Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut vuorotyöläiset jaksatte?
22.11.2016 |
Olen tehnyt vuorotyötä (työaika 6-23 välillä) nyt puolitoista vuotta ja tuntuu että pääni alkaa pehmetä. Epäsäännölliset työajat ja tieto työvuoroista vain kaksi-kolme viikkoa eteenpäin ahdistavat. En pääse koskaan mihinkään, kokonaan vapaa viikonloppu hyvällä lykyllä kerran kuukaudessa, usein harvemmin. Teen myös paljon iltaa, jolloin stressaan koko aamun töihin lähtöä enkä saa tehtyä mitään - mitäpä tekisinkään kun ystävät ja mies ovat omana vapaa-aikanani töissä. Ahdistaa ajatus siitä, että maailma pyörii normaalia työvuoroa tekevien rytmissä.
Usein ennen vapaata viikonloppua teen 9-10 päivän putken, jolloin perjantaina vielä iltavuoron klo 23 asti - jippii, viikonloppua viettämään. Meneekin sitten vain akkuja ladatessa. Myös vapaapäivät on ripoteltu yksittäin - esimerkiksi maanantai töitä, tiistai vapaa, ke-to-pe-la töitä, sunnuntai vapaa. Tai vaihtoehtoisesti kolme vapaata putkeen arkena ja koko viikonloppu töissä. Nuo arkivapaat tuntuvat niin turhilta, istun vain kotona ilman autoa (mies kulkee sillä töissä) ja käyn ulkoilemassa. Lopun ajasta makaan sohvalla miettimässä tulevaa viikonloppua työn merkeissä.
Ruokahaluni on täysin kadonnut, kuten myös harrastukset (en voi käydä säännöllisillä tunneilla, esim. koira- tai tanssikursseilla epäsäännöllisten työvuorojen takia..). Tuntuu että elämäni on vain seuraavan työvuoron odottamista. Kauhulla odotan uutta työvuorolistaa ja purskahdan itkuun jos siellä on taas viikonloppu merkattu töihin.
En myöskään uskalla vaatia mitään helpotusta työvuoroihin koska muutkin tekevät viikonloppuja. Omien ajatusteni kanssa tunnen itseni laiskaksi luuseriksi. Tiedän että monet tekevät myös 3-vuorotyötä ja varmasti rankempia töitä kuin itse teen, mutta ehkä tämä ei vain sovi minulle. "Vaihda sitten työpaikkaa" - kommentoijille, niin luultavasti teenkin. Onko kelään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (36)
Sama täällä mutta olen tehnyt nyt tuolla samalla tahdilla n. 5 vuotta. Ensin lähti ruokahalu koska työ nykyään yksintyöskentelyä niin ruokataukoja ei vaan ole. No ainakin olen laihtunut mutta kaikki veriarvot yms päin peetä. Nyt on alkanut sitten unettomuus, parhaimmillan nukun alle tunnin yössä. Varsinkin näinä öinä kun menee iltavuorosta aamuun. Kotona olen n. 23.30 ja takaisin pitää lähteä jo klo 6.00.
Mies on täysin kypsä tilanteeseen koska käytännössä hoitaa lapset yksin. Kahteen vuoteen emme ole käyneet missään kodin ulkopuolella perheenä, ei edes syömässä. Niinä harvoina la-su vapaina kun olen kotona niin vaan nukun ja oksennan ja kappas ettei miestä kiinnosta silloin olla kotona vaan on harrastuksissa/kavereilla. Ero tulossa satavarmasti. Viime yönkin haaveilin asiakkaiden tappamisesta. Ammuin kaikkia ja nautin siitä. En uskalla puhua lääkärille koska passittaa jollekkin pillerikuurille ja näitä piripolleja nään ihan tarpeeksi töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä mutta olen tehnyt nyt tuolla samalla tahdilla n. 5 vuotta. Ensin lähti ruokahalu koska työ nykyään yksintyöskentelyä niin ruokataukoja ei vaan ole. No ainakin olen laihtunut mutta kaikki veriarvot yms päin peetä. Nyt on alkanut sitten unettomuus, parhaimmillan nukun alle tunnin yössä. Varsinkin näinä öinä kun menee iltavuorosta aamuun. Kotona olen n. 23.30 ja takaisin pitää lähteä jo klo 6.00.
Mies on täysin kypsä tilanteeseen koska käytännössä hoitaa lapset yksin. Kahteen vuoteen emme ole käyneet missään kodin ulkopuolella perheenä, ei edes syömässä. Niinä harvoina la-su vapaina kun olen kotona niin vaan nukun ja oksennan ja kappas ettei miestä kiinnosta silloin olla kotona vaan on harrastuksissa/kavereilla. Ero tulossa satavarmasti. Viime yönkin haaveilin asiakkaiden tappamisesta. Ammuin kaikkia ja nautin siitä. En uskalla puhua lääkärille koska passittaa jollekkin pillerikuurille ja näitä piripolleja nään ihan tarpeeksi töissä.
Aivan kamalaa että työt ajaa ihmisen tähän pisteeseen! Minäkin olen miettinyt puhuvani jollekin ammattilaiselle, mutta pelkään juurikin tuota että pukkaavat vain lääkkeet kouraan ja taputtavat selkään, koitahan jaksaa. Mitään lääkkeitä en ala vetämään sen takia että jaksaisin töissä paremmin.
Vuorotyö ei todellakaan sovi kaikille. Ihan turha jatkaa epätoivoista sinnittelyä. Eikö ole mahdollisuutta aamu/iltapainoitteiseen työaikaan? Juhlapyhät pitää jakaa vuorovuosina. Usein löytyy myös sellaisia jotka tekee mielellään iltoja ja viikonloppuja kun saa enemmän rahaa ja jos ei ole perhettä.
Entisessä työpaikassani tehtiin katkeamatonta kolmivuorotyötä. Moni valitti, että se on raskasta. Tarjosin mahdollisuutta päivätöihin, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut, kun palkka olisi laskenut noin 30% lisien jäädessä pois. Etenkin sunnuntaitunneista oikein riideltiin. Elämän valintakysymyksiä.
Nyt lopetatte tuollaisen työn! Ei työn kuulu sairastuttaa ihmistä.
Vaihdoin itse pois tuollaisesta ja ymmärsin jälkeenpäin,että oli ihan järjetöntä tehdä sellaista työtä joka pilaa elämästä kaiken sen, millä oikeasti on merkitystä!
Itselläni helpotti jo se hieman, että minulla oli suunnitelma miten pääsen pois tuosta työstä, vaikka en heti samana päivänä voinutkaan irtisanoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen kahdessa vuorossa 7-15 ja 14-22. Töitä on viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Viikonloppuvapaa on n. Kerran kuukaudessa.
Itse tykkään. Ilman pyhälisiä palkka olisi tosi pieni. Mua ei haittaa viikonloppuna olla töissä, yleensä. Kesällä tiettu vituttaa kun muut on mökillä tms. Onneksi kesällä on kesäloma.
Juhlapyhistä ketuttaa olla töissä joulu ja juhannus. Onneksi näissä vuorotellaan niin, että joka toinen on vapaa.
Ykkösvapaat on kyllä ihan perseestä. Toisaalta on kiva ettei ole aina viisi päivää töitä putkeen.
Iltavuorot on ihan ok. En tykkää herätä aikaisin. Iltavuoroissa saa laittaa lapset kouluun ja sitten olla ihan rauhassa. En yleensä tee mitääb ihmeellistä, syön rauhassa aamupalan, katsot telkkaria, käy koiran kanssa ulkona ja teen ruuan valmiiksi.
Ihan jees olen jaksanut. Oma työ epäsäännöllisen epäsäännöllistä, olen lentoemäntä, välillä joudun olemaan useammankin päivän poissa kotoa. Meillä on myös pieni lapsi, eikä tukijoukkoa yhden ainutta kappaletta. Mä nyt olen koko elämäni tottunut olemaan miten sattuu töissä, ja niihin aikoihin kun muut ovat vapaalla.. en tiedä sopeutuisinko koskaan ns. normaali työhön? Eniten harmittaa noi pitemmät poissaolot kotoa lapsen takia, mutta ei voi töitäkään lopettaa, toisekseen rakastan omaa ammattia. Mies on ihan fine tän homman kanssa, on sanonut että hän on tyytyväinen, koska uskoo että on saanut normaalia enemmän olla lapsen kanssa, ja sitä myötä heidän suhteensa on erityinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö ei todellakaan sovi kaikille. Ihan turha jatkaa epätoivoista sinnittelyä. Eikö ole mahdollisuutta aamu/iltapainoitteiseen työaikaan? Juhlapyhät pitää jakaa vuorovuosina. Usein löytyy myös sellaisia jotka tekee mielellään iltoja ja viikonloppuja kun saa enemmän rahaa ja jos ei ole perhettä.
Päällikkö itse tekee aamuvuorot ma-pe. Minun lisäkseni on muitakin jotka eivät jaksa iltoja ja viikonloppuja, joten vähiin jää arkivuorot, varsinkin ne aamupainoitteiset. Tiedän että pois on päästävä, mutta työttömäksi en mielellään jää (sitäkin koettu, järjetön stressi työnhausta) enkä tosissaan tiedä mihin nykyisestä työpaikasta lähtisin.
Entinen pomo kirjoitti:
Entisessä työpaikassani tehtiin katkeamatonta kolmivuorotyötä. Moni valitti, että se on raskasta. Tarjosin mahdollisuutta päivätöihin, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut, kun palkka olisi laskenut noin 30% lisien jäädessä pois. Etenkin sunnuntaitunneista oikein riideltiin. Elämän valintakysymyksiä.
Niin, no sun työntekijöillä oli mahdollisuus vaikuttaa omaan työntekoon ja tehdä itse päätöksiä.
Suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta vaan pomo sanelee työvuorot ja niissä ei tippaakaan ajatella työntekijöiden etua, ainoastaan yrityksen.
(koska ei ymmärretä hyvinvoivan työntekijän arvoa yritykselle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen pomo kirjoitti:
Entisessä työpaikassani tehtiin katkeamatonta kolmivuorotyötä. Moni valitti, että se on raskasta. Tarjosin mahdollisuutta päivätöihin, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut, kun palkka olisi laskenut noin 30% lisien jäädessä pois. Etenkin sunnuntaitunneista oikein riideltiin. Elämän valintakysymyksiä.
Niinpä, kannattaa valita se kolmas vaihtoehto ja vaihtaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kahdessa vuorossa 7-15 ja 14-22. Töitä on viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Viikonloppuvapaa on n. Kerran kuukaudessa.
Itse tykkään. Ilman pyhälisiä palkka olisi tosi pieni. Mua ei haittaa viikonloppuna olla töissä, yleensä. Kesällä tiettu vituttaa kun muut on mökillä tms. Onneksi kesällä on kesäloma.
Juhlapyhistä ketuttaa olla töissä joulu ja juhannus. Onneksi näissä vuorotellaan niin, että joka toinen on vapaa.
Ykkösvapaat on kyllä ihan perseestä. Toisaalta on kiva ettei ole aina viisi päivää töitä putkeen.
Iltavuorot on ihan ok. En tykkää herätä aikaisin. Iltavuoroissa saa laittaa lapset kouluun ja sitten olla ihan rauhassa. En yleensä tee mitääb ihmeellistä, syön rauhassa aamupalan, katsot telkkaria, käy koiran kanssa ulkona ja teen ruuan valmiiksi.
Joo, lisät jää toki pois jos ei tee iltaa ja viikonloppua. Olen kuitenkin havahtunut siihen että onko raha muka niin tärkeää, että menetän kaikki harrastukseni ja stressittömän vapaa-aikani työnteolle, vain rahan takia? Sitten päästään taas siihen, että työttömänä saisin saman summan käteen... Turhauttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdollisuutta päivävuoroihin meidän työpaikalla. Pieni yksikkö jossa paljon yksintyöskentelyä ja ne aamut tekoo myymäläpäälikkö ja on kaikki viikonloput/pyhät vapaana. Tes laahaa perässä ja esim voit joutua työskentelemään kaikki arkipyhät. Kuinka moni teistä jaksaisi tehdä 9 päivää klo 14-23.30 työtä putkeen jonka päätteeksi saa YHDEN ruhtinaallisen vapaapäivän? Kauan teidän perhe-elämänne sitä kestäisi?
Kaikenmaailman palaveria ym meilläkin järjestetty joissa sovittu uusista pelisäännöistä esim aamuvuoroviikosta. No palveeraattiin viimeksi elokuussa ja mulla on ollut YKSI aamuvuoroviikko eli neljä päivää. Ei vittu kun nyt tätä ihan kirjoittaa niin hulluhan mä oikesti taidan olla. Lähden lataamaan sitä asetta, kohta alkaa taas huippu iltavuoro.
Vierailija kirjoitti:
Entinen pomo kirjoitti:
Entisessä työpaikassani tehtiin katkeamatonta kolmivuorotyötä. Moni valitti, että se on raskasta. Tarjosin mahdollisuutta päivätöihin, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut, kun palkka olisi laskenut noin 30% lisien jäädessä pois. Etenkin sunnuntaitunneista oikein riideltiin. Elämän valintakysymyksiä.
Niin, no sun työntekijöillä oli mahdollisuus vaikuttaa omaan työntekoon ja tehdä itse päätöksiä.
Suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta vaan pomo sanelee työvuorot ja niissä ei tippaakaan ajatella työntekijöiden etua, ainoastaan yrityksen.
(koska ei ymmärretä hyvinvoivan työntekijän arvoa yritykselle)
Näinpä. Meillä vielä koko ajan nipistetään työtunneista, yhä enemmän ja enemmän yksinoloa = lisää stressiä (ja säästöä = rahaa herrojen pussiin).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä syöpää, aivosolujen massamurhaa ja muita mukavia ongelmia haluaisi, vaikka kuinka olisi yölisää tiedossa. Joitakin töitä ei toki voi tehdä ilman yötyöskentelyä, mutta näissäkin töissä pitäisi olla vakituiset yöheput sitten, jotka huolehtivat vuorokausirytminsä kohdalleen ja tekevät tarvittavat muutokset elämäänsä terveysongelmien välttämiseksi. Siinä ei ainakaan ole mitään järkeä, että vuorokausirytmiä vaihdellaan edestakaisin.
Kaupan TES:n mukaan vuorokausilepo (edellisen työvuoron loppumisesta seuraavan alkuun) on 11 tuntia. Paikallisesti voidaan sopia 7 tunnin vuorokausilevosta. Jos tuon 7h sopimuksen on tehnyt, sen voi irtisanoa ilmoittamalla siitä kirjallisesti esimiehelle. 11h sopimus astuu voimaan seuraavan tasoittumisjakson alusta. Eli jos iltavuoro loppuu klo 23, seuraava vuoro voi alkaa aikaisintaan seuraavana aamuna klo 10. Kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen.
Itse tein kuusi vuotta vuorotyötä, aikaisimmat aamuvuorot alkoivat 3.15 ja sitten oli ilta- ja yövuoroa. Työpäivän pituus 7-13 tuntia. Aikansa jaksoi koska lisät hyvät mutta ei itselläni yli kolmekymmpisellä elimistö ja pää lopulta kestäneet. Ja meillä sentään pyrittiin järjestämään sitä vuoroa joka itselle oli paras ja joulun ja juhannuksen yleensä sai halutessaan vapaaksi, myös jotkut perheelliset halusivat niitä jos oli tiukempaa rahan kanssa tai halusivat vaikka säästää johonkin matkaan. Kannattaa hakea uutta työtä koska oma jaksamisesi ja hyvinvointisi menee etusijalle. Sinnittelyssä ei saa mitalia, huomasin itse ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollisuutta päivävuoroihin meidän työpaikalla. Pieni yksikkö jossa paljon yksintyöskentelyä ja ne aamut tekoo myymäläpäälikkö ja on kaikki viikonloput/pyhät vapaana. Tes laahaa perässä ja esim voit joutua työskentelemään kaikki arkipyhät. Kuinka moni teistä jaksaisi tehdä 9 päivää klo 14-23.30 työtä putkeen jonka päätteeksi saa YHDEN ruhtinaallisen vapaapäivän? Kauan teidän perhe-elämänne sitä kestäisi?
Kaikenmaailman palaveria ym meilläkin järjestetty joissa sovittu uusista pelisäännöistä esim aamuvuoroviikosta. No palveeraattiin viimeksi elokuussa ja mulla on ollut YKSI aamuvuoroviikko eli neljä päivää. Ei vittu kun nyt tätä ihan kirjoittaa niin hulluhan mä oikesti taidan olla. Lähden lataamaan sitä asetta, kohta alkaa taas huippu iltavuoro.
Samalla alalla ja pienessä yksikössä minäkin. Päällikkö ei varmaan omaan nimeään lisää lappukasaan joka hatusta jouluvuoroja arpoessa nostetaan...
- ap
Hyvin jaksan. Kolmivuorotyö on mun juttuni, päivätyön koin sitovaksi ja jatkuvaksi kiireeksi. Esim. Aamulla laitoin lapset kouluun, tein kotitöitä ja leivoin sämpylät sekä katsoin tabletilta lempparisarjaa. Nyt odottelen lapset kotiin, annan välipalan ja lähden iltavuoroon. Mies tulee kotiin niin tunti lähtöni jälkeen. Yhteistä aikaa on vähän eikä tukiverkostoja ole, mikä on iso harmi. Vaan eipä me läksin mihinkään päästy edes kun olin päivätyössä. Rytmin siirtäminen on mulle helppoa ja se onkin varmaan avainasemassa jaksamisen suhteen.
17 lisää, ykkösen vapaat olivat todella rankkoja varsinkin jos pääsi iltavuorosta kello 00.00 ja sitten olikin yhden vapaalta kääntö aamuun 4.15. Tämä oli onneksi harvinaista.
Lisään vielä, unohtui aloitusviestistä; Olin viime joulun töissä. Aukioloaikojen vapauduttua olemme auki vuoden joka ikisenä päivänä, joten se niistä pyhistä ja ajasta perheen ja miehen kanssa. Meillä oli puhetta joulun työvuoroista, jolloin kerroin olleeni viime vuonna töissä ja tämän joulun viettäisin mielelläni rauhassa ~150km ajomatkan päässä asuvan äitini luona. Vastaus oli että jos vapaaehtoisia tekijöitä ei ole niin vuorot arvotaan. Teki mieli itkeä. Suurella todennäköisyydellä (meitä on alle 10) olen siis edes jompana kumpana päivänä joulun aikaan taas töissä. Istun siis luultavasti kotona työvalmiudessa, kun muut matkustavat perheidensä luokse viettämään pitkiä jouluvapaita.
Perheelliset kollegani vastustavat viimeiseen asti jouluna töissäoloa. Vetoavat pieniin lapsiin ja perhejuhlaan, vaikkeivät ole viime jouluakaan töissä olleet. Eikö minulla ole lapsettomana vuorotyöläisenä oikeutta olla edes jouluna poissa töistä? :(