Oletko sinä elänyt aikana, jolloin sotaveteraanit olivat vielä nuoria miehiä?

Riippuu minkä maan sotaveteraaneista puhutaan?

Määrittele nuori.

Nykyisin 35v on monelle nuori, joten kyllä, olen syntynyt aikana, jolloin sotaveteraaneista osa oli alle 40v ikäisiä. 60-luvulla heitä halveksittiin ja pidettiin maanpettureina, koska olivat menneet puolustamaan vapautta. Silloin vasemmisto teki erittäin selväksi, että jos olisimme osa Neuvostoliittoa, olisi kaikki paremmin.

Mitä jos kertoisin teille, että osa Suomen sotaveteraaneista on tälläkin hetkellä nuoria?

Suuri osa tuntemistani veteraaneista on naisia.

Vierailija kirjoitti:

millaista aikaa se oli?

silloin ei vielä ollu maassa mokkiksia

Jos tarkoitat toisen maailmansodan aikaisia suomalaisia sotaveteraaneja, niin kyllä olen tuntenut heitä aika monta. Tosin nuorimmatkin heistä olivat jo hyvin  täysi-ikäisiä  minun syntyessäni. 

Nuoruuskin on suhteellinen käsite. Kyllä he näin reilusti yli viisikymppisen mielestä olivat nuoria jotain kolme-neljäkymppisinä, kun minä olin lapsi.

Aika oli 1960-lukua. En ole koskaan tavannut kovin innokkaasti sota-aikaa muistelevia ihmisiä kuin tasan kaksi henkilöä. Heistäkin toinen olipartisaanihyökkäyksestä karkuun päässyt nuorena  tyttönä eikä varsinainen veteraani. Oman isoisäni sotamuistot olivat lähinnä sota-ajan lauluja.

Jos on syntynyt esim. vuonna -57 (kuten minä) ,niin silloin ne nuorimmat viimeisiin jatkosodan taisteluihin osallistuneet olivat n. kolmekymppisiä,mutta eivät he tietenkään lapsilleen sellaisista asioista kuin sota,mitään kertoneet. (Muut kuin omat vanhemmat eivät tietysti senkään vertaa) Sotaelokuvien kuulutukset tv:ssä sisälsivät aina kuuluttajan maininnan "elokuvaa ei suositella lapsille"  mutta sitten kun ikää alkoi olla kymmenestä ylöspäin,kuva menneestä  sodasta alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Kyllä opettajat jotain nuoruudessaan  kokemastaan sodasta (opettajien keski-ikä oli silloin korkeampi kuin nykyisin) jotain hiukan mainitsivat ja jollain tunnilla sivusivat mutta hyvin varovasti alle 10-vuotiaille.

Vähän sitä vanhemmille (varsinkin jotkut poikien voimistelunopettajat varsinkin) saattoivat kertoa jotain kertoakin,mutta ehkä kuitenkin enemmän huumorihengessä.

Kyllä sen "Tuntemattoman " sai sitten joskus 12-vuotiaana tv:stä katsoa,mutta muistan esim. englanninopettajamme (joka oli sota-aikana jäänyt 10-vuotiaana orvoksi) joka sanoi, ettei pysty sitä katsomaan ollenkaan. (traumat olivat silloin  vielä monillakin sota-ajan lapsilla niin pinnassa)

Niihin aikoihin alettiin elokuvissa ja tv:ssä yleensäkin näyttää ja käsitellä kansallisella tasolla vuoden 1918 sisällissodan siihen asti melko tarkkaan  vaiettuja asioita ja joitakin sen sodan veteraanejakin niissä haastatteluissa  vielä oli.

He olivat silloin n.60+ vuotiaita. Silloin tuotiin esille pääasiassa sen hävinneen osapuolen,eli punaisten veteraaneja. Se keskustelu oikeastaan joksikin aikaa syrjäytti toisen maailmansodan asioista puhumisen.

Niihin aikoihin maailmassa oli käynnissä Vietnamin sota . Sitä seurattiin suoraan tv:stä ympäri maailmaa ja sitä vastustivat suurinpiirtein kaikki.

Nuorisosta  varmaan jokainen opiskelija ja heitä nuoremmatkin. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaista aikaa se oli?

silloin ei vielä ollu maassa mokkiksia

Törkeä nimittely ja ihmisarvoa halventava rasismi ei siihen aikaan myöskään ollut  muotia...

Synnyin vuonna 1954 perheeseen, jonka molemmat vanhemmat olivat sotaveteraaneja - joskaan en tajunnut asiaa pitkään aikaan, ei siitä puhuttu.

Isä oli nuorinta ikäluokkaa, joka joutui sotaan (17-vuotiaana). Äiti oli viimeisenä sotakesänä 16-vuotias, ja hänet määrättiin kiireellä korjaamaan satoa Kannakselle. Hänkin sai sitten myöhemmin tämän perusteella veteraanistatuksen.

Käytännössä kaikki vanhempieni ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset olivat jonkun sortin sotaveteraaneja, olleet rintamalla tai lottina tai muissa tehtävissä. Se oli niin luonnollinen asia, ettei se arkipäivässä tuntunut mitenkään.

Vasta nyt vanhempana olen miettinyt asiaa. Miltä tuntuisi, jos yhtäkkiä koko nykyinen sukupolvi 17-vuotiaista nelikymppisiin joutuisikin taistelemaan. Ja sillä aikaa me vanhemmat yrittäisimme pitää tehtaita toiminnassa ja maata pyörimässä.