Lue keskustelun säännöt.
"Pelkästä hikarista ei tule hyvää opettajaa"
25.11.2016 |
http://yle.fi/uutiset/3-7207582
– Kaikilla oppilailla on halua oppia, mutta se vaatii oppimisympäristöltä henkistä turvallisuutta. Oppilaalle on tultava tunne, että häntä kunnioitetaan ja hänet hyväksytään oikeasti. Opettajalla on pakko olla tunnetaitoa. Muuten oppilas ajattelee, että hänestä ei välitetä, joten on myös aivan sama opinko tällä tunnilla mitään. Opettajan työtä tehdään vain ja ainoastaan omalla persoonalla, ei millään muulla, sanoo Elsi Thor, eläkkeelle jäänyt opettaja, jonka vuosikymmenten opetustyön jälkeen syntynyt väitöskirja tarkasteli hyviä oppimisympäristöjä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Mihin ihmeeseen sinä perustat nämä luulotuksesi? Ei niillä ole oikean elämän kanssa mitään tekemistä. Kaikessa voi todellakin olla hyvä, ainakin vielä peruskoulutasolla. Tunnen kymmeniä ja kymmeniä todella sosiaalisia kiitettäviä oppilaita, joilla on paljon kavereita ja jotka ovat rohkeita ja urheilullisia jne. He eivät ole mitään poikkeuksia. Seiskan oppilaissa ei todellakaan ole enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa. Monesti itse asiassa älykkyys näkyy myös tilannetajuna ja sosiaalisena osaamisena.
Ihmeen vahvana elää käsitys älykkäästä ihmisestä jonain hajamielisenä proffana tai outona aspergerina. Nämä ovat ihan yhtä paikkansa pitäviä stereotypiota kuin blondien tyhmyys tai rillipäiden fiksuus.
Ainaki mitä muistelen omia kouluaikoja niin suosituimmat olivat keskinkertaisia oppilaita, ysin ja kympin oppilaat olivat enemmänkin seinäruusuja. On siinä varmasti sitäkin että hikipingoille ollaan salaa kateellisia eikä niitä oteta porukoihin samalla tavalla.
Onneks meidän koulussa ei syrjitty vain sen takia, että pärjäsi koulussa. Ja onko tullut mieleen, että keskinkertaisia oppilaita on enemmän kuin ysin ja kympin oppilaita - siksi on todennäköisempää, että myös suosittu oppilas on osaamiseltaan keskinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Mihin ihmeeseen sinä perustat nämä luulotuksesi? Ei niillä ole oikean elämän kanssa mitään tekemistä. Kaikessa voi todellakin olla hyvä, ainakin vielä peruskoulutasolla. Tunnen kymmeniä ja kymmeniä todella sosiaalisia kiitettäviä oppilaita, joilla on paljon kavereita ja jotka ovat rohkeita ja urheilullisia jne. He eivät ole mitään poikkeuksia. Seiskan oppilaissa ei todellakaan ole enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa. Monesti itse asiassa älykkyys näkyy myös tilannetajuna ja sosiaalisena osaamisena.
Ihmeen vahvana elää käsitys älykkäästä ihmisestä jonain hajamielisenä proffana tai outona aspergerina. Nämä ovat ihan yhtä paikkansa pitäviä stereotypiota kuin blondien tyhmyys tai rillipäiden fiksuus.
Ainaki mitä muistelen omia kouluaikoja niin suosituimmat olivat keskinkertaisia oppilaita, ysin ja kympin oppilaat olivat enemmänkin seinäruusuja. On siinä varmasti sitäkin että hikipingoille ollaan salaa kateellisia eikä niitä oteta porukoihin samalla tavalla.
Onneks meidän koulussa ei syrjitty vain sen takia, että pärjäsi koulussa. Ja onko tullut mieleen, että keskinkertaisia oppilaita on enemmän kuin ysin ja kympin oppilaita - siksi on todennäköisempää, että myös suosittu oppilas on osaamiseltaan keskinkertainen?
Niinhän se on, ihmisten keskimääräinen älykkyys noudatta Gaussin käyrää. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä putoaa välimaastoon, keskinkertaisten on paljon helpompi samaistua toisiinsa kuin hikareihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Juu juu ja kirurgit ovat tunnettuja siitä miten heittävät läppää ja puhuvat niitä näitä? Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Nyt puhutaankin keskiarvoista, suosittuja kympin oppilaita on varmasti vähemmän kuin suosittuja seiskan oppilaita. Kiinnostuksen kohteetkin ovat yleensä ihan erilaiset hikareilla ja tavisoppilailla. Kympin oppilas voi olla erittäin kiinnostunut vaikka politiikasta kun taas seiskan oppilasta tuskin voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella tukiopetuksessa, opettaja tiuskaisi että ei enää ota minua sinne, koska en ole tehnyt läksyjäni. Jäi sitten tukiopetus saamatta. En saanut läksyjä tehtyä koska voin kotona huonosti, eivätkä vanhemmat tukeneet yhtään siinä asiassa ja minulla oli keskittymisvaikeuksia (aikuisena diagnosoitiin adhd).
Että sellainen mukava opettaja, arvatkaa tuliko sellainen olo, että opiskelenpa nyt oikein kunnolla? No ei tullut. En vieläkään osaa ruotsia.Kyllä uskon, että se vaikuttaa, jos on itse ollut hyvä koulumenestyjä ja varsinkin jos se on johtunut sellaisista asioista jotka ei ole itsestä riippuvaisia esim. hyvällä muistilla ja keskittymiskyvyllä pääsee jo pitkälle. Itse muistan ne tyypit, jotka luki jonkun tekstin kerran läpi ja siellä se oli muistissa, eikä tarvinnut mitenkään päntätä. Mitenpä tällaisella ihmisellä riittäisi ymmärrys huonomuistisia kohtaan ja niitä kohtaan jotka eivät kykene keskittymään viittä minuuttia pidempään?
Uskon, että vain ihminen, jolla on itsellään ollut joskus vaikeuksia koulunkäynnissä ja asioiden oppmisisessa voi todella ymmärtää, että millaista se on ja keksiä luoviakin ratkaisuja ongelmaisen avuksi.
Olet toki oikeissa. Mutta toisaalta käsität kai, että ollakseen opettaja, on osattava myös oppisisällöt. Jos nyt itse on lukihäiriöinen adhd, niin onko pystynyt omaksumaan sisältöjä niin, että voi niitä muille opettaa? Se on ihan selvä homma, että esim. kieltenopeksi ei jaksa punnertaa, jos on pahat kielelliset vaikeudet. Näin ollen kieliä tuskin koskaan päätyvät opettamaan ne, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, että ei pysty omaksumaan kieltä.
Tokitoki, en sano etteikö joku ongelmatonkin voisi silti osata kohdata ongelmaist oppilasta täysin asiallisesti. Mutta mitään täyttä ymmärrystä hänellä ei niitä ongelmia kohtaan voi olla, koska puttuu se omakohtainen kokemus.
Ja kyllä adhd voi opiskella opettajaksi, kunhan on vain saanut etenkin lapsena riittävästi tukitoimia ja oppinut oppimaan. Lukihäiriö voi olla vaikeampi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Juu juu ja kirurgit ovat tunnettuja siitä miten heittävät läppää ja puhuvat niitä näitä? Not.
Tääkö on sun käsitys sosiaalisista taidoista? Heittää läppää ja puhua niitä näitä? Itse opettajana uskon, että välittävän ilmapiirin luomisessa on enemmän kyse esimerkiksi tilannetajusta ja toisen tunteiden vaistoamisessa ja huomioimisessa.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kirurgiksi usein hakeutuvat sellaiset ihmiset, joita ei ihan älyttömän paljon kiinnosta jatkuva sosiaalinen vuorovaikutus. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että kirurgit ovat älykkäitä, vaan siitä, että kirurgiksi hakeutuvat tyypit, jotka ovat SEKÄ älykkäitä ETTÄ viihtyvät tarkkuutta vaativassa, vähän sosiaalisuutta sisältävässä työssä.
Tällainenkin huomio: miten yläasteen naisopettaja saa luokan maahanmuuttajapojat kuriin? Heidän kulttuurissaan kun naisella ei ole auktoriteettiasemaa edes alaikäiseen poikaan. Tästä syystä muslimipoikia eivät äidit pysty paljonkaan komentamaan.
Vastaus: mieskiintiöt takaisin opettajankoulutukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla pojalla oli naishikariopettaja, joka tahtoi opettaa vain näitä hyviä. Oma poika oli seiskan-kasin oppilas ja opettaja inhosi poikaani. Siis tämä opettaja oli just valmistunut, mutta hirveän takakireä ja huumorintajuton tapaus.
Mutta onneksi pojalla oli ihana enkun ope, joka tuki ja kannusti kaikkia oppilaita! Ja poikani enkun nro ol 9.
Oma ope ei nähnyt pojassani mitään hyvää, mutta enkun ope näki. Ihana enkun ope - aina positiivinen ja näki ihmisissä hyvää.
Se karsea Kotka on vieläkin ope ja luulen, että hän on juuri sellainen jonka ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella tukiopetuksessa, opettaja tiuskaisi että ei enää ota minua sinne, koska en ole tehnyt läksyjäni. Jäi sitten tukiopetus saamatta. En saanut läksyjä tehtyä koska voin kotona huonosti, eivätkä vanhemmat tukeneet yhtään siinä asiassa ja minulla oli keskittymisvaikeuksia (aikuisena diagnosoitiin adhd).
Että sellainen mukava opettaja, arvatkaa tuliko sellainen olo, että opiskelenpa nyt oikein kunnolla? No ei tullut. En vieläkään osaa ruotsia.Kyllä uskon, että se vaikuttaa, jos on itse ollut hyvä koulumenestyjä ja varsinkin jos se on johtunut sellaisista asioista jotka ei ole itsestä riippuvaisia esim. hyvällä muistilla ja keskittymiskyvyllä pääsee jo pitkälle. Itse muistan ne tyypit, jotka luki jonkun tekstin kerran läpi ja siellä se oli muistissa, eikä tarvinnut mitenkään päntätä. Mitenpä tällaisella ihmisellä riittäisi ymmärrys huonomuistisia kohtaan ja niitä kohtaan jotka eivät kykene keskittymään viittä minuuttia pidempään?
Uskon, että vain ihminen, jolla on itsellään ollut joskus vaikeuksia koulunkäynnissä ja asioiden oppmisisessa voi todella ymmärtää, että millaista se on ja keksiä luoviakin ratkaisuja ongelmaisen avuksi.
Olet toki oikeissa. Mutta toisaalta käsität kai, että ollakseen opettaja, on osattava myös oppisisällöt. Jos nyt itse on lukihäiriöinen adhd, niin onko pystynyt omaksumaan sisältöjä niin, että voi niitä muille opettaa? Se on ihan selvä homma, että esim. kieltenopeksi ei jaksa punnertaa, jos on pahat kielelliset vaikeudet. Näin ollen kieliä tuskin koskaan päätyvät opettamaan ne, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, että ei pysty omaksumaan kieltä.
Tokitoki, en sano etteikö joku ongelmatonkin voisi silti osata kohdata ongelmaist oppilasta täysin asiallisesti. Mutta mitään täyttä ymmärrystä hänellä ei niitä ongelmia kohtaan voi olla, koska puttuu se omakohtainen kokemus.
Ja kyllä adhd voi opiskella opettajaksi, kunhan on vain saanut etenkin lapsena riittävästi tukitoimia ja oppinut oppimaan. Lukihäiriö voi olla vaikeampi asia.
No itse asiassa olen kyllä törmännyt lukihäiriöisiin kollegoihin, mutta he ovat useimmat olleet taito- ja taideaineiden opettajia. Tiedän erään reaaliaineen openkin. Sen sijaan en voi kuvitella adhd-opettajaa. Voin kyllä uskoa, että älykäs adhd voi ehkä opiskella pätevyyden mutta työstä hän ei tule selviämään. Opettajan työ vaatii todella hyvää keskittymiskykyä, itseohjautuvuutta ja itsensä johtamiskykyä. Opettajalla on tuhoton määrä asioita muistettavana ja yhteensovitettavana. Adhd-ominaisuuksilla varustettu ihminen polttaisi itsensä loppuun.
Kertomasi kokemus on ollut sinulle ainutlaatuinen. Itse opena tiedän kuitenkin sen tapahtumien ja oppilaiden vyöryn, joka opea kohtaa päivittäin. Kaikilla meistä on kyyniset, väsyneet hetkemme, joina emme jaksa olla ymmärtäväisiä ja antaa taas kerran sitä tuhannetta mahdollisuutta. Surullinen tosiasia on, että erityisopetus menee hukkaan, kun se kohdistetaan oppilaisiin, jotka eivät itse voi tai pysty yrittämään. Esimerkiksi lääkitsemätön adhd yhdistettynä sosiaalisiin ongelmiin tekee oppimisesta mahdotonta, eikä siitä voi vain koulua ja ope syyttää. Jokainen opettaja on välillä turhautunut, kun paikalle marssii pientä erityisryhmää täyttämään oppilas, joka ei "vaivaudu" edes läksyjä tekemään ja johon opetus vaikuttaa kuin vesi hanhen selkään. Toisten hermo kestää paremmin kuin toisten, mutta arvelisin, että adhd-open hermo voisi kestää varsin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Juu juu ja kirurgit ovat tunnettuja siitä miten heittävät läppää ja puhuvat niitä näitä? Not.
Tääkö on sun käsitys sosiaalisista taidoista? Heittää läppää ja puhua niitä näitä? Itse opettajana uskon, että välittävän ilmapiirin luomisessa on enemmän kyse esimerkiksi tilannetajusta ja toisen tunteiden vaistoamisessa ja huomioimisessa.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kirurgiksi usein hakeutuvat sellaiset ihmiset, joita ei ihan älyttömän paljon kiinnosta jatkuva sosiaalinen vuorovaikutus. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että kirurgit ovat älykkäitä, vaan siitä, että kirurgiksi hakeutuvat tyypit, jotka ovat SEKÄ älykkäitä ETTÄ viihtyvät tarkkuutta vaativassa, vähän sosiaalisuutta sisältävässä työssä.
Box 1: Classic specialty stereotypes
Anaesthetist—Seems to have inhaled too much gas and spends a lot of time doing crosswords and sudokus
Emergency department doctor—Ex-forces and likes to charge around the hospital barking orders
General practitioner—Paternalistic, kindly, with a penchant for corduroy jackets and elbow patches. The 1960s Dr Finlay’s Casebook TV series typifies the traditional GP stereotype
Neurologist—An armchair intellectual who spends most of his or her time filling in forms
Paediatrician—Cute and fluffy, with a permanent smile and a small koala attached to a stethoscope at all times
Pathologist—Has a morbid fascination with death, and prefers being in a laboratory to communicating with patients
Psychiatrist—Sports long hair and a beard, is a deep thinker and a mixture of Freud and a geography teacher
Radiologist—Hard to spot as usually hiding in a dark room
Surgeon—Big, bold, bullish, and a beer swilling rugby fan. Prefers to cut and run, rather than communicate with patients. Typified by Lancelot Spratt from the 1950s Doctor film series.
http://careers.bmj.com/careers/advice/view-article.html?id=20015762
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella tukiopetuksessa, opettaja tiuskaisi että ei enää ota minua sinne, koska en ole tehnyt läksyjäni. Jäi sitten tukiopetus saamatta. En saanut läksyjä tehtyä koska voin kotona huonosti, eivätkä vanhemmat tukeneet yhtään siinä asiassa ja minulla oli keskittymisvaikeuksia (aikuisena diagnosoitiin adhd).
Että sellainen mukava opettaja, arvatkaa tuliko sellainen olo, että opiskelenpa nyt oikein kunnolla? No ei tullut. En vieläkään osaa ruotsia.Kyllä uskon, että se vaikuttaa, jos on itse ollut hyvä koulumenestyjä ja varsinkin jos se on johtunut sellaisista asioista jotka ei ole itsestä riippuvaisia esim. hyvällä muistilla ja keskittymiskyvyllä pääsee jo pitkälle. Itse muistan ne tyypit, jotka luki jonkun tekstin kerran läpi ja siellä se oli muistissa, eikä tarvinnut mitenkään päntätä. Mitenpä tällaisella ihmisellä riittäisi ymmärrys huonomuistisia kohtaan ja niitä kohtaan jotka eivät kykene keskittymään viittä minuuttia pidempään?
Uskon, että vain ihminen, jolla on itsellään ollut joskus vaikeuksia koulunkäynnissä ja asioiden oppmisisessa voi todella ymmärtää, että millaista se on ja keksiä luoviakin ratkaisuja ongelmaisen avuksi.
Olet toki oikeissa. Mutta toisaalta käsität kai, että ollakseen opettaja, on osattava myös oppisisällöt. Jos nyt itse on lukihäiriöinen adhd, niin onko pystynyt omaksumaan sisältöjä niin, että voi niitä muille opettaa? Se on ihan selvä homma, että esim. kieltenopeksi ei jaksa punnertaa, jos on pahat kielelliset vaikeudet. Näin ollen kieliä tuskin koskaan päätyvät opettamaan ne, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, että ei pysty omaksumaan kieltä.
Tokitoki, en sano etteikö joku ongelmatonkin voisi silti osata kohdata ongelmaist oppilasta täysin asiallisesti. Mutta mitään täyttä ymmärrystä hänellä ei niitä ongelmia kohtaan voi olla, koska puttuu se omakohtainen kokemus.
Ja kyllä adhd voi opiskella opettajaksi, kunhan on vain saanut etenkin lapsena riittävästi tukitoimia ja oppinut oppimaan. Lukihäiriö voi olla vaikeampi asia.
No itse asiassa olen kyllä törmännyt lukihäiriöisiin kollegoihin, mutta he ovat useimmat olleet taito- ja taideaineiden opettajia. Tiedän erään reaaliaineen openkin. Sen sijaan en voi kuvitella adhd-opettajaa. Voin kyllä uskoa, että älykäs adhd voi ehkä opiskella pätevyyden mutta työstä hän ei tule selviämään. Opettajan työ vaatii todella hyvää keskittymiskykyä, itseohjautuvuutta ja itsensä johtamiskykyä. Opettajalla on tuhoton määrä asioita muistettavana ja yhteensovitettavana. Adhd-ominaisuuksilla varustettu ihminen polttaisi itsensä loppuun.
Kertomasi kokemus on ollut sinulle ainutlaatuinen. Itse opena tiedän kuitenkin sen tapahtumien ja oppilaiden vyöryn, joka opea kohtaa päivittäin. Kaikilla meistä on kyyniset, väsyneet hetkemme, joina emme jaksa olla ymmärtäväisiä ja antaa taas kerran sitä tuhannetta mahdollisuutta. Surullinen tosiasia on, että erityisopetus menee hukkaan, kun se kohdistetaan oppilaisiin, jotka eivät itse voi tai pysty yrittämään. Esimerkiksi lääkitsemätön adhd yhdistettynä sosiaalisiin ongelmiin tekee oppimisesta mahdotonta, eikä siitä voi vain koulua ja ope syyttää. Jokainen opettaja on välillä turhautunut, kun paikalle marssii pientä erityisryhmää täyttämään oppilas, joka ei "vaivaudu" edes läksyjä tekemään ja johon opetus vaikuttaa kuin vesi hanhen selkään. Toisten hermo kestää paremmin kuin toisten, mutta arvelisin, että adhd-open hermo voisi kestää varsin huonosti.
Täysin samaa mieltä!
Opettajan tärkeimpiä taitoja on empatiakyky: täytyy pystyä jollain tasolla ymmärtämään adhd-oppilasta, lukihäiriöistä, maahanmuuttajaa, tyttöjä ja poikia, koulukiusattua... Opettaja ei mitenkään voi itse olla kaikkea mahdollista samaan aikaan. Joidenkin oppilaiden kohtaamista voi helpottaa, jos oppilas ja opettaja ovat kokeneet samanlaisia asioita - toisaalta taas tällöin opettajan mielessä voi pyöriä liikaakin oma kokemus, jolloin oppilaan kokemus on vaikeampi havaita. Joka tapauksessa empatia ja ihmissuhdetaidot ovat ne työkalut, joita tällaisissa kohtaamisissa ensisijaisesti hyödynnetään.
Olen itse aineenopettaja, ja päivän jälkeen yleensä aika puhki - saatan kohdata koulupäivän aikana sata oppilasta, ja juoksevia asioita, tilanteita ja kohtaamisia riittää. Yleensä pieniä päätöksiä ja tilannearvioita ei ehdi luokkatilanteissa miettiä pitkään, vaan päivä koostuu sarjoista muutaman sekunnin pedagogisia ratkaisuja. Aivan varmasti nämä ratkaisut menevät välillä pieleen, aivan varmasti välillä kohtelen väärin jotakuta näistä sadasta, kun en ehdi nähdä enkä ottaa huomioon kaikkia tekijöitä. Voin vain toivoa, että näissä muutaman sekunnin ratkaisuissa näkyy, miten kuitenkin kaiken keskellä välitän jokaisesta oppilaastani, että pitkällä aikavälillä saan aikaan enemmän hyvää kuin pahaa, ja etten tee mitään peruuttamatonta vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan ilmeisesti luokanopettajista, eikä aineenopettajista? Aineenopettajiksi pyrkimisen kanssa ei laudatureilla ole mitään tekemistä.
Jaa. Itse sain kyllä laudatureistani mukavat pohjapisteet yliopistoon pyrkiessäni.
T. aineenope
Ainakin nykyisin noihin aineenopettajan opintoihin pyritään tiedekunnasta ja vain yliopistossa suoritetuilla opinnoilla ja niiden arvosanoilla on merkitystä. Asia on voinut olla eri joskus takavuosina.[/quot
Olette tietysti kumpikin oikeassa. Pitäähän yliopistoon ensin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Nyt puhutaankin keskiarvoista, suosittuja kympin oppilaita on varmasti vähemmän kuin suosittuja seiskan oppilaita. Kiinnostuksen kohteetkin ovat yleensä ihan erilaiset hikareilla ja tavisoppilailla. Kympin oppilas voi olla erittäin kiinnostunut vaikka politiikasta kun taas seiskan oppilasta tuskin voisi vähempää kiinnostaa.
Voi hyvää päivää. Jaa ettei seiskan oppilas voi olla kiinnostunut politiikasta tai hikke urheilusta tai musiikista. No niinpä varmaan.
Kyllä siinä saa älykkyys olla jo aika huimaa einsteinin tasoa, että peruskoulussa liitelee aivan omissa sfääreissään. Tällaisia oppilaita on erittäin vähän. Ja vaikka se kympin oppilas olisi kiinnostunut jostain, mistä kutosen oppilas ei ole, he saattavat olla silti kiinnostuneista joistakin samoistakin asioista. Usein nämä älykkäät oppilaat ovatkin sellaisia, että he sovittavat puheenaiheensa seuran mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sellainen asia kuin pitkä elämänkokemus ja viisaus. Kirjoja lukemalla ei tule kaikkitietäväksi. Tätä asiaa kirjaviisaat eivät aina ymmärrä.
Kaikkitietäviä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Eikä pelkällä elämänkoululla tule millään lailla viisaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta hikarit ovat yleensä hyvin takakireitä ja epäsosiaalisia, etenkin yläasteen puolella opettajalla täytyy olla myös sosiaalista pelisilmää. Lisäksi moni hikipinko on ollut aikoinaan koulukiusattu ja kouluaikojen traumat saattavat purkautua tietynlaisena asenteellisuutena joitakin oppilaita kohtaan.
Aika hävytöntä tekstiä oppilaitani kohtaan. Olen opettaja ja opettanut tuhansia lapsia. Voin kertoa, että ns. hikarit ovat yhtä moninainen ryhmä kuin vaikkapa pitkät oppilaat tai tummahiuksiset oppilaat: heitä on monenlaisia. Jotkut ovat takakireitä, toiset rentoja. Joillain on paljon kavereita, toiset ovat yksin. Osalla on suoritusangsti, osalla ei. Mielestäni ei ole mitään syytä niputtaa ihmisiä koulumenestyksen pohjalta.
Tuleepa muuten mieleen montakin koulukiusattua, takakireää ja epäsosiaalista oppilasta, jonka keskiarvo on ollut niukin naukin 6...
En sanonutkaan että kaikki hikarit olisivat koulukiusattuja hissukoita, monet kuitenkin ovat. Jos mietitään keskiarvoja niin seiskan oppilaissa on varmasti enemmän sosiaalisia ihmisiä kuin kympin oppilaissa, kaikessa ei voi olla hyvä. Eikä loistavissa arvosanoissa ole mitään pahaa tietenkään, totuus kuitenkin on että lukutoukissa on enemmän introvertteja kuin "tavallisissa" oppilaissa.
Tää on yleinen virheajatus. Jotenkin ihmiset tykkää ajatella, että maailma on sillä tavalla oikeudenmukainen, että jos on joitakin hyviä ominaisuuksia, niin sitten ei voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Tästä virheajatuksesta kärsivät lahjakkaat oppilaat, kauniit naiset, taitavat urheilijat - you name it!
Todellisessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi älykkyydellä ja sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ja sosiaaliset taidot taas on fiksun helpompi oppia kuin vähemmän fiksun. Usein myös hyvinä pidetyt ominaisuudet kasautuvat samoille ihmisille, esim. pituus ja älykkyys korreloi.
Nyt puhutaankin keskiarvoista, suosittuja kympin oppilaita on varmasti vähemmän kuin suosittuja seiskan oppilaita. Kiinnostuksen kohteetkin ovat yleensä ihan erilaiset hikareilla ja tavisoppilailla. Kympin oppilas voi olla erittäin kiinnostunut vaikka politiikasta kun taas seiskan oppilasta tuskin voisi vähempää kiinnostaa.
Voi hyvää päivää. Jaa ettei seiskan oppilas voi olla kiinnostunut politiikasta tai hikke urheilusta tai musiikista. No niinpä varmaan.
Kyllä siinä saa älykkyys olla jo aika huimaa einsteinin tasoa, että peruskoulussa liitelee aivan omissa sfääreissään. Tällaisia oppilaita on erittäin vähän. Ja vaikka se kympin oppilas olisi kiinnostunut jostain, mistä kutosen oppilas ei ole, he saattavat olla silti kiinnostuneista joistakin samoistakin asioista. Usein nämä älykkäät oppilaat ovatkin sellaisia, että he sovittavat puheenaiheensa seuran mukaan.
Ilmeisesti luetun ymmärtäminen ei ole vahvinta alaasi, sanat 'yleensä' ja 'tuskin' eivät ole täysin ehdottomia ilmauksia. Kympin ja kutosen oppilaat pyörivät YLEENSÄ ihan eri porukoissa, YLEISESTI OTTAEN arvosanat määrittelevät sosiaalisen viitekehyksen.
***************M I E S K I I N T I Ö T TAKAISIN*****************
/////////////////////////////////////////////////////////////////////
Elsi on väärässä. Kaikilla oppilailla ei ole halua oppia, vaikka ympäristö olisi kuinka kannustava. Kaikkein pahin tilanne tulee, kun oppilaan vanhemmat nostavat kätensä pystyyn ja sanovat, että tehkää mitä pystytte, me emme enää osaa tehdä mitään. Siinä ei edes opettajan persoona auta.
Minusta opettajan pitää olla paitsi tietynlainen persoona myös hikari. Jos ei ymmärrä omaa alaansa, sitä ei myöskään voi opettaa muille. Silti kaikista hikareista ei ole opettajaksi.
Ei tule hikarista eikä huippuälykkäästä hyvää opettajaa. Kumpikaan ei käsitä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he. Kaikki eivät paahda hulluna saadakseen kympin tai kaikilla ei lanttu leikkaa yhtä terävästi ja nopeasti kuin huippulahjakkaalla. Olen sitä mieltä, että keskinkertaisesti koulussa menestyneestä tulee paras opettaja. Hän on joutunut tutkimaan asioita ja pyrkiä ymmärtämään ne, ja kun se onnistuu, hän osaa yleensä selittää ne myös oppilailleen siten, että nämä ymmärtävät sen. Hän myös ymmärtää, että kaikki eivät ehkä koskaan opi ja ymmärrä kaikkea, vaikka monet kouluteoreetikot niin kuvittelevatkin. Kouluasioistahan ovat päättämässä tyypit, joilla on hyvin vähän tai lainkaan kosketuspintaa koulun arkeen. Osa heistä on sellaisia, jotka eivät pärjänneet opettajina, joten pyrkivät sitten päättäjiksi!
Mieskiintiöt takaisin yhdistettynä lievien kurinpitotoimien sallimiseen, kuten vaikka luokasta poisto. Niinkuin vähän aikaa sitten. Ei missään tapauksessa mitään entisaikojen sadismia tyyliin karttakepillä sormille taikka muiden edessä nolaamista.
Tuossa on pointtia, kun mainitsit että laitetaan paimentamaan. Niinhän se on, humanistisia aineita lukemaan menevät eivät kaikki ole ollenkaan kiinnostuneita kasvatustyöstä, mutta vaihtehtoja ei kovin montaa ole mitä kieltenopiskelija voi tehdä: kääntäjä, tulkki, opettaja. Jos siis ei yhdistä sitä mihinkään muuhun alaan, vain kielet kiinnostavat.