"Pelkästä hikarista ei tule hyvää opettajaa"

No daa.

– Se on yksinkertaisesti väärin, että vain monen laudaturin oppilaat ovat opettajaksi hakiessa etusijalla eivätkä selvästi sellaiset, joilla olisi lasten ja nuorten kasvattamisen kykyjä. Testejä asian selvittämiseen kyllä olisi. Toista ihmistä kohtaan pitää kyetä tuntemaan empatiaa ja sympatiaa, muuten opettajan ammattiin ei kertakaikkiaan kannata ryhtyä. Numeroiden ja arvosanojen perässä juoksijoita ei pitäisi ihmissuhdetyöhön koskaan valita, sillä ihmissuhdetyötä opettaminen nimenomaan on, lataa Elsi Thorn.

Kukaan ei ole pelkkä se tai tämä. Jokaisessa on vaikka mitä puolia. 

Pelkät kirjaviisaat pitäisi karsia pois nykyisistäkin opettajista. Ei pidä ainoastaan remontoida homekouluja, vaan myös kasvatustaidottomat lastenvihaajat pitää saada muihin tehtäviin.

Sen lisäksi miesopettajakiintiöt takaisin!

Omasta koulustani haki opettajiksi melkoiset pissikset ja ainoat lapset joilla oli kontrollifrrikkiyttä anoreksiaa ja kova keskiarvo.

Tämä on valitettavasti totta. Muistan että omana kouluaikana meidän luokka oli kuin yö ja päivä riippuen siitä kuka oli opettamassa. Mitä halveksuvampi ja kirempi asenne opettajalla oli ja mitä enemmän hän itse asennoitui tiettyihin ihmisiin kuin nämä olisivat yhteiskunnan roskaa niin sitä vaikempi hänen oli pitää kuria.

Taas opettajat jotka olivat rauhallisia ja antoivat kaikkien olla omia itsejään eikä järjestänyt luokkaa elitistisesti paremmuusjärjestykseen sai ihan ilman työtä pidettyä luokan keskittyneenä.

Käsittämätöntä että meidän maassa ei ole yhtäkään ihmistä joka olisi noussut barrikadeille puolustamaan koululaisia: hyvää ja laadukasta opetusta, karsimaan ylisuuria luokkia, rahoittamaan koulujen remontointia ja jälleenrakennusta, kouluruokailun laadun parantamista, kouluihin säännölliset lääkärintarkastukset takaisin.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että ihmissuhdetaidot ovat opettajan työssä äärimmäisen tärkeät.

Mutta todellakin tympii, että oletuksena näkyy olevan, että jos niitä kymppejä ja laudatureja on, ei voi mitenkään olla ihmissuhdetaitoja. Ei se, että on heikot tai keskinkertaiset arvosanat, merkitse sitä, että on parempi opettaja kuin korkeammat arvosanat saanut. Myöskään se, että opettaja on ollut omissa opinnoissaan kunnianhimoinen, ei tee hänestä ihmissuhdetaidotonta.

Mielestäni Elsi Thornilla on sangen vajavaiset ihmissuhdetaidot. Hän on ajattelussaan stereotyyppinen ja leimaava. Hän niputtaa opinnoissaan menestyneet kaikki saman otsikon alle: huonot, epäempaattiset opettajat. Mielestäni tämä on törkeää. Mihin hän perustaa tämän käsityksensä? Onko olemassa tutkimuksia siitä, että opettajan arvosanat korreloivat opetustaitojen kanssa suuntaan tai toiseen? Jos ei ole todisteita siitä, että opinnoissaan menestyvät ovat surkeita opettajia, ei pitäisi sellaista sanoa.

Elsi Thornilta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että opettajankoulutukseen ei ole moneen vuoteen enää pyritty laudatureilla, vaan pääsykokeilla.

On olemassa sellainen asia kuin pitkä elämänkokemus ja viisaus. Kirjoja lukemalla ei tule kaikkitietäväksi. Tätä asiaa kirjaviisaat eivät aina ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettavasti totta. Muistan että omana kouluaikana meidän luokka oli kuin yö ja päivä riippuen siitä kuka oli opettamassa. Mitä halveksuvampi ja kirempi asenne opettajalla oli ja mitä enemmän hän itse asennoitui tiettyihin ihmisiin kuin nämä olisivat yhteiskunnan roskaa niin sitä vaikempi hänen oli pitää kuria.

Taas opettajat jotka olivat rauhallisia ja antoivat kaikkien olla omia itsejään eikä järjestänyt luokkaa elitistisesti paremmuusjärjestykseen sai ihan ilman työtä pidettyä luokan keskittyneenä.

Aivan, mutta mahtoiko muka olla niin, että niillä mukavilla opettajilla oli itsellään huonot arvosanat ja niillä surkeilla sitten korkeat arvosanat?

Itse arvelisin, että korkeita arvosanoja saaneissa on ollut sekä hyviä ja huonoja opettajia ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Elsi Thornilta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että opettajankoulutukseen ei ole moneen vuoteen enää pyritty laudatureilla, vaan pääsykokeilla.

Ja sinulta unohtui että se koulumenestys vaikuttaa opiskelija valintaperusteena oleviin yhteispisteisiin.

Jos sinulla on vaikka seiskan (4-10) keskiarvo ja sovellut muuten alalle täydellisesti -> jäät silti kakkoseksi niissä valinnan yhteispisteissä, sille yhdeksän keskiarvon omaavalla alalle vain jotenkuten soveltuvalle.

Vierailija kirjoitti:

Omasta koulustani haki opettajiksi melkoiset pissikset ja ainoat lapset joilla oli kontrollifrrikkiyttä anoreksiaa ja kova keskiarvo.

Eikö mikä kukaan hakenut lääkikseen.oikkikseen.insinööriksi.psykologiksi jne ?????????

Ihan kiva, että opettaja nimittelee kunnianhimoisia ihmisiä hikareiksi, pelkiksi hikareiksi ja numeroiden perässä juoksijoiksi ja empatiakyvyttömiksi. Ei pidä unohtaa, että luokassa on myös ne lahjakkaat oppilaat, joiden kunnianhimoa pitää kohtuuden rajoissa ruokkia ja arvostaa. Miten on mahdollista, että OPETTAJA halveksii kunnianhimoista opiskeluasennetta? Onko hän välittänyt samaa arvomaailmaa luokkahuoneessa? Varmaan kivaa luokan "hikareille"!

Miksi pitää ottaa nokkiinsa ja alkaa heti kiistellä. Vanhempia ja kokeneita ihmisiä kannattaa kuunnella ja ottaa heiltä oppia eikä nuoruuden ylimielisyydellä luulla tietävänsä kaikkea paremmin.

Samanlaisia pojankloppeja ja tyttöjä meillä istuu nyt hallituksessa...jotka nauravat asiantuntijoiden varoituksille ja neuvoille.

Tässä puhutaan ilmeisesti luokanopettajista, eikä aineenopettajista? Aineenopettajiksi pyrkimisen kanssa ei laudatureilla ole mitään tekemistä.

Olin yläasteella tukiopetuksessa, opettaja tiuskaisi että ei enää ota minua sinne, koska en ole tehnyt läksyjäni. Jäi sitten tukiopetus saamatta. En saanut läksyjä tehtyä koska voin kotona huonosti, eivätkä vanhemmat tukeneet yhtään siinä asiassa ja minulla oli keskittymisvaikeuksia (aikuisena diagnosoitiin adhd).

Että sellainen mukava opettaja, arvatkaa tuliko sellainen olo, että opiskelenpa nyt oikein kunnolla? No ei tullut. En vieläkään osaa ruotsia.

Kyllä uskon, että se vaikuttaa, jos on itse ollut hyvä koulumenestyjä ja varsinkin jos se on johtunut sellaisista asioista jotka ei ole itsestä riippuvaisia esim. hyvällä muistilla ja keskittymiskyvyllä pääsee jo pitkälle. Itse muistan ne tyypit, jotka luki jonkun tekstin kerran läpi ja siellä se  oli muistissa, eikä tarvinnut mitenkään päntätä. Mitenpä tällaisella ihmisellä riittäisi ymmärrys huonomuistisia kohtaan ja niitä kohtaan jotka eivät kykene keskittymään viittä minuuttia pidempään?

Uskon, että vain ihminen, jolla on itsellään ollut joskus vaikeuksia koulunkäynnissä ja asioiden oppmisisessa voi todella ymmärtää, että millaista se on ja keksiä luoviakin ratkaisuja ongelmaisen avuksi.

Olisiko mitenkään mahdollista, että hyväksyttäisiin kaikki ihmiset, jopa ne hikarit, ja arvioitaisiin ihmistä joskus muillakin kriteereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettavasti totta. Muistan että omana kouluaikana meidän luokka oli kuin yö ja päivä riippuen siitä kuka oli opettamassa. Mitä halveksuvampi ja kirempi asenne opettajalla oli ja mitä enemmän hän itse asennoitui tiettyihin ihmisiin kuin nämä olisivat yhteiskunnan roskaa niin sitä vaikempi hänen oli pitää kuria.

Taas opettajat jotka olivat rauhallisia ja antoivat kaikkien olla omia itsejään eikä järjestänyt luokkaa elitistisesti paremmuusjärjestykseen sai ihan ilman työtä pidettyä luokan keskittyneenä.

Aivan, mutta mahtoiko muka olla niin, että niillä mukavilla opettajilla oli itsellään huonot arvosanat ja niillä surkeilla sitten korkeat arvosanat?

Itse arvelisin, että korkeita arvosanoja saaneissa on ollut sekä hyviä ja huonoja opettajia ja toisinpäin.

Tuskin. Muistan kyllä sen, että useilla huonoilla opettajilla oli monessa yhteydessä tapana mainostaa kuinka erinomaisia heidän arvosanansa aina olivat olleet. Hyvät opettajat eivät koskaan ylenmääräisesti ylistäneet omaa menestymistään. Ehkä ei ollut tarvetta pönkittää itsetuntoaan sillä, tuskin heidänkään arvosanat ohan pohjanoteeraus oli.

Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.