Elämäni kamalin lapsuusmuisto on ehdottomasti se, kun jouduin olemaan samassa huonessa kun siskoni syntyi.
Olin silloin 3v ja asuimme yhden huoneen ja keittiön asunnossa. Jostain syystä äiti ei halunnut sairaan kun sisko syntyi vaan äiti synnytti siinä toisessa huoneessa samaan aikaan kun minua pidettiin väkisin keittiössä. Muistan kuinka itkin ja tappelin vastaan kun äiti huusi kuin tapettava. Minä yritin päästä pakoon auttamaan äitiä ja onnistuinkin pääsemään sinne toiseen huoneeseen juuri kun vauvaa vedettiin ulos äidistä. Se oli hirvittävä näky, kun joka paikassa tuntui olevan verta ja kätilö veti veristä vauvaa äidin pepusta niin kuin minä silloin luulin. Minä ryntäsin kätilön kimppuun, hakkasin häntä ja huusin, että "Sinä et saa kiusata äitiä" ja kätilö heitti minut toiselle puolelle kiroten samalla että "Perkele tuota kakaraa kun väkisin tuppautuu lapsivuoteeseen", minkä jälkeen sain piiskaa ja jouduin pimeään komeroon häpeämään. Sisko oli syntyessään niin heikko, että lääkäri joutui kutsumaan ambulanssin viemään vauvan sairaalaan, missä tämä oli melkein 2 kuukautta ja minua syytettiin siitä, koska minä oli kuuleman mukaan pelästyttänyt vauvan niin, että se meinasi kuolla.
Kommentit (7)
Tästä Finlandia-palkintomatskua kirjaan.
Veikkaan että ei ole apn ainoa ankea lapsuusmuisto. Elämä lienee nykyisin ainakin materiaalisesti paremmin, olisko tässä sellainen "vaikeuksien kautta voittoon"-tarina?
Helvetin rankalta kuulostaa kyllä.
Vaikuttaa joltain 1930-luvulta, joten tuskin on enää pelkoa että synnyttämään joutuisit.
Toivottavasti vitsailet. Hirveää :(