihinkään, hän kun kokee sinun vain "ylikritisoivan" jne. Mutta ehkä hänelle sitten ainakin valkenee, jos ja kun teille tulee ero, mistä kana pissii.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan hirveältä ämmältä. Eroa ja jätä mies rauhaan.
Mies ei ole vielä ehdottanut eroa, vaikka hirveä ämmä ilmeisesti olenkin.
Ehkäpä vielä kuitenkin vapautan tämän kultakimpaleen henkisen väkivallan ikeestä.
Mököttäminen - mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Siinä miehesi on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta ap, ja nimenomaan tuo miehen käytös. Hänhän toimii aika narsistisella tavalla - enkä nyt jaa mitään kyökkidiagnoosia, vaan sanon, että hän TOIMII kuten narsisteilla on tapana. Ehkä ihan vaan silkkaa itsekkyyttään.
Eli hän ei näe parisuhteessanne kuin itsensä, katsoo oikeudekseen määrittää sen, mikä TEISTÄ on mielenkiintoista, miten TE harrastatte ja ajattelette, mistä TE olette kiinnostuneita. Ja millainen sinun pitää olla häntä mielyttääkseen.
Minä vähän luulen, että tuohon ei edes parisuhdeterapia tehoa, koska miehen defenssi on tuota tasoa. Hän osaa hienosti muka-psykologisoida ristiriitanne, ja kääntää sen sinun syyksesi, vaikka alkusyy on hänen piittamattomuutensa sinun mielipiteistäsi, tarpeistasi ja omaisuudestasi.
Toki, sinäkin voisit opetella suoraa kommunikaatiota. Kokeile edes. Eli sen sijaan, että mykistyt, sanotkin heti, mitä ajattelet. Siis välittömästi, äläkä hilloa asiaa. Jos sanot vain yleisellä tasolla miehelle ajan päästä, että sinä sitä ja tätä, hänen on helppo sivuuttaa asia, koska ei muka muista tai käytännössä siis HALUA muistaa, mitä tarkoitat.
Mieti vaikka muotoiluja vähän etukäteen. "Miksi kohtelet omaisuuttani tuolla lailla, kuin paskaa, mitä jos minä tekisin sinun ....-lesi samalla lailla?"
Kokeile vastata hänellekin hänen puhuessaan jostakin omasta mielenkiinnon aiheestaan samalla lailla kuin hän kommentoi sinun puheitasi silloin, kun aihe ei kiinnosta häntä - "ei voisi vähempää kiinnostaa" (tai mitä hän nyt sanokaan sinulle) - ja kun hän siitä loukkaantuu, sanot suoraan, että "huomaatko, ei tunnu kivalta, kun toinen ei noteeraa sinua ja sinun mielenkiinnon kohteitasi?" Ja vastaavasti kun hän sanoo sinulle noin, kommentoit silloinkin heti "sivuutat siis minut ja sen, mikä minua kiinnostaa, se tuntuu tosi ikävältä".Tätä rataa. Ei, en usko tuonkaan miestä opettavan mihinkään, hän kun kokee sinun vain "ylikritisoivan" jne. Mutta ehkä hänelle sitten ainakin valkenee, jos ja kun teille tulee ero, mistä kana pissii.
Olen yrittänyt sanoa suoraan, mutta mies ei joko ole kuulevinaan tai mutisee jonkun puolustuksen tai hymähtää jotakin ja kääntää puheenaiheen siihen onkohan itselläni kaikki hyvin.
Puheenaiheen vaihtoa olen myös yrittänyt, mutta siitä on aiheutunut se, että mies saattaa nykyään lopettaa juttunsa kesken, tokaista ettei mua kuitenkaan kiinnosta ja kääntyä kannoillaan pois, ennen kuin ehdin kommentoimaan. Eli pyrkii jotenkin hallitsemaan reaktioitani yrittämällä ennakoida ne ja päättämällä itse mistä olen kiinnostunut. Saattaa myös kesken juttunsa kommentoida, että "kerro vaan jos ei kiinnosta" mutta ei odota vastaustani vaan joko jatkaa juttuaan suoraan tai poistuu kesken paikalta.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhön asia ole juuri toisinpäin...