"Pelkästä hikarista ei tule hyvää opettajaa"

Vierailija kirjoitti:

Ei tule hikarista eikä huippuälykkäästä hyvää opettajaa. Kumpikaan ei käsitä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he. Kaikki eivät paahda hulluna saadakseen kympin tai kaikilla ei lanttu leikkaa yhtä terävästi ja nopeasti kuin huippulahjakkaalla. Olen sitä mieltä, että keskinkertaisesti koulussa menestyneestä tulee paras opettaja. Hän on joutunut tutkimaan asioita ja pyrkiä ymmärtämään ne, ja kun se onnistuu, hän osaa yleensä selittää ne myös oppilailleen siten, että nämä ymmärtävät sen. Hän myös ymmärtää, että kaikki eivät ehkä koskaan opi ja ymmärrä kaikkea, vaikka monet kouluteoreetikot niin kuvittelevatkin. Kouluasioistahan ovat päättämässä tyypit, joilla on hyvin vähän tai lainkaan kosketuspintaa koulun arkeen. Osa heistä on sellaisia, jotka eivät pärjänneet opettajina, joten pyrkivät sitten päättäjiksi!

Ongelma on siinä, että keskinkertaisesti menestynyt ei ole koulun päättyessä ymmärtänyt kaikkia asioita. Jos hän opettelee juurta jaksain asiasisällöt sitten opettajaksi opiskellessaan, niin mikäs siinä sitten. Jos hän kuitenkin opettaa sillä tavalla, miten on asiat kouluaikoina itselleen hahmottanut, hän saa ehkä hyvin paukutettua asiat osalle heikoimmista tai keskinkertaisista oppilaista, mutta on pulassa lahjakkaampien kanssa. 

Puhun eniten nyt matematiikasta, koska siitä tiedän parhaiten: seiskan oppilaat kehittävät yleensä itselleen omia muistisääntöjä ja rautalankamalleja, jotka toimivat joissakin mutta eivät kaikissa tilanteissa. He yksinkertaistavat asioita mielessään, oppivat vähän väärin, mutta kuitenkin riittävän hyvin seiskan tasoon. Opettaja taas ei voi selittää kaikille oppilaille asioita sellaisella tavalla, jolla on mahdollista saada parhaimmillaan seiska. Heikoille on hyvä tarjota rautalankamalleja, mutta kuitenkin lahjakkaille on tarjottava mahdollisuus monisyisempään hahmottamiseen. Tällainen eriyttäminen ei onnistu opettajalta, ellei hän ymmärrä opetettavaa ainettaan läpikotaisin.

T: matikanope

No sen kyllä huomasi koulussa että opettaja oli hyvää pataa lahjakkaiden kanssa ja välillä näkivät vaan ne lahjakkaat. Muut oli sitten roskasakkia ja niitä vähemmän lahjakkaita ei ollut olemassakaan, ainakaan opettajalle.

Tärkeintä on että lahjakkaat saavat mitä haluavat ja menestyvät elämässä, ne on niin kivoja, kun niille voi opettaa asioita monisyisesti ilman että tarvitsee vaivautua sen tarkemmin selittämään että tyhmätkin tajuaisi.

Voi jee mikä hikari-asenne. Mielestäni hyvä opettaja saa ne asiat opetettua huonommillekkin ilman mitään rautalankamalleja joita ei sitten voi oikeassa elämässä edes käyttää.

Kiva asenne, että lapset nyt vain on joko huonoja tai hyviä ja opettajana tähän ei voi vaikuttaa, vaan tilanne on vakio.

Vierailija kirjoitti:

No sen kyllä huomasi koulussa että opettaja oli hyvää pataa lahjakkaiden kanssa ja välillä näkivät vaan ne lahjakkaat. Muut oli sitten roskasakkia ja niitä vähemmän lahjakkaita ei ollut olemassakaan, ainakaan opettajalle.

Tärkeintä on että lahjakkaat saavat mitä haluavat ja menestyvät elämässä, ne on niin kivoja, kun niille voi opettaa asioita monisyisesti ilman että tarvitsee vaivautua sen tarkemmin selittämään että tyhmätkin tajuaisi.

Voi jee mikä hikari-asenne. Mielestäni hyvä opettaja saa ne asiat opetettua huonommillekkin ilman mitään rautalankamalleja joita ei sitten voi oikeassa elämässä edes käyttää.

Kiva asenne, että lapset nyt vain on joko huonoja tai hyviä ja opettajana tähän ei voi vaikuttaa, vaan tilanne on vakio.

Missä olen sanonut, että lapset ovat vain huonoja tai hyviä ja opettajana siihen ei voi vaikuttaa?

Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kun oppilaani astuvat luokkaan, heillä on erilaiset lähtökohdat, ennakko-oletukset ja esitiedot, ja he oppivat eri tavoilla ja tarvitsevat eri määrän toistokertoja oppiakseen. Tästä syystä heitä on myös opetettava yksilöllisesti. Ja olen myös sitä mieltä, että jos lapsi vaikka seiskaluokalle tullessaan on oppinut sanotaanko kolmanneksen alakoulun matematiikasta, on aika epärealistista olettaa, että hän saisi kerralla kaikki uudet asiat haltuun. Siispä on lähdettävä perusasioista, väännettävä niitä rautalangasta, kerrattava uudestaan ja uudestaan niitä alakoulun keskeisimpiä juttuja, ja koska aika on rajallinen resurssi, kenties jätettävä vähemmälle joitakin uusia hienouksia. Väärin ei toki voi näitäkään oppilaita opettaa, mutta kaikkia poikkeus- ja erikoistapauksia he eivät välttämättä kertakaikkiaan ehdi oppia. Ja sitten taas heillekin on tarjottava haasteita, joille alakoulun matikka on seiskaluokalla jo peruskauraa.

Todella ikävää, että oma kokemuksesi opettajasta on ollut tuollainen. Toivottavasti tuollaisia opettajia ei enää ole.

T: matikanope