Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro syysi, sinä joka et halua lapsia!
16.11.2016 |
Itse en halua, koska en halua. Haluan lapsia yhtä paljon, kun haluan hypätä alas parvekkeelta tai vaihtaa sukupuoltani. Ei toisin sanoen ole koskaan käväissyt mielessäkään - helppoa :) !
Mites sinä?
Kommentit (123)
Nykyaikana tässä sairaalloisen ulkonäkökeskeisen yhteiskunnan takia. Lapset eivät ole/saa olla lapsia. Katsotte ympärille ja verratkaa vaikka omaa lapsuuttanne.. koulukiusaaminen on raaempaa ja ihan sairasta. Some saa ihmiset vain huonovointiseksi. Kokoaika luullaan olevan parempia kuin toiset jne..
Miksi nuorilla on nii paljon masennusta, ahdistuneisuutta ja ulkonäköpaineita?! Miettikääpä sitä. Kiitos somen ja kaiken kauneusleikkaus, fitness porvarikulttuurin.
Siksi en tee tänne lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista. Vauvoja ja pikkulapsia pidän iljettävinä, vähän isompia lapsia ärsyttävinä, sitten iskeekin jo murrosikä, siitä tuskin tarvitsee sanoa mitään. Voisin toki adoptoida jonkun. Sanotaan vaikka 17-vuotiaan. :D
Lisäksi olisin huono vanhempi. Minulla ei ole kärsivällisyyttä nimeksikään. Voin pahoin, jos on sotkua / siivotonta. Mielestäni lasten seura on raskasta ja/tai tylsisyttävää.
Ja vielä se, että minulla on perinnöllinen sairaus, jota en haluaisi kenenkään muun joutuvan kokemaan.
Minulle päätös olla hankkimatta lapsia oli siis yhtä luonnollinen ja helppoa kuin hengittäminen.
Niihin menee liikaa aikaa ja rahaa. En pysty silloin elämässäni tekemään kaikkia niitä asioita, mitä haluan. No, en toki muutenkaan pysty, mutta enemmän kuitenkin siihen verrattuna, jos olisi lapsia. T: Lapseton mies.
Pidän helposta elämästä, ei ole hoivaviettiä, en pidä lapsista enkä tunne tarvetta jatkaa geenejäni. Lisäksi uskon, että ystävistä on vanhana enemmän seuraa kuin omista lapsista.
Ehkä hieman ikävää vierittää tämä laps(i)en saaminen, ainakin osittain toisen syyksi. - En halua saada lasta yksin; olen sen verta kai konservatiivi, että minusta lapsi "ansaitsee" lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa / huoltavaa aikuista. En halua ryhtyä hankkimaan lasta yksin esimerkiksi adoptoimalla. Olen myös aina suhtautunut laps(i)n saamiseen, jotenkin niin, että saan, jos saan. Loppuelämäni laadukkuus tai laaduttomuus ei ole kiinni siitä, että saanko lapsia, tai saanko ainoatakaan lasta vai en. Toki jos niin käy, että vielä joskus saan lapsen lupaan omistautua ja keskittyä hänen tarpeisiinsa asiaankuuluvalla vakavuudella ja kunnioituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista, he eivät ole vielä kehittyneet enkä halua olla vastuussa ja sidoksissa sellaiseen ihmiseen vähintään 18 vuotta. Omatkin asiani kiinnostavat vain juuri ja juuri :)
Olen sitä paitsi joutunut hoitamaan monta vuotta neljää pikkusisarustani...mikä on ollut ihan kamalaa!
Siedän lapsia juuri ja juuri, mutta 24/7? En todellakaan, mun kärsivällisyys ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain halua. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, muiden lapset on pääosin ihan kivoja mutta omia en halua. Liikaa vaivaa jne., tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa. Koirankin hoitamisessa on välillä liikaa tekemistä. Ei oo ikinä ollu minkäänlaista halua saada jälkikasvua. Jotenkin vaikea edes selittää miksi en halua kun pääsyy on vain että en halua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kopioida tähän useammankin vastauksen edeltä, mutta etenkin nro 5:n. Ajattelen aivan samoin, ja olen nelikymppinen myös.
Ei vain ole ollut koskaan mitään biologista kellontikitystä tai vauvabuumia, edes silloin, kun kaverit niitä alkoivat hankkia. Pari perinnöllistä sairautta eivät myöskään kannusta.
Onneksi ystäväni, jolla itsellään on 2 lasta, joskus sanoi: "Jos et todella, todella nimenomaan tosissasi halua lapsia, älä hanki. :) " Kiitos, kamu. Oikeasti.
Tiedän, etten voi saada lapsia, joten on ollut helpompi päättää, etten pidä lapsista enkä sellaisia haluaisi. Jos tilanne olisi toisin, en tiedä haluaisinko lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi huolehtia edes itsestäni, joten en halua olla vastuussa toisesta ihmisestä. En halua kaikkea sitä huolta ja murhetta loppuiäkseni.
En halua sellaista elämää ja laitan mueluummin rahat itseeni.Ilmastonmuutos on käsillä,en halua tehdä lapsia tuleviin sissisotiin.Kaikkien lasten saantia tulisi rajoittaa yhteen heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut lasta, ajatus lapsen saamisesta lähinnä negatiivinen, käyn matalapalkkaisessa työssä, ei ole naista ja voi olla että ei tulekaan, en koe olevani valmis isäksi jne.. onhan näitä syitä.
En usko olevani hyvä äiti. Joskus suren sitä.
En vaan halua. En ole koskaan halunnut lapsia. En ole myöskään koskaan halunnut olla mies tai lesbo tai hoitoalalla. Eipä sitä sen kummemmin tarvitse miettiä, kun ei vaan halua.
Mä en oo koskaan halunnut lapsia, en ees lapsena suostunut leikkimään vauvanukeilla. Asia on ollut mulle aina yhtä päivänselvä kuin se, että olen ihminen enkä vaikka puu. Tätä asiaa ei siis koskaan ole tarvinnut miettiä.
Olen myös tullut kerran tahattomasti raskaaksi (ehkäisystä huolimatta) tilanteessa, jossa olin vakaassa suhteessa ja asuimme yhdessä jne. Tällöinkin kesti sekunnin murto-osan ennen kuin sanoin "Koska tän asian pääsee hoitaan kuntoon?" lääkäriltä. Näin vaikka seuranneissa keskusteluissa kumppani ilmaisi olevansa myös lapsen kanssa ok. Minulle asiassa ei ollut mitään miettimisen varaa. Tosiaan nöin itsestäänselvä asia lapsettomana pysyminen minulle on.
En yksinkertasesti pidä lapsista sillä tavoin, että haluaisin sen ikäisiä ihmisiä elämääni. En tykkää tahmasta, eritteistä, kovista äänistä tai sotkusta. Haluan omaa rauhaa ja että läheiset ihmiseni osaavat puhua, olla yksin ja hoitaa hygieniansa, eli pidän ihmisistä lähinnä vain silloin, kun nämä ovat täyspäisiä aikuisia.
Toistaiseksi ei ole tullut sellaista vahvaa tunnetta, että haluan lapsia. Mielestäni jokaisen lapsen oikeus on syntyä haluttuna ja suunniteltuna, joten en rupea varmuuden vuoksi jättämään ehkäisyä pois. En myöskään luota siihen, että miehestäni olisi tasa-arvoiseksi vanhemmaksi, vaan todennäköisesti iso osa lapsen tarpeista jäisi minun kontolleni, vaikka mies meistä lapsia tällä hetkellä haluaa.
Pinnallisempaa on se, että raskaus, synnytys ja imetys tuntuvat pelottavilta, vierailta, ällöttäviltäkin. Varmasti tilanteeseen sopeutuisi, jos olisi kova tarve saada lapsi, mutta kun ei ole niin ei maksa vaivaa.
En inhoa lapsia millään lailla. Viime aikoina olen jopa huomannut ihan spontaanisti ihastelevani jotain sieviä vauvoja. Ehkä se vauvakuume sitten puskee sieltä, en tiedä. Ikää on 29v.
Alue: Aihe vapaa
Ei pidä lapsista?