Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut vuorotyöläiset jaksatte?
22.11.2016 |
Olen tehnyt vuorotyötä (työaika 6-23 välillä) nyt puolitoista vuotta ja tuntuu että pääni alkaa pehmetä. Epäsäännölliset työajat ja tieto työvuoroista vain kaksi-kolme viikkoa eteenpäin ahdistavat. En pääse koskaan mihinkään, kokonaan vapaa viikonloppu hyvällä lykyllä kerran kuukaudessa, usein harvemmin. Teen myös paljon iltaa, jolloin stressaan koko aamun töihin lähtöä enkä saa tehtyä mitään - mitäpä tekisinkään kun ystävät ja mies ovat omana vapaa-aikanani töissä. Ahdistaa ajatus siitä, että maailma pyörii normaalia työvuoroa tekevien rytmissä.
Usein ennen vapaata viikonloppua teen 9-10 päivän putken, jolloin perjantaina vielä iltavuoron klo 23 asti - jippii, viikonloppua viettämään. Meneekin sitten vain akkuja ladatessa. Myös vapaapäivät on ripoteltu yksittäin - esimerkiksi maanantai töitä, tiistai vapaa, ke-to-pe-la töitä, sunnuntai vapaa. Tai vaihtoehtoisesti kolme vapaata putkeen arkena ja koko viikonloppu töissä. Nuo arkivapaat tuntuvat niin turhilta, istun vain kotona ilman autoa (mies kulkee sillä töissä) ja käyn ulkoilemassa. Lopun ajasta makaan sohvalla miettimässä tulevaa viikonloppua työn merkeissä.
Ruokahaluni on täysin kadonnut, kuten myös harrastukset (en voi käydä säännöllisillä tunneilla, esim. koira- tai tanssikursseilla epäsäännöllisten työvuorojen takia..). Tuntuu että elämäni on vain seuraavan työvuoron odottamista. Kauhulla odotan uutta työvuorolistaa ja purskahdan itkuun jos siellä on taas viikonloppu merkattu töihin.
En myöskään uskalla vaatia mitään helpotusta työvuoroihin koska muutkin tekevät viikonloppuja. Omien ajatusteni kanssa tunnen itseni laiskaksi luuseriksi. Tiedän että monet tekevät myös 3-vuorotyötä ja varmasti rankempia töitä kuin itse teen, mutta ehkä tämä ei vain sovi minulle. "Vaihda sitten työpaikkaa" - kommentoijille, niin luultavasti teenkin. Onko kelään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (36)
Kun lapset oli pieniä, jaksoin siten, että tein vain välttämättömän ja lepäsin aina, kun voin. Valmisruokia, harrastuksena lapset ja perhe, en oikein kaivannutkaan työn lisäksi muuta. Nyt viisikymppisenä on omaa aikaa ja edelleen kolmivuorotyö, josta tienaa mukavasti ja arkivapaat on kivoja. Normaalia elämää minulle. sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupan TES:n mukaan vuorokausilepo (edellisen työvuoron loppumisesta seuraavan alkuun) on 11 tuntia. Paikallisesti voidaan sopia 7 tunnin vuorokausilevosta. Jos tuon 7h sopimuksen on tehnyt, sen voi irtisanoa ilmoittamalla siitä kirjallisesti esimiehelle. 11h sopimus astuu voimaan seuraavan tasoittumisjakson alusta. Eli jos iltavuoro loppuu klo 23, seuraava vuoro voi alkaa aikaisintaan seuraavana aamuna klo 10. Kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen.
Määräaikainen työsopimus,joka loppuu kohta ja jatkosta ei tiedä, luuletko että joku sitten sanoo että ei hyväksy tuota lyhyempää vuorokausilepoa? Ei sano.
Ja tuossahan ei huomioida työmatkoja. Todellinen lepo tuossa jää helposti 4-5h. Nähnyt näitäkin liikaa kun on iltavuorossa oltu ja aamulla tullaan töihin 1h-2h yöunilla. Yksi purskahteli itkuun ihan vaan väsymyksestä.
Miksi työntekijät pitää vetää noin loppuun?
En itse voisi sietää itseäni esimiehenä, jos kohtelisin työntekijöitäni noin, mutta moni kyllä pystyy...
Mulla mies tekee tällä hetkellä viikko aamua, viikko yötä ja viikko iltaa ja viikonloput vapaat ja hyvin jaksaa. elämä pitää järjestää niin, että on jokaiselle vuorolle tietyt rutiinit. Nyt vaihtuu niin, että on kaksi aamua, kaksi iltaa ja kaksi yötä ja 4 vapaata ja on tehnyt tätä ennenkin ja toimii paremmin kuin hyvin. Kerkee olemaan myös mun kanssa, tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja käy salilla ja harrastuksissa. Ei ole lapsia, miksi teillä on jos on noin vaikeeta ja pitää valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupan TES:n mukaan vuorokausilepo (edellisen työvuoron loppumisesta seuraavan alkuun) on 11 tuntia. Paikallisesti voidaan sopia 7 tunnin vuorokausilevosta. Jos tuon 7h sopimuksen on tehnyt, sen voi irtisanoa ilmoittamalla siitä kirjallisesti esimiehelle. 11h sopimus astuu voimaan seuraavan tasoittumisjakson alusta. Eli jos iltavuoro loppuu klo 23, seuraava vuoro voi alkaa aikaisintaan seuraavana aamuna klo 10. Kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen.
Kannattaa joo. Meillä allekirjoitettiin työsopimukset näin:
-suostun vuorokausilevon vähentämisen 11 tunnista 7 tuntiin
Allekirjoitus tuohon tai tekijöitähän tänne riittää, heh heh...
-suostun yli 9 tunnin työvuoroihin
Allekirjoitus ja samat naljailut
Näin jatkui jossa "paikallisesti" sovittiin kaikki heikennykset ja luottari oli paikalla. Kehui kuinka työtä on tehtävä silloin kun sitä on.
Viimeisenä paperina annettiin allekirjoitettavaksi työsopimus kunhan olit ensin "hyvässä hengessä paikallisesti sopinut".
Huippuna tuli tämän vuoden alusta "hyvän henkinen allekirjoitettava paikallinen sopimus" jossa suostuit luopumaan kaikista vuoden sunnuntai/pyhävapaista!!!!!!! Tähän en enää suostunut ja olenkin nyt sitten se ilkeä ja joustamaton :D
:D äääääääääh, niiin tuttua! :D
Mulla kiehahtaa aina kun kuulen tuon "paikallisen sopimisen" ja sen laajentamispohdintoja.
Onko siinä nyt sitten kaksi tasavertaista sopimassa, häh?
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies tekee tällä hetkellä viikko aamua, viikko yötä ja viikko iltaa ja viikonloput vapaat ja hyvin jaksaa. elämä pitää järjestää niin, että on jokaiselle vuorolle tietyt rutiinit. Nyt vaihtuu niin, että on kaksi aamua, kaksi iltaa ja kaksi yötä ja 4 vapaata ja on tehnyt tätä ennenkin ja toimii paremmin kuin hyvin. Kerkee olemaan myös mun kanssa, tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja käy salilla ja harrastuksissa. Ei ole lapsia, miksi teillä on jos on noin vaikeeta ja pitää valittaa?
Tässä puhutaan epäsäännöllisestä työvuorosta, jossa a on vielä enemmän haasteita.
Sun mieshän voi suunnitella elämänsä vaikka kuinka pitkälle tuon säännöllisyyden vuoksi sekä hänellä on aina vähintään kaksi vapaapäivää peräkkäin.
Ihminen ei vaan saa tarpeeksi lepoa yhdessä vapaapäivässä pitkän työputken jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeamaton kolmivuorotyö,totaali yksinhuoltajuus ja pienet lapset. Järjetön väsymys oli aina läsnä, mutta nukkumaan tai rytmiä kääntämään en pystynyt kuin lääkkeillä. Homma tuli päätepisteeseen kun nuorin meni kouluun, olisi joutunut olemaan yksin kotona illat kahteentoista asti ja yöt myös. En voinut edes puhelinta pitää mukana töissä niin että lapsi olisi voinut soittaa.
Hyvä että loppui, oli karenssin arvoista. Fyysiseen toipumiseen pelkästään meni kuukausia. Ihmeellistä, kun nykyään voi harrastaa (niin minä kuin lapsetkin!) ehtii nähdä ystäviä ja voin tehdä ruokaa itse! Perusasioita, mutta ennen ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia. Nykyään työaika 8-16, toki kiirettä riittää edelleen mutta eipähän väsytä joka päivä. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Katkeamaton kolmivuorotyö,totaali yksinhuoltajuus ja pienet lapset. Järjetön väsymys oli aina läsnä, mutta nukkumaan tai rytmiä kääntämään en pystynyt kuin lääkkeillä. Homma tuli päätepisteeseen kun nuorin meni kouluun, olisi joutunut olemaan yksin kotona illat kahteentoista asti ja yöt myös. En voinut edes puhelinta pitää mukana töissä niin että lapsi olisi voinut soittaa.
Hyvä että loppui, oli karenssin arvoista. Fyysiseen toipumiseen pelkästään meni kuukausia. Ihmeellistä, kun nykyään voi harrastaa (niin minä kuin lapsetkin!) ehtii nähdä ystäviä ja voin tehdä ruokaa itse! Perusasioita, mutta ennen ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia. Nykyään työaika 8-16, toki kiirettä riittää edelleen mutta eipähän väsytä joka päivä. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Niin, piti kirjoittaa että vanhin meni kouluun. Ajatushärö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotyö oikeasti sopii aika harvalle, ja elämäntilanteet muuttuu. Isompi palkka vetää ihmisiä kuitenkin näihin paikkoihin. Hintana on usein terveys, ja myös parisuhde..
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö oikeasti sopii aika harvalle, ja elämäntilanteet muuttuu. Isompi palkka vetää ihmisiä kuitenkin näihin paikkoihin. Hintana on usein terveys, ja myös parisuhde..
Niin, eihän tämä aluksi tuntunut missään, viikonloput tarkoitti vain lisiä. Vuoden jälkeen tajusi kuinka paljon on antanut omasta elämästään vaan tälle työlle. Ihmissuhteet ja oma pää kärsii. Ahdistaa kun tiedän ettei tällä työkokemuksella paljoa mitään päivätyötä vapailla viikonlopuilla löydy. Nytkin kalenteriin merkattu kolme seuraavaa viikonloppua töissä. Normaaliaikaan työtä tekevät odottavat perjantaita joka viikko, minä kerran kuussa jos silloinkaan.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollisuutta päivävuoroihin meidän työpaikalla. Pieni yksikkö jossa paljon yksintyöskentelyä ja ne aamut tekoo myymäläpäälikkö ja on kaikki viikonloput/pyhät vapaana. Tes laahaa perässä ja esim voit joutua työskentelemään kaikki arkipyhät. Kuinka moni teistä jaksaisi tehdä 9 päivää klo 14-23.30 työtä putkeen jonka päätteeksi saa YHDEN ruhtinaallisen vapaapäivän? Kauan teidän perhe-elämänne sitä kestäisi?
Eikös ole tes:in vastaista laittaa 9 vuoroa putkeen?
Itse suhtaudun kyllä aika samalla tavoin kuin 7, eli rahakkaammat vuorot on ok. Meillä on tällä hetkellä ihan fiksu päällikkö, tekee kyllä työvuorolistat ajatellen työntekijöitäkin. Itse olen tyytyväinen, jos omat pari toivetta per lista menee läpi. Mutta meillä päällikkö tekee myös iltaa ja itsestäni on tosi raskasta tehdä sekä aamua että iltaa, vaikka ne vuorot onkin laitettu niin, että viikko yhtä vuoroa, sitten vapaat ja viikko toista eikä sekaisin. Aamuvuoro alkaa kuudelta ja iltavuoro kestää 23.15. asti, joten rytmin heitto on melkoinen.
Jos olisin ap, laittaisin vakkaritoiveeksi, että olisi mahdollisuuksien mukaan perättäiset vapaapäivät. Itselleni ne on ainakin tärkeät. Ja muuten taas, pystyisitkö ap vaihtamaan toimipaikkaa? Jo pelkkä pomon vaihto voi muuttaa kuviota (toki parempaan tai huonompaan).
Tessissä on että saa teettää 9 vuoroa putkeen, ilman tuntirajausta. Eli parhaimmassa putkessa teet 90 tuntia töitä putkeen ja sillä yhdellä vapaalla ei paljoa palauduta. Juuri tein tälläisen 73 tunnin pätkän, eilinen vapaa ja taas jatketaan. Ei tarvi Aasiaan asti matkustaa surkuttelemaan työoloja, tervetuloa tänne S*len kulmille mieltäosoittamaan. Ja päälliköt meillä vaihtuu n. kahden vuoden välein, ei ole päät heilläkään kestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollisuutta päivävuoroihin meidän työpaikalla. Pieni yksikkö jossa paljon yksintyöskentelyä ja ne aamut tekoo myymäläpäälikkö ja on kaikki viikonloput/pyhät vapaana. Tes laahaa perässä ja esim voit joutua työskentelemään kaikki arkipyhät. Kuinka moni teistä jaksaisi tehdä 9 päivää klo 14-23.30 työtä putkeen jonka päätteeksi saa YHDEN ruhtinaallisen vapaapäivän? Kauan teidän perhe-elämänne sitä kestäisi?
Eikös ole tes:in vastaista laittaa 9 vuoroa putkeen?
Itse suhtaudun kyllä aika samalla tavoin kuin 7, eli rahakkaammat vuorot on ok. Meillä on tällä hetkellä ihan fiksu päällikkö, tekee kyllä työvuorolistat ajatellen työntekijöitäkin. Itse olen tyytyväinen, jos omat pari toivetta per lista menee läpi. Mutta meillä päällikkö tekee myös iltaa ja itsestäni on tosi raskasta tehdä sekä aamua että iltaa, vaikka ne vuorot onkin laitettu niin, että viikko yhtä vuoroa, sitten vapaat ja viikko toista eikä sekaisin. Aamuvuoro alkaa kuudelta ja iltavuoro kestää 23.15. asti, joten rytmin heitto on melkoinen.
Jos olisin ap, laittaisin vakkaritoiveeksi, että olisi mahdollisuuksien mukaan perättäiset vapaapäivät. Itselleni ne on ainakin tärkeät. Ja muuten taas, pystyisitkö ap vaihtamaan toimipaikkaa? Jo pelkkä pomon vaihto voi muuttaa kuviota (toki parempaan tai huonompaan).
Peräkkäisiäkin vapaapäiviä on, mutta ylläriylläri arkena. Ei helpota asiaa, ainoastaa se ettei ihan loppu ole kun vuoroputki taas alkaa. Mies ja ystävät töissä kun itse kotona. En jaksa tai osaa enää tehdä arkivapailla muuta kuin maata ja odottaa. Ruokaa tein viimeksi viikko sitten, sen jälkeen elänyt leivällä, kahvilla ja suklaalla. Kuten aikaisemmankin viestin kirjoittajan, niin meidänkään toimipaikassa ei onnistu se että päällikön lisäksi joku muu tekee arkiaamut ja on viikonloput vapaalla. Olisi epäreilua muita kohtaan kun jo nyt on viikonlopuista nurinaa. Marketkaupan alalla en näe edes mahdollisuutta normaaliin päivätyöhön ellet ole päällikkö.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Peräkkäisiäkin vapaapäiviä on, mutta ylläriylläri arkena. Ei helpota asiaa, ainoastaa se ettei ihan loppu ole kun vuoroputki taas alkaa. Mies ja ystävät töissä kun itse kotona. En jaksa tai osaa enää tehdä arkivapailla muuta kuin maata ja odottaa. Ruokaa tein viimeksi viikko sitten, sen jälkeen elänyt leivällä, kahvilla ja suklaalla. Kuten aikaisemmankin viestin kirjoittajan, niin meidänkään toimipaikassa ei onnistu se että päällikön lisäksi joku muu tekee arkiaamut ja on viikonloput vapaalla. Olisi epäreilua muita kohtaan kun jo nyt on viikonlopuista nurinaa. Marketkaupan alalla en näe edes mahdollisuutta normaaliin päivätyöhön ellet ole päällikkö.
-ap
Ehkä olet masentunut? Tuo pelkkä makaaminen ei tee hyvää. Ja ruuan pitäisi olla monipuolista. Miksi et arkivapaalla harrasta? Vaikkapa ulkoilu ei ole sidottu aikatauluun. Ehkä voisit tehdä ruuan valmiiksi, kun mies tulee töistä, voisitte syödä yhdessä ja sen jälkeen tehdä jotain kivaa.
Joo, olen tehnyt vuorotyötä. Eihän se parisuhteessa kivaa ollut. Lasten saannin jälkeen hakeuduin opiskelemaan ja nyt teen normi toimistoaikoina töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JJJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräkkäisiäkin vapaapäiviä on, mutta ylläriylläri arkena. Ei helpota asiaa, ainoastaa se ettei ihan loppu ole kun vuoroputki taas alkaa. Mies ja ystävät töissä kun itse kotona. En jaksa tai osaa enää tehdä arkivapailla muuta kuin maata ja odottaa. Ruokaa tein viimeksi viikko sitten, sen jälkeen elänyt leivällä, kahvilla ja suklaalla. Kuten aikaisemmankin viestin kirjoittajan, niin meidänkään toimipaikassa ei onnistu se että päällikön lisäksi joku muu tekee arkiaamut ja on viikonloput vapaalla. Olisi epäreilua muita kohtaan kun jo nyt on viikonlopuista nurinaa. Marketkaupan alalla en näe edes mahdollisuutta normaaliin päivätyöhön ellet ole päällikkö.
-ap
Ehkä olet masentunut? Tuo pelkkä makaaminen ei tee hyvää. Ja ruuan pitäisi olla monipuolista. Miksi et arkivapaalla harrasta? Vaikkapa ulkoilu ei ole sidottu aikatauluun. Ehkä voisit tehdä ruuan valmiiksi, kun mies tulee töistä, voisitte syödä yhdessä ja sen jälkeen tehdä jotain kivaa.
Joo, olen tehnyt vuorotyötä. Eihän se parisuhteessa kivaa ollut. Lasten saannin jälkeen hakeuduin opiskelemaan ja nyt teen normi toimistoaikoina töitä.
Arkivapaitakin on niin epäsäännöllisesti, eikä aina esim. ma ja ti, etten voi ilmoittautua mihinkään kurssille. Ulkoilen toki arkiaamuisin, koira kun on, mutta en ehdi näkemään ystäviä tai miestä välttämättä pitkiin aikoihin kunnolla. Tuntuu kuin olisin koko ajan yksin työkavereiden näkemistä lukuunottamatta.
Sitten kun se vapaa viikonloppu tulee, niin paineistun siitä että nyt pitäisi sitten keretä olla miehen kanssa ja nähdä ystäviä ja sukulaisia jotka kyselevät miksei minua näy ja miksen tule käymään kun kerrankin vapaata on. Myös ne vapaat viikonloput siis stressaavat, kun joka paikkaan pitäisi repeytyä mutta ei vaan jaksa. Ystävät/sukulaiset sitten suuttuvat kun valitsen jotain muuta kuin heidät, esimerkiksi reissun mökille miehen kanssa. Argh.
ap
Mä tein vuorotyötä 22v, sitten tuli täydellinen stoppi.
En jaksanut enää.
Vaihdoin ma-pe päivävuoroon ja elämänlaatu parani mutta palkka huononi aika paljon.
Ja työkin on tylsempää, mutta takaisin en vaihtaisi.
Mä olen siinä mielessä erilainen kuin ap, että tykkäsin olla arkivapaina yksin kotona kun mies oli töissä.
Yrittäisit keksiä jotain kivaa tekemistä vapaille aamupäiville?
Tai sitten vaan työpaikka vaihtoon. Työttömyyttä on toki paljon, mutta aina joku sen avoimen työpaikan saa. Ala etsiä, mutta älä kerro siitä työpaikalla.
Työterveyslääkärilläkin kannattaisi käydä.
Kannattaa joo. Meillä allekirjoitettiin työsopimukset näin:
-suostun vuorokausilevon vähentämisen 11 tunnista 7 tuntiin
Allekirjoitus tuohon tai tekijöitähän tänne riittää, heh heh...
-suostun yli 9 tunnin työvuoroihin
Allekirjoitus ja samat naljailut
Näin jatkui jossa "paikallisesti" sovittiin kaikki heikennykset ja luottari oli paikalla. Kehui kuinka työtä on tehtävä silloin kun sitä on.
Viimeisenä paperina annettiin allekirjoitettavaksi työsopimus kunhan olit ensin "hyvässä hengessä paikallisesti sopinut".
Huippuna tuli tämän vuoden alusta "hyvän henkinen allekirjoitettava paikallinen sopimus" jossa suostuit luopumaan kaikista vuoden sunnuntai/pyhävapaista!!!!!!! Tähän en enää suostunut ja olenkin nyt sitten se ilkeä ja joustamaton :D