Mua hävettäisi olla kolmikymppinen lapseton sinkku

Mitä sinä olet saanut aikaan ap? Lisääntymistä ei lasketa, kun kaikki eläimet madoista alkaen osaavat sen.

Minä olen kolmekymppinen lapseton sinkku, eikä hävetä yhtään. Ajattelin jatkaa samalla linjalla nelikymppiseksi ja siitä eteenpäinkin.

Jos sinun ensimmäinen haaveesi on vain "tulla kelvatuksi" jollekin miehelle, niin miehenä sanon, että mahdollisuutesi paranevat huomattavasti, jos ensin "opettelet" rakastamaan itseäsi.

On kohtuuttoman raskasta asettaa riippumaan oma onni siitä, että onnistuuko löytämään itselleen mieluisan kumppanin ja vielä saamaan lapsia tai edes lapsen hänen kanssaan. - Toki varmasti saatat hyvinkin löytää jonkun, jopa useammankin potenttiaalisen, mutta on aika paljon monia muita asioita väheksyvää ja aliarvioivaa, jos se olisi ainoa, mitä osaisi pitää aikaansaannoksena.

Ja toisekseen en usko, että paras saati optimaalisin parisuhde syntyy tai muodostuu siten, että on pakko; tai muutoin olsi muka epäonnistunut.  Aina sitä itselle mieluista ei kohtaa, vaikka haluja olisikin. Ja ei kai olisi liikaa vaadittu, että tuolla toisella olisi suunnilleen saman suuntaisia haluja myös sinua kohtaan niin, että haluaisitte toinen toisianne.  

Mua taas hävettäisi, jos en olisi saanut elämässä muuta aikaiseksi kuin kelvannut jollekin miehelle ja mulla olisi vielä liuta lapsia todisteena siitä.

Täällä myös ilmoittautuu reilu kolmikymppinen lapseton sinkku. Eikä hävetä, miksi pitäisi? Sen sijaan se hävettäisi jos olisi yhtä aivoton yksinkertaisuus kuin ap, hah!😃

Voi ap. Olen yli 50 v. lapseton sinkku enkä osaa vieläkään hävetä.

Minua hävettäisi etten osaisi tehdä parempia provoja.

Blahblah, ei tarpeeksi hyvää provosointia nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä olet saanut aikaan ap? Lisääntymistä ei lasketa, kun kaikki eläimet madoista alkaen osaavat sen.

I beg to differ. Ehkä osaavat mutta 20% miehistä ei pysty tosiasiassa lisääntymään, koska ovat liian heikkotasoisia.

Lisääntyminen on siis jonkinasteinen meriitti. Tuo sarjahukuttajakin oli onnistunut lisääntymään ja levittämään geenejään. Hän on siis vähemmän luuseri kuin surkein viidennes miehistä.

Okei, no hyvä kai sitten että et oo kolmekymppinen lapseton sinkku, jos sua se hävettäis. Muistathan, että vaikka sinä henkilökohtaisesti olisit mitä mieltä tahansa, et välttämättä ole oikeassa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mua taas hävettäisi, jos en olisi saanut elämässä muuta aikaiseksi kuin kelvannut jollekin miehelle ja mulla olisi vielä liuta lapsia todisteena siitä.

Naisille se menee näin. Mies jos voi sanoa saman asian, niin tietää ettei hän ole luuseri.

Minua hävettäisi olla kolmen tai neljän lapsen yh, joilla kaikilla vielä eri isät, jo 30-vuotiaana.

Kelpaa miehelle? En ole homo.

Näköjään moni saanut vahinkolapsen ja sitä täällä ylistetään

Ap

Vierailija kirjoitti:

Häpeäisin jos en siinä iässä olisi saanut mitään elämässä aikaan enkä kelvannut kenellekään miehelle.

Samoilla mietteillä. Kuitenkin täällä on syvään iskostettu ajatus, että pitää olla hyödyllinen. Sitäpaitsi työntekijänä olet täysin korvattavissa, kun taas äitinä sä oot täysin korvaamaton ja osa ketjua, biologiaa ja tulevaisuutta.

Mä olin kolmekymppisenä lapseton eronnut. Se lienee ap:n mielestä vielä pahempi. Minä puolestani olin siinä vaiheessa äärettömän onnellinen, että olin kerännyt rohkeutta jättää väkivaltainen ja narsistinen mies. Minua ei määritä kukaan mies, ei jälkikasvun hankkiminen. Minä olen minä omine saavutuksineni - uusi vahva minä ehkä tärkeimpänä. 

Ai niin, onhan mulla nyt melkein 15v myöhemmin perhe, joka on minulle äärimmäisen rakas.

Mua hävettäis olla ap.

Hyvä ap että olet saanut perheen, niin sua ei hävetä.

Syyllistyt nyt vaan siihen ihmisillä hyvin yleiseen subjektiivisuuden harhaan. Et kykene katsomaan maailmaa kuin omasta näkökulmastasi ja luulet, että että kaikki kokevat asiat samalla tavoin kuin sinä. Todellisuudessa ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia elämään ja erilaisia haaveita ja toiveita, erilaisia tapoja olla onnellinen.

Tottakai voi olla pettynyt siihen, ettei ne haaveet olekaan toteutuneet, jos on perhettä toivonut. Mutta että hävetä? Miksi hävetä. Miksi hävetä elämäänsä ja itseään?

Itse olisin kelvannut monelle miehelle, mutta sellaista oikeaa ei vain ole tullut vastaan. Myöskään en ole kokenut varsinaista vauvakuumetta. Jonkun huipun ihmisen kanssa lisääntyminen tuntuu kyllä kivalta ajatukselta, mutta se ei ole elämäni päämäärä tai itseisarvo sinänsä. En halua vaan "kelvata" jollekin ja siksi tehdä lapsia.. haluan tehdä lapsia yhdessä jonkun ihan mahtavan ihmisen kanssa, jos sellainen kumppani osuu kohdalle. Enkä häpeä tai kadu mitään..

Lapseton kolmikymppinen sinkku

Ai en oo saanut elämässä mitään aikaan? Mulla on maisterin tutkinto, oon asunut 7 kertaa ulkomailla ja mulla on menestyvä yritys. Kaiken tämän lisäksi mulla on rakastava perhe ja muutama vakipano jotka hoitelee mut silloin kun panettaa. Lapsia ja parisuhdetta en halua ikinä.

t. 32-vuotias lapseton sinkku

Voi, olen pahoillani puolestasi, jos noin yksinkertaiset asiat hävettävät. Tunnetko häpeää muistakin tavanomaisista asioista? Yritä löytää keinoja ongelman purkamiseen.

Ei minua vain ilkaise pätkääkään, ja olen yli nelikymppinen.